Kauppamerenkulussa onnettomuuksien määrä kasvoi viime vuonna. Suomen aluevesillä tapahtui 41 onnettomuutta. Se on 17 prosenttia enemmän kuin vuonna 2015. Sen sijaan pelkästään suomalaisalusten onnettomuuksien määrä kasvoi 30 prosentilla eli 29:stä 41:een.
[metaslider id=29689]
Onnettomuudet olivat suurimmaksi osaksi lieviä.
”Tietenkin se on huolestuttavaa, että onnettomuudet ovat lisääntyneet. Vakavia onnettomuuksia, joissa ihmishenkiä olisi menetetty, ei ole kuitenkaan tapahtunut moneen vuoteen”, sanoo Trafin merenkulun erityisasiantuntija Esa Pasanen.
Trafin seuraamien kauppa-alusten onnettomuudet ovat hyvin pieni osa merenkulun onnettomuuksista. Suomenlahden merivartiostolla oli viime vuonna 1 366 meripelastustehtävää, joista 103 oli kauppa-aluksiin ja loput huvialuksiin liittyviä.
Valppaus on valttia merellä
Pasasen mukaan suurin osa onnettomuuksista johtuu puutteellisesta tilannetietoisuudesta aluksilla.
”Hetken, ajan ja paikan tajuaminen on tärkeää. Pitää muistaa ottaa huomioon ympäristön olosuhteet ja osata katsoa tilannetta eteenpäin”, sanoo Pasanen.
Useimmiten virhe johtuu ihmisestä itsestään: joko ei osata käyttää laitteita tai huomioida tuulta, virtaa, merenkäyntiä tai ei tiedetä sijaintia. Tekniset häiriöt ovat toinen syy, mutta ne ovat paljon harvinaisempia.
Huvimerenkulkuun valistusta
Suomessa ei ole meriajokorttivaatimusta huviveneilylle. Merivartiosto arvioi valvonnallaan, että kuljettajalla on riittävä kyky kuljettaa alusta, ja tekee valistustyötä valvontatoiminnan yhteydessä.
”Valvontatyön yhteydessä tarkistetaan, että veneet ovat oikein varusteltu ja turvallisuusasiat kunnossa. Jos selkeästi huomataan, että henkilö ei ole kyvykäs aluksen kuljettamiseen, silloin hän syyllistyy vesiliikennerikkomukseen. Tällaiset tilanteet ovat haastavia, koska veneilykortin tyylistä järjestelmää ei ole, mutta partion ammattitaito riittää arvion tekemiseen”, kertoo Meripelastuslohkokeskus Helsingin päällikkö Petteri Salli.
Esimerkiksi pelastusliivien käyttö ei ole lain mukaan pakollista. Niiden kuitenkin pitää olla veneessä mukana, ja merivartiosto myös suosittelee niiden päällä pitämistä.
”Meriturvallisuuteen liittyvän tiedon jakamista pitäisi lisätä ja tiedon löytämisen kynnystä madaltaa. Esimerkiksi opettaa ihmisiä seuraamaan säätä, ja tekemään havaintoja ympäristöstä. Jos on vähänkään epävarma navigointitaidoistaan niin voi käydä navigointikursseilla”, sanoo Salli.
Lainsäädäntöön muutoksia auttamaan turvallisuusvalvonnassa
Hallitus on tämän vuoden aikana siirtämässä eduskunnalle lakiesitystä, jonka nojalla varustamot, laivaisännät ja aluksen päälliköt olisivat velvollisia ilmoittamaan turvallisuusviranomaisille myös läheltä piti -tilanteista. Tämä menetelmä on jo käytössä monissa muissa Euroopan maissa kuten Ruotsissa, Tanskassa ja Iso-Britanniassa.
”Tällä hetkellä tietoomme tulevat vain onnettomuustapaukset, jotka ovat jo tapahtuneet. Niistä emme kuitenkaan kaikkea opi. Me olemme jo pari vuotta työstetty tätä esitystä, että saisimme vaaratilannetiedon. Se auttaisi työtämme turvallisuusviranomaisena ehkäisemään varsinaisia onnettomuuksia”, kertoo Pasanen.