Juttusarjassa Tutka selvittää ajankohtaisten ilmiöiden ja väitteiden todenperäisyyttä.
Kysyimme Itä-Suomen yliopiston kliiniseltä opettajalta ja ravitsemustieteen dosentilta Maria Lankiselta ilmiöstä ja jäätelön mahdollisesta terveellisyydestä.
Lankisen mukaan ihan aitokin jäätelö mahtuu ravitsemussuositusten mukaiseen ruokavalioon välillä.
Mutta voiko jäätelö olla siis terveellistä? Kauppoihin on viime vuosien aikana ilmestynyt monia jäätelöitä, joita pakkauksiensa perusteella voisi kuvitella terveellisiksi. Sekä Keskon että S-ryhmän viestinnästä kerrotaan Tutkalle, että proteiinijäätelöiden myynti on kasvanut merkittävästi. Tekeekö proteiinin lisääminen jäätelöön siitä hyvän terveellisen vaihtoehdon perinteiselle jäätelölle?
Lankisen kokemuksen mukaan kaupassa myytävät proteiinijäätelöt eivät poikkea kovin paljon perusjäätelöstä energian määrän suhteen. Myöskään rasvan määrässä ja laadussa ei ole juuri eroa, Lankinen kertoo.
Proteiinin lisäämisellä jäätelöön ei ole merkitystä, sillä Lankisen mukaan proteiininsaanti suomalaisilla on yleensä aika lailla kunnossa. Hänen mukaansa joillekin ryhmille, kuten iäkkäille tai vakavasti sairaille, riittävä proteiinin saanti voi kuitenkin olla tärkeämpää.
Tutka testasi yhden somessa pyörineistä resepteistä ja kysyi asiantuntijalta hänen mielipidettään. Reseptissämme käytettiin rasvatonta maitoa, suklaan makuista proteiinipirtelöä, makeutusainetta, psylliumia ja ksantaania. Psyllium on Plantago ovata -kasvin siemenistä saatava kasvikuitu ja ksantaani eli ksantaanikumi on käymisprosessilla valmistettu elintarvikkeiden sakeuttamis- ja stabiloimisaine. Molempia käytetään esimerkiksi gluteenittomien leivonnaisten rakenteen parantamiseen.
”Tämä poikkeaa normaalista jäätelöstä enemmän kuin kaupan proteiinijäätelöt. Tämä on aika paljon vähäenergisempi eikä siinä ole rasvaa eikä sokeria käytännössä juurikaan. Kyllähän se on aika kaukana jäätelöstä, että ei sitä kauheasti voi edes rinnastaa. Tämä on enemmän toisenlainen välipala ravintosisällön puolesta”, kertoo Lankinen.
Tutkan testaamassa reseptissä maku ja koostumus erosivat selvästi tavallisesta jäätelöstä. Koostumus oli sinänsä jäätelömäinen, mutta tuntuma oli erilainen kuin perinteisessä jäätelössä. Rasvan puuttumisen huomasi koostumuksessa ja myös maussa, eikä lopputulos yltänyt varsinaiseksi herkuksi. Välipalana se kuitenkin toimi hyvin.
Jos keskivertokuluttajan ei kannata tarkkailla proteiinimääriä jäätelössä, miten hänen kannattaisi lähteä arvioimaan jäätelön terveellisyyttä?
Lankisen mukaan jäätelön rasva- ja kaloripitoisuus kulkevat käsi kädessä. ”Toki ehkä jossain määrin voi sokeriakin tarkastella, mutta jos terveellisyyttä miettii, niin katsoisin ennemmin rasvan määrää ja laatua”, Lankinen sanoo.
Lankinen muistuttaa, että herkutella saa eikä siitä tule tuntea huonoa omaatuntoa.
”Nuorelle voi tulla sellainen olo, että kaiken syömisen pitää olla absoluuttisen terveellistä.”
Hän näkee positiivisen puolen somessa trendaavissa resepteissä.
”Trendi tuo esiin, ettei herkuttelu tarkoita aina sitä, että pitää olla hirveästi rasvaa ja sokeria, vaan se voi olla monenlaista. Sallivuus pitäisi muistaa tässä suhteessa. Joustava ruokasuhde on tutkimusten valossakin tosi tärkeä juttu, ettei koeta huonoa omaatuntoa tai tule paha mieli, jos ei syökään terveellisimmällä mahdollisella tavalla.”