Ville Husso kurkottaa aina ylemmäs

Juttusarjassa käsitellään urheilun huippulupausten matkaa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen yksittäisten tunnetilojen ja luonteenpiirteiden kautta. Osa 2/4

[metaslider id=19789]

Jääkiekkoilija Ville Husso on ehtinyt saavuttaa jo lapsuuden unelmiaan, vaikka on vasta 20-vuotias nuorukainen. Husso ei silti vaivu tyytyväisyyteen. Kunnianhimo ajaa maalivahtia yhä korkeampiin tavotteisiin.

Jo alakouluikäisenä Helsingin IFK:n juniorijoukkueissa pelatessaan Ville Hussolle syntyi kunnianhimoinen unelma ja tavoite: päästä HIFK:n edustusjoukkueen ykkösmaalivahdiksi ja sitä kautta murtautua Suomen ja maailman huipulle.

Jääkiekko ja unelman jahtaaminen ovat aina olleet parikymppiselle Hussolle elämän tärkeysjärjestyksen kärjessä. Husso oli usein jo junioriaikoinaan kello yhdeltä hallilla, jos harjoitukset alkoivat viideltä.

”Yläkoulussa kun pelasin vielä C-junnuissa, koulu jäi keväällä playoffien alkaessa. Kun oltiin finaaleissa Jokereita vastaan, niin ei mua näkynyt koulussa ollenkaan. Halu pelata ja mennä eteenpän on niin kova”, Husso sanoo.

Pari vuotta myöhemmin HIFK:n A-juniorijoukkue tarvitsi maalivahtia, kun joukkueen vakituiset maalivahdit kärsivät loukkaantumisista. Vielä B-juniori-ikäinen Husso oli valmis haasteeseen. Hän nappasi ykköstorjujan paikan ja johdatti joukkueen A-nuorten SM-kultaan.

”Ville oli paljon nuorempi kuin muut, mutta pelasi tuolloin huikean kevään. Ville on aina parhaimmillaan, kun pelataan ja kilpaillaan jostakin. Voittaminen on tärkeintä ja tavoitteet ovat aina korkealla”, A-junioreiden tuolloinen päävalmentaja Jussi Silander sanoo.

Samalla kaudella jääkiekkoammattilaisuus alkoi kuulostaa mahdolliselta.

”Kyllä mä jo pienenä olin päättänyt, että tästä tulee ammatti. Tosi nuorena jo itse asiassa kävi mielessä, mutta B- ja A-junnuissa vasta alkoi tajuta, että mahdollisuudet on”, Husso sanoo.

Mestaruus A-junioreissa takasi sopimuksen edustusjoukkueen kanssa. Husso ei silti ollut vielä tyytyväinen. Kultamitali roikkui kaulassa ja sopimus oli taskussa, mutta yhtään peliä ei vielä ollut takana HIFK:n liigajoukkueen maalilla.

Ensimmäinen unelma käy toteen

Unelma liigapelistä HIFK:n maalissa tuli toteen syksyllä 2013. Husson oli tarkoitus olla alkavalla kaudella joukkueen kolmosmaalivahti ja kenties paikata loukkaantumisia, jos sellaisia tulisi vakitorjujille. Kunnianhimoinen nuorukainen ei kuitenkaan lähtenyt kumartelemaan hierarkiassa edellä olevia kokeneita maalivahteja, vaan syrjäytti kanadalaisvahvistus Brad Thiessenin sekä edelliskaudella vakuuttavasti Bluesissa torjuneen Antti Oren.

”Mun eka peli oli voitto Ässiä vastaan 5–3, sen mä muistan aina. En kauheasti muista, mitä itse pelissä tapahtui, mutta fiilis voitetun matsin jälkeen jäi mieleen. On aina ollut unelma pelata IFK:n paidassa.”

Ässiä vastaan pelattu peli ei jäänyt viimeiseksi sillä kaudella. Husso nappasi yllättäen ykkösmaalivahdin paikan. Joukkue hankki vielä kesken kauden KHL:stä Joakim Lundströmin aloittavaksi maalivahdiksi. Husso piti pintansa, ja vuorostaan ruotsalaisvahti sai availla luukkua 18-vuotiaalle helsinkiläiselle.

Samana talvena tapahtui myös suomalaiselle jääkiekolle merkittävä asia, jossa Ville Husso oli osallisena. Suomi voitti alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden. Hussolle kisat olivat kuitenkin henkilökohtaisesti pettymys, sillä hänen omat suorituksensa jäivät kauas omasta tasosta. Juuse Saros oli maalivahti, joka torjui Suomen kultaan Ruotsissa pelatuissa kisoissa.

”Joo, kyllähän se oli pettymys. Ei mua ikinä tyydytä sellainen tilanne, kun oon kakkosmaalivahti.”

Husso näytti vuotta myöhemmin olevansa valmis tekemään töitä sen eteen, ettei joutuisi siihen tilanteeseen. Viime vuonna samoissa kisoissa Husso vei Sarokselta aloittavan maalivahdin paikan ja torjui hyvin alkusarjan pelit. Suomen osalta kisat päättyivät puolivälierissä tappioon Ruotsia vastaan.

”Viime vuonna tulin ja näytin kaikille, että pystyn pelaamaan siellä. Totta kai kova kilpailu oli Saroksen kanssa, mutta se on ollut ehkä hyväksi molemmille.”

[metaslider id=19823]

Toinen unelma lähenee

Syksyllä 2015 Ville Husso on edelleen HIFK:n liigajoukkueen ykkösmaalivahti. Itsevarma veskari on tämän syksyn ensimmäisissä otteluissa ollut koko sarjan parhaita. Vaikka yksi unelma on nyt saavutettu, Husso ei vieläkään usko olevansa omalla huipullaan. Nälkä kasvaa syödessä.

”Mä haluan pelata vielä NHL:ssä ja voittaa Stanley Cupin. Se on mun tavoite”, St. Louis Bluesin kesän 2014 varaus sanoo.

”Kyllä, mä uskon, että pystyn pelaamaan siellä.”

Husson vaiheita pitkään seurannut Silander uskoo, että NHL oli Husson ajatuksissa jo paljon ennen varaustilaisuuttakin.

”Varmasti jo tosi nuorena NHL kävi mielessä. Luulen, että vasta viime aikoina Ville on kuitenkin alkanut konkreettisesti tajuamaan, mitä huipulle pääsy vaatii”, Silander sanoo.

Husso myöntää itsekin, että on vasta sisäistänyt, kuinka paljon töitä on tehtävä, jos hamuaa parhaaksi.

”Läpilyönti St. Louisissa vaatii kovasti töitä. Koko ajan pitää elää urheilijan elämää ja olla jääkiekossa kiinni. Yhtään vapaapäiviä ei voi tulla. Koko ajan pitää keskittyä jääkiekkoon”, Husso sanoo.

”Viime vuonna vähän lipsahti, enkä noudattanut urheilijan elämää. Keväällä tuli tosi iso muutos. Ymmärsin, mitä huipulle pääsy vaatii. Nyt ollaan todellakin oikealla tiellä. Virheistä on opittu.”

Husso alkoi keväällä tehdä töitä personal trainerin kanssa ja pudotti painoaan yli kymmenen kiloa. Ruokavalio on muuttunut terveellisemmäksi ja harjoitusten laatua ja kovuutta parannettu.

Kunnianhimo ajaa unelmasta unelmaan

Kunnianhimo ajaa Hussoa yhä korkeammalle ja yhä paremmaksi maalivahdiksi.

”Ville on todella kunnianhimoinen. Kun pelataan ja kilpaillaan, hän haluaa aina parantaa. Aina kun hävittiin junnuissa, Ville pettyi pahasti. Jo nuorena Ville mietti, missä meni hyvin ja miten voisi parantaa”, Silander sanoo.

”(Maalivahtivalmentaja) Lundellin “Jannen” kanssa meillä on hyvä yhteistyö. Me voidaan keskustella ja katsella videolta pelejä. Sieltä näkee, pitäisikö olla esimerkiksi eri asennossa maalilla. Poimitaan sieltä hyvät ja huonot asiat. Hyvät otetaan mukaan ja huonoja pyritään parantamaan”, Husso vahvistaa.

”Sekin liittyy kunnianhimoon. Joka päivä haluan kehittyä ja mennä eteenpäin.”

Husso on jo tässä vaiheessa uraansa ylpeä itsestään ja saavutuksistaan, mutta ei halua silti jäädä leijailemaan paikalleen.

”Pitää olla ylpeä, kun saa kantaa IFK-paitaa. En mä sillä tavalla pysähdy ajattelemaan, että olisin hyvä, koko ajan kuitenkin haluan mennä eteenpäin. Ajattelen, että tässä ollaan hyvällä mallilla. On omissa käsissä, mihin menee ja pääsee tulevaisuudessa pelaamaan..”

Seuraavassa juttusarjan osassa seiväshyppääjä Wilma Murto kertoo siitä, kuinka omista suorituksista kumpuavat ylpeys ja itsevarmuus auttavat uralla eteenpäin.

Juttusarjan osa 1/4