Kulttuuri

Chydeone: "Taide ei ole maailmasta irrallinen palikka"

Atte Pöytäkangas

“Mulla on räpin suhteen sellainen ajatus isosti, että parhaat biisit kuulostavat siltä, että niitä ei olla mietitty yhtään.”

Musiikkia jo neljällä eri vuosikymmenellä julkaissut suomiräpin veteraaneihin kuuluva Chydeone eli Niko Toiskallio on tottunut pitämään ilmassa monta palloa yhtä aikaa. Kulttuurispotti Asemaa pyörittävä Toiskallio on oman musiikin lisäksi muun muassa kirjoittanut biisejä muille, avustanut Rumba-lehteä ja toimittanut YleX-kanavalla lähes seitsemän vuotta esitettyä radio-ohjelmaa nimeltä Mestarisoundi.

“Jokainen arkipäivä mä olen vähintään levykauppias, toimittaja ja artisti. Useampana päivänä viikossa myös DJ.”

Levykaupan pyörittämisestä on tullut jo sen verran rutiinihommaa, että oven käydessä vähemmän voi samalla tehdä paljon muutakin.

“Se näyttää varmaan sairaan tyhmältä ulos kun räppiä kirjoittaessa räppään tiskin takana koko ajan niin, että suu käy.”

“Ne ovat sellaisia irtopalasia. Mä hion jotain yksittäistä riviä tai kuuntelen biittiä. Harvoin mä keksin kesken työpäivän jotain biisiä. Ne ideat syntyvät kokonaan jossain muussa tilanteessa.”

Toiskallio kertoo pitävänsä kirjoittamisesta kaikin tavoin. Hän vertaa sen yleishyödyllisyyttä lukemiseen. Kirjoittajan blokkiakaan ei tule, kun opettaa itsensä kirjoittamaan vaikka tietää tekstin olevan kelvotonta.

“Haluaisin tehdä enemmän niin, että olisi selkeä aihe ja näkökulma mistä sitä lähestyy. Räppi on teknisenä ja rytmisenä leluna niin hauska, että joskus vain keksii lauseen, miettii miten sen saa rullaamaan ja miten tavut menevät. Joskus on pakko kirjoittaa kokeilemalla. Omasta mielestä onnistuneitakin biisejä on tullut niin, että aloittaa vain rivistä yksi eikä mieti enempää mistä se kertoo tai mihin se on menossa. Kyllä se aihekin lopulta jostain löytyy.”

Kuva: Atte Pöytäkangas

 

Turpa kiinni ja töihin

Toiskallio sanoo ensin ettei usko olevansa kovin visuaalinen ihminen, mutta kääntyy kuitenkin vastauksessaan varovaisesti takaisin. Hän kokee myös ajattelevansa lähtökohtaisesti enemmän kuvina kuin sanoina.

“Joskus käy niin, että kuullessani jonkun vanhan biisin muistan millaista kuvaa ajattelin sitä kirjoittaessani. Päässäni mä pystyn visualisoimaan kaikenlaista ja mistä ikinä se tuleekaan, en tiedä.”

“Esimerkiksi viime yönä kun kirjoitin jonkun pätkän puhelimen muistiin huomasin, että mä näen ihan täsmälleen mikä tilanne tässä tekstissä on. Mietin, että pitäisikö kirjoittaa muistiin, että tässä on tämän näköinen kadunkulma tekstin ajatuksen takana.”

Toiskallio uskoo, että kaikki ovat luovia jollain tasolla, mutta kannustetaanko siihen tai annetaanko siihen mahdollisuuksia on toinen juttu. On helppo ymmärtää, miksi vanhemmat pyytävät lapsiaan lopettamaan haihattelun ja tekemään jotain muuta.

“Maailma on aika helvetin kova paikka. Meillä on aina korostettu kotona luovuuden arvostamista. Tuntuu, että se vähän lytätään tosi monelta. Tämähän on vähän tällainen Billy Elliot -elokuvan peruskuvio. ‘Olen tanssija ja haluan olla luova,’ johon isä vastaa, että turpa kiinni ja mene töihin”, Toiskallio nauraa.

 

Taide on muutakin kuin korkeakulttuuria

Puhuttaessa taiteen ja luovuuden merkityksestä Toiskallio nostaa esiin kyvyn nähdä maailma enemmän kuin yksittäisinä asioina ja esineinä.

“Mun mielestäni se on taidetta, miten joku parkkeeraa auton tuohon vastapäätä. Eihän taide ole mikään erillinen maailmasta irroitettu palikka.”

“Luovuutta on ehkä kaikissa ihmisissä, mutta jos se jätetään marginaaliin ja pidetään irrallisena asiana niin sen merkitys maailmassa saadaan vähenemään. Sitä kautta sellainen maailman peilaaminen ja sen mahdollisuus vähenee. Se on kuitenkin tärkeintä ikinä, että sä et vain katso ikkunasta, että tuossa on apteekki ja tuossa on auto vaan osaat miettiä, että miksi tuossa on apteekki ja miksi tuo auto on tuollanen.”

Konkreettisena esimerkkinä taiteilijoiden merkityksestä voi käyttää kaaokseen vajonnutta kaupunginosaa, jonka sinne siirtyneet artistit elävöittävät ja sivistävät kulttuurillisesti uudelleen. Alueen hintataso nousee ja se ajaa taiteilijat seuraavaan paikkaan.

”Tuo on ihan suosikkikeloja. Berliiniä käytetään usein esimerkkinä tuohon miten se kiertää. Se mihin itse törmään asioita seuratessa on valitus siitä, että ‘meillä oli täällä ennen tosi hieno autenttinen kaupunginosa ja nyt täällä on jotain saamarin teekahviloita’. Taiteilijat menevät edellä, raha tulee perässä ja ihmiset kiertävät siinä ympärillä.”

 

Kuva: Atte Pöytäkangas

 

Räpin tulee kuulostaa helpolta

Pitkään jatkuneesta urasta huolimatta Toiskallio on edelleen tyytyväinen vain muutamiin yksittäisiin biiseihin. Hän ei itse koe olevansa erityisen itsekriittinen. Räpin ollessa päätyökalu liian pitkään hautominen ei aina ole edes toivottavaa.

“Sen pitääkin olla sen hetken juttu. Siitä on tärkeämpää kuulua millainen meininki on ollut ja mitä silloin on tapahtunut kuin että siellä olisi maailman suurimpia ajatuksia tai jotain pysyvää. Näiden yhdistelmä olisi tietysti hieno, mutta sitä tulee vähemmän vastaan.”

“Mulla on räpin suhteen sellainen ajatus isosti, että parhaat biisit kuulostavat siltä, että niitä ei olla mietitty yhtään.”

“Akuuteista artisteista ehkä Evidence on hyvä esimerkki. Se kuulostaa siltä, että herää aamulla, juo kahvia, polttaa pilveä ja alkaa kirjoittaa. Sitten se vain julkaisee. Kun kuuntelee tarkemmin niin huomaa, että se on varmaan äärimmäisen kaukana todellisuudesta. Samoja biisejä hiotaan luultavasti kuukausikaupalla.”

Tällainen teksti on ehkä helpommin lähestyttävää, mutta tarjoaa oikein tehtynä sisältöä myös siihen tarkemmin keskittyvälle.

“Varmaan vähintään 85 prosenttia ihmisistä, jotka niin sanotusti kuuntelevat musiikkia eivät oikeasti kuuntele sitä. Se on sellaista tapettia. Joku miellyttää vähän aikaa enemmän kuin toinen. Loppuosa — joka oikeasti kiinnostuu jostain jutusta — on musiikin tekijälle tärkeä.”

“Selkeintähän on se, että ihmiset kuuntelevat yksittäisiä biisejä striimeistä. Kuitenkaan ei voi aliarvioida jengiä. Mun mielestä ihan yksittäisten biisien tekeminen ei ole kauhean kiinnostavaa. Kyllä siinä joku kokonaisuus pitää olla. Kun mä olen puhunut erilaisten levy-yhtiö -ihmisten ja muiden kanssa, että mikä nyt oikeasti on tällä hetkellä se ns. järkevä tapa tehdä, niin kukaan ei oikein tiedä.”