Artikkelit

Persoonat

Sanoittaja Janne Ahola: ”Tässä duunissa ei tunneta pekkaspäiviä”

Juha Kurvinen

[youtube id=”b9ZP3_wijlg” width=”600″ hight=”337″/]

Sanoittajan ammatti ei ole niitä tavallisimpia ja alalle päädytään monia eri reittejä ja eri lähtökohdista. Syntyjään porilainen yli 200 sanoitusta Teostoon tehtaillut pääasiassa iskelmä- ja tanssimusiikkia sekä hengellisiä lauluja sanoittava ammattisanoittaja Janne Ahola, 45, sai inspiraation alalle kuunneltuaan vanhojen mestareiden sieluntuotoksia. Hänen sielunsa sai sykkimään etenkin Juice Leskisen tuotanto. Porilaisena hän lisäksi pääsi läheltä seuraamaan 80 -luvun PoriRock -ilmiötä, jolloin Dingon ja Yön sanoitukset jäivät kummittelemaan miehen mieleen.

”Innostuin ja oli kova palo sanoittaa. Ensimmäisen sanoitukseni sain läpi vuonna 1995, kun sanoitin ranskalaisen käännösbiisin silloisen Ensio Music -levy-yhtiön kautta. Alussa mulla ei ollut mitään käsitystä verkostoitumisesta ja siitä mikä alalla on tärkeintä. Opin itse kaiken kantapään kautta”, Ahola kertoo uransa alkuajoista.

Ahosen asiakkaina ovat ammattilaiseksi siirtymisen jälkeen olleet kymmenien iskelmäartistien lisäksi mm. Jore Marjaranta, Unelmavävyt, Jore Siltala ja Kai Jämsä. Aholalle lyriikka ja sanataide tulivat elämään kuin vahingossa, koska hänellä ei ollut lapsena mitään alaan liittyviä haaveita. Musiikinteon sijasta hän haaveili toimittajan ammatista ja siksi hän kävikin Paasikivi Opiston kolmevuotisen journalistilinjan, jonka jälkeen hän ryhtyi freelancer -toimittajaksi. Miehen takaraivossa jyskytti kuitenkin jatkuvasti haave tehdä muista kertovien lehtijuttujen ja tarinoiden sijasta jotakin omaa:

”Tajusin lopulta, että musta ei muusikkoa tule. Kirjoittaminen oli taustalla, joten tuli ajatus ja haave sanoittamisesta. Seurasin tarkkaan mestareita ja heidän lyriikkaansa. Lopulta intohimo ajoi minut sanoittajaksi. Halu tehdä hyviä tekstejä.”

Aholan Kai Jämsälle sanoittama kappale Tyttö tai poika.

[youtube id=”fqfGathP6Gs” width=”600″ hight=”337″/]

Sanoittajaksi ei Aholan mukaan kuitenkaan noin vain ryhdytä:

”Ensimmäisen kymmenen vuotta hakkasin päätäni seinään. Tein biisejä ja pommitin kaikkia, mutta ketään ei kiinnostanut. Lopulta tajusin, että alan suurin salaisuus on verkostoituminen. Parhaillaan minulla onkin yli 10 säveltäjätuttua, joiden kanssa teemme yhteistyötä.”

Sanoittajan ammattiin kuuluu olennaisena osana luovuus, mutta Aholan mukaan sitä ei voi opetella:

”Luovuus on synnynnäistä. Säännöt ja matematiikan voi opetella ja siihen yhteistyössä tulee sanoitus. Ne synkronoituu.”

Ahola kirjoittaa uuden kappaleen sanoituksen yleensä noin 20 minuutissa, koska hän on jo etukäteen hahmottanut kappaleen päässään. Itse kirjoittaminen on vain kuin loppusilaus. Aholan mukaan tekstien synty on kuin vuoristorataa: joskus ei tule mitään, joskus tasaisesti ja joskus peräti kolme kappaletta päivässä. Kilpailu musiikkialalla on kuitenkin äärimmäisen kovaa, jolloin omien töidensä läpisaanti saattaa olla kiven takana. Ei olekaan tavatonta, että ammattisanoittaja saa vain 25% töistään läpi levylle:

”Laitan aina kaiken luovuuteni peliin, mutta sanoitus voi jäädä ikuiseksi ajoiksi unholaan. Se joskus syö miestä”, Ahola kuvailee.

Luovassa ammatissa on myös erikoisuuksia ja luovat työajat. Monet sanoittajat ovat aina töissä seitsemänä päivänä viikossa joka hetki. Tämä siksi, koska useat sanoittajat saavat kappaleidensa aiheet muiden ihmisten tarinoista:

”Teen työtä kokoajan päässäni, mutta en kirjoita mitään ylös. Varastan ihmisten jutuista ja lausahduksista jatkuvasti jotain. Se tulee ulos sitten kun on tullakseen. Kirjoitan kuitenkin kappaleen valmiiksi vasta kotona ja vaadin täydellisen rauhan ja en siedä työskennellessäni mitään meteliä, puhelimen ääniä ja keskeytyksiä. En ole silti oman itseni pomo, koska kukaan ei ole yksin mitään. Tämä on asiakaspalvelutyötä artisteille. Tilaajat ja artistit ovat minun työnantajia”, Ahola kertoo.

Sanoittajan ammattikuntaa tällä hetkellä riivaa eniten musiikkiteollisuuden murros. Ennen sanoittajat saivat tuloja pääasiassa levymyynnistä, mutta nykyään lähes kaikki musiikki on siirtynyt Itunesiin, Spotifyhyn ja YouTubeen. Ilmiö on aiheuttanut artisteille niin paljon ongelmia, että epäkohdan otti esille myös Anssi Kela laajalle sosiaalisessa mediassa levinneessä blogikirjoituksessaan. Kannanotossaan hän sanoi, että vaikka Levoton tyttö -kappale oli viime vuoden soitetuin, hän tienasi sillä Spotifyssä vain kaljarahat. Ahola on samoilla linjoilla:

”Kilpailu on helvetin kovaa, rahat tiukassa koko alalla. Yhtä sanoitusta saattaa artistille tarjota kymmeniä sanoittajia. Levyistä tulee entistäkin harvinaisempia: Yötä ja Jenni Vartiasta ehkä ostetaan, mutta pienemmät tähdet jäävät nuolemaan näppejään. Muusikot elävätkin pelkästään keikkatuloilla. Sanoittaja ei kuitenkaan voi heittää keikkoja, joten Teosto -korvaukset ovatkin ainoa tulonlähde.”

Musiikkimaailman myllerryksestä johtuen alan tulevaisuus on myös hyvin epävarma:

”Sanoittajia tarvitaan aina, mutta silti tämä on mielestäni kuoleva ammattikunta. Nykyään ei enää tarvita Vexi Salmeja ja muita mestareita. Nyt ensin tuotteistetaan artisti ja stailataan, jolloin levyn kansissa on kymmenien partureiden, sponsorien ja kosmetologien numerot ja sen jälkeen vasta tulee pääasiat mahdollisimman pienellä: eli kuka on musiikin ylipäätään tehnyt”, Ahola kertoo.

Monille saattaa tulla yllätyksenä, että sanoittajan työ ei ole pelkkää sanoittamista:

”Koko ajan pitää markkinoida itseään ja omia tuotteita. Pysyt vähänkin tekijäimussa. Puhelin saattaa soida missä vain aikaa kysymättä, ei tunneta pekkaspäiviä. Sanoittaja ei ole koskaan lomalla. Kokoajan työstetään. Työ ei näy kuitenkaan ulospäin, koska se on aivotyötä. Sanoittaja saattaakin näyttää ulospäin laiskalta vaikka hän parhaillaan työstäisi mestariteosta”, Ahola selventää.

Ahola kertoo lopuksi ammattinsa erikoisemman piirteen: kaikki joululaulut sanoitetaan keskellä hellettä heinäkuussa. Tämä siksi, koska sanoitus on sävellettävä, sille on löydettävä solisti, se pitää levyttää ja pitää suunnitella levynkannet. Tähän kaikkeen menee kuukausia aikaa:

”Vaikka on heinäkuun terassikelit, on pakko päästä joulun tunnelmaan. Pitää miettiä terassilla helteellä kaljatuoppi kädessä istuen lumihankia, jouluntähtiä ja Jeesuslapsi -fiiliksiä. Muuten et juo etkä syö.”