Avautuminen auttaa urheilijaa

Juttusarjassa käsitellään urheilun huippulupausten matkaa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen yksittäisten tunnetilojen ja luonteenpiirteiden kautta. Osa 4/4

[metaslider id=21190]

Tuomas Grönman, entinen huipputason jääkiekkoilija ja nykyinen urheilupsykologi, ihmettelee juttusarjan viimeisessä osassa, miksi olympiajoukkueen mukana on ainoastaan yksi urheilupsykologi. Grönman kertoo myös, millaiset henkiset ominaisuudet ovat nuorelle urheilijalle erityisen tärkeitä. 

Suomen joukkueen mukana oli Sotshin olympialaisissa vuonna 2014 ensimmäistä kertaa mukana urheilupsykologi, ja Hannaleena Ronkainen oli ainoa psykologi 103 urheilijan olympiajoukkueessa.

Urheilupsykologi Tuomas Grönman ihmettelee, miksei psykologeja ole joukkueen mukana enempää. Vertailukohdaksi Grönman ottaa Norjan, jolla oli Sotshissa yhteensä 134 urheilijaa, joista maastohiihtäjiä oli 20.

”Norjalla on pelkästään hiihtomaajoukkueella seitsemästä kymmeneen psykologia. Norjassa jokainen urheilija tuo käytännössä mukanaan oman psykologinsa, jonka kanssa tekee ympäri vuoden töitä. Olympialaisissa ei ole sitten vieras ihminen tukena. Suomella oli olympialaisissa yksi koko joukkueella, eli melkein tuntematon ihminen urheilijoille”, Grönman harmittelee.

Yhden psykologin ei ole urheilijoiden suuren määrän vuoksi mahdollista tutustua joukkueen jäseniin niin hyvin kuin pitäisi.

”Ennen Sotshia tapasin kaikki urheilijat ja olen tavannut myös Rion olympialaisiin valmistautuvat urheilijat. Toisten urheilijoiden kanssa olen tehnyt pitkään yhteistyötä, toisten kanssa taas paljon vähemmän. Urheilijoilla on kuitenkin muitakin asiantuntijoita, en ole ainoa”, Ronkainen sanoo.

Urheilupsykologiassa mennään henkilökohtaisuuksiin

Grönmanin mukaan urheilijan ja urheilupsykologin pitää muodostaa hyvä luottamussuhde, jotta tapaamisista on hyötyä. Psykologi törmää urheilijoiden kanssa usein henkisiin ongelmiin, minkä vuoksi urheilijan on luotettava psykologiin ja tunnettava tämä, jotta asioista pystyy puhumaan.

”Avautuminen on tärkeä asia. Jos ihminen pystyy kertomaan huolistaan, epäonnistumisistaan ja onnistumistaan, silloin ihminen suoriutuu hyvin”, Grönman sanoo.

Urheilupsykologia on Grönmanin mukaan puhtaimmillaan positiivista psykologiaa. Terveestä ihmisestä pyritään saamaan vielä enemmän irti. Samoja asioita käydään läpi, oli urheilijalla sitten millaiset lähtökohdat tahansa.

”Urheilijan kanssa käydään aina läpi, miten hän pystyy säätelemään motivaatiota ja saamaan sisäisen liekin palamaan. Sitten on tietysti muun elämän yhteensovittaminen urheilun kanssa, missä tulevat ne erot. 16- ja 35-vuotiailla on erilaisia elämäntilanteita”, Grönman sanoo.

Urheilupsykologi ei siis käy urheilijan kanssa läpi pelkästään oman lajin harjoittelua ja kilpailutilanteita, vaan keskusteluissa mennään myös syvälle urheilijan henkilökohtaiseen elämään.

”On olemassa kolme tasoa, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Jos otetaan jääkiekkoilija esimerkiksi, kolme tasoa ovat urheilija, jääkiekkoilija ja ihminen. Jääkiekkoilijalle opetetaan lajitaitoa ja urheilijalle harjoittelua, mutta niiden lisäksi on olemassa myös se ihminen.”

”Päämäärät, elämän rytmi ja ajankäytön jakautuminen ovat tärkeimmät asiat. Jos tavoite on olla vaikka olympiaurheilija, mutta aikaa ei ole esimerkiksi edes lepäämiseen, on aivan turha valmentaa seiväshyppääjää tai uimariakaan. Pohjat eivät ole silloin kunnossa.”

Wilma Murrolla pää kunnossa

Grönman on tavannut Tutkan juttusarjan kolmannessa osassa tavatun seiväshyppääjä Wilma Murron pari kertaa. Näiden tapaamisten perusteella Murrolla on Grönmanin mukaan pohjat kunnossa. Nuorella seiväshyppääjällä on juuri niitä ominaisuuksia, joita tarvitaan huipulle pääsemiseksi.

”Tämän lyhyen tuttavuuden pohjalta hän vaikuttaa jopa malliesimerkiltä, millainen on huippu-urheilijaksi tähtäävä lahjakkuus. Wilma on lahjakas lajissaan ja tajuaa myös, mitä lajissa vaaditaan ja on motivoitunut treenaamaan. Hän on tosi ulospäinsuuntautunut, hänellä on paljon itseluottamusta ja draivia mennä eteenpäin”, Grönman kuvailee.

Kun Murrolle tarjottiin jokin aika sitten Turun Seudun Urheiluakatemian kautta yhteistyötä urheilupsykologin kanssa, 17-vuotias seiväshyppääjä tarttui tarjoukseen.

”Tulen varmaan tapaamaan urheilupsykologin muutaman kerran. Sen jälkeen on helpompi ottaa yhteyttä, jos tulee esimerkiksi ennen tärkeää kisaa sellainen olo, että apua tarvitsee”, Murto sanoo.

Grönmanin mukaan onkin tärkeää tavata psykologi jo kaiken ollessa hyvin, ei vasta asioiden mennessä pieleen.

”Yritin hänelle kertoa, että on hyvä olla kisaan valmistautumisen taidot kunnossa, jos jotain negatiivista joskus tapahtuisikin. On sitten työkalut valmiina, jos niitä joskus tarvitsee.”

Murto ymmärtää, mitä Grönman tarkoittaa.

”Uskon, että henkisestä valmennuksesta on apua, vaikkei niin sanotusti ongelmaa korvien välissä olisikaan. On esimerkiksi hyvä tuntea omat vahvuutensa, jotta niitä osaa hyödyntää kisatilanteessa. Silloin oppii myös hallitsemaan tunteitaan ja keskittymistään”, Murto kertoo.

Kun harjoitusinto puuttuu

Murrolle on myös vastakohtia. Grönman tietää paljon urheilijoita, jotka ovat todella lahjakkaita lajissaan, mutta psyykkisellä puolella kaikki ei olekaan kunnossa.

”Esimerkiksi jääkiekon puolella voi olla pelaajana perhanan hyvä, mutta ei ole draivia harjoitella. Nämä pelaajat ovat lahjakkaita, mutta eivät oikein ymmärrä urheilijan elämää. Tavoitteet voivat olla korkealla – vaikka NHL:ssä asti – mutta elämä ja päivärytmi ovat kaukana siitä.

Grönman käyttää esimerkkinään jääkiekkopuolustaja Sami Vatasta, joka oli Suomessa huippulupaus. Vatanen lähti tavoittelemaan NHL-paikkaa Anaheim Ducksista vuonna 2012.

”Koivun Saku kertoi, että koutsi tuli kysymään, ’onko toi jätkä ymmärtänyt, mihin se on tullut’. Ihan oikeasti, ei hän voi tulla leirille nuorimpana, mutta huonokuntoisimpana. Fyysisissä testeissä, kuten rasvaprosentissa ja hapenottokyvyssä porukan huonoimpia.”

”Vatanen lähetettiin tylysti farmiin. Seuraavana kesänä hän tuli Suomeen, laittoi itsensä kuntoon ja on nyt NHL:ssä vakipuolustaja. Ei varmaan olisi, jos ei olisi tajunnut laittaa itseään kuntoon.”

Juttusarjan toisessa osassa jääkiekkomaalivahti Ville Husso kertoi kunnianhimosta ja siitä, kuinka hän tänä keväänä alkoi elää urheilijan elämää, jotta pääsisi tavoitteeseensa, maailman huipulle.

”Nyt hän on tajunnut, mitä huipulle asti pääseminen vaatii ja on valmis tekemään töitä sen eteen. On laihduttanut yli kymmenen kiloa ja laittanut itsensä kuntoon”, Grönman toteaa.

Häpeän kynnys oltava korkealla

Kunnianhimo on tärkeä ominaisuus, mutta nuorelle urheilijalle tärkeimmistä henkisistä ominaisuuksista kysyttäessä Grönman ei kuitenkaan nosta sitä kärkeen.

”Tärkeimpiä henkisiä ominaisuuksia ovat periksiantamattomuus ja kyky palautua huonoista suorituksista ja pettymyksistä niin, ettei motivaatio laske”, Grönman pohtii.

Koripalloilija Lauri Markkanen loukkaantui elokuussa ensimmäisessä miesten maaottelussaan, mikä esti hänen osallistumisensa pari viikkoa myöhemmin alkaneisiin EM-kisoihin. Juttusarjan ensimmäisessä osassa Markkanen kertoi, kuinka hän sisuuntui pettymyksestä ja painoi jatkossa vielä kovempaa harjoituksissa ja peleissä.

”Se on juuri se oikea tapa käsitellä pettymys. Huonosti mennyt suoritus helposti tuottaa epävarmoja ajatuksia, jolloin suoritustaso laskee, mikä taas tuottaa lisää epävarmoja ajatuksia, ja näin joudutaan kehään.”

Tärkeää nuorelle urheilijalle on Grönmanin mukaan myös se, että häpeän kynnys on korkealla.

”Se erotti esimerkiksi nuoren Saku Koivun muista. Saku kehtasi yrittää aina uudelleen asioita. Jos joku oli katsomassa vaikka harjoituksia, hän kehtasi koittaa jotain vaikeaa, vaikka näytti ihan aasilta. Jonain päivänä hän osasi sen, mitä yritti”, entinen huippujääkiekkoilija Grönman sanoo.

Juttusarjan edelliset osat:

Osa 1/4
Osa 2/4
Osa 3/4