Vältä yliyrittämistä - hio yhteensoittoa

[alert color=”light”]Levymyynnin laskusta huolimatta bändiharrastus pitää pintansa. Juttusarjan ensimmäisessä osassa alan konkarit kertovat, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota harrastuksen alkutaipaleella ja mitkä ovat yleisimpiä sudenkuoppia.[/alert]

Loppuunmyydyt stadionit ja klubit. Kultalevyjä joka sormelle. Ihailua, mainetta ja mammonaa. Nämä ja monet muut ajatukset pyörivät mielessä, kun nuori tarttuu soittimeen ja istuu huoneessaan tuntikausia opetellessaan lempiartistinsa kappaleita. Ainakin kliseisesti ja stereotyyppisesti ajatellen. Soittaminen vaatii kuitenkin oikeanlaisen asenteen ja antaumuksen, jotta näihin tavoitteisiin päästään.

Ensimmäinen askel bändisoittamisessa on tietysti instrumentin valinta ja sen opettelu. Mark Bertenyi, pitkän linjan muusikko ja Turku Rock Academyn vastaava tuottaja, suosittelee perusasioita haltuunottaessa hakemaan neuvoa ja oppeja kokeneemmilta. Pelkällä itseopiskelulla kun voi pahimmassa tapauksessa vain hidastaa omaa kehitystään.

”Jos ei mene tunneille, niin katsoo sitten vaikka soittovideoita netistä. Oikean soittoergonomian ja -ekonomian treenaaminen on tärkeää. Jos perusasiat treenaa aluksi väärin, sen korjaaminen on huomattavasti vaikeampaa ja hitaampaa.”

”Soittamista täytyy myös treenata päivittäin. Urheilijan kunnon ylläpitämiseen riittää säbätreenit pari kertaa viikossa, mutta hienomotoriikan kohdalla se ei päde. Harjoittelun täytyy olla jokapäiväistä ja nimenomaan juuri silloin, kun tekniikkaa kehittää”, Bertenyi jatkaa.

Yhteensoiton hiontaa oikeanlaisessa porukassa

Kun oma soittotaito ja itseluottamus ovat kehittyneet tarpeeksi, on aika koota bändi. Monessa eri bändissä soittanut rumpali Rauli Elenius (mm. Sisare, Tomato Tomato) tietää, kuinka vaikeaa se voi olla.

”Oikean porukan löytäminen on ollut ehkä vaikeinta kaikissa projekteissa. Jos se ei onnistu, ei onnistu mikään muukaan. Tarvitaan vähintään kolme henkeä, joiden pitää tulla toimeen niin sosiaalisesti kuin musiikillisesti”, sanoo Elenius.

Kynnys itsenäisestä soittamisesta bändisoittoon on henkinen ja yksilöstä kiinni. Bertenyin mukaan se juuri on rockmusiikin hienous.

”Rock on modernia kansanmusiikkia, siinä on aitoa pelimannihenkeä. Soitat mitä ja miten huvittaa. Ei tarvitse olla virtuoosi. Neljä sointua ja biittikomppi riittää. Niillä on monia hittejä tehty.”

Sudenkuoppia löytyy myös bändisoittamisessa. Bertenyi nostaa esille kaksi yleisintä.

”Yliyrittäminen. Otetaan liian isoja harppauksia eikä pysytä lestissä. Yritetään yli oman ja ryhmän kykyjen ja turhaudutaan.”

”Toinen iso ongelma on yhtäaikaisuus. Se tulee harvoilta luonnostaan. Nämä on ne kaksi yleisintä ja yhtäaikaisuus on se yleisin. Se saattaa puuttua vielä pidemmänkin aikaa soittaneilta bändeiltä. Sitä on vaikea opettaa eikä sen treenauttaminen ole helpoimmasta päästä.”

Treenitilojen etsimiseen nähtävä vaivaa

Bändi tarvitsee myös tilat, joissa treenata. Elenius muistelee omia treenikämppiään vuosien varrelta.

”Kun teininä asui omakotitalossa, siellä saattoi soittaa. Kun sieltä lähti, suunnattiin kaupungin tarjoamiin treenikämppiin Panimolla.”

”Panimon treenikämpät on täysin varusteltu. Bänditoiminnan voi aloittaa siis täysin tyhjästä. Kahden kämpän turvin saadaan pyöritettyä noin 20 bändiä parin tunnin soittovuoroin. Tasaisin väliajoin kysellään vuoroja, mutta hirveää painetta ei ole”, kertoo Turun nuorisoasiainkeskuksen toiminnanjohtaja ja Turku Rock Academyn rehtori Tomi Arvas.

Eleniuksen mukaan Turussa kysyntä ylittää tarjonnan ja monesti treenitilat ovatkin ”melkoisia sudenluolia”.

”Skeneä on, mutta vaihtoehtoja kuitenkin aika vähän. Bändejä on paljon ja kämppien tarjoajia vähän, joten treeniksen saaminen ei siis ole kauhean helppoa. En kuitenkaan osaa verrata muiden kaupunkien tilanteeseen”, sanoo Elenius.

”Usein bändit valittavat, ettei treenitiloja löydy, mutta minusta Turussa on ihan hyvin kämppiä. Nuorten kohdalla saattaa olla ongelmana, ettei tiedetä mistä etsiä. Turssa on esimerkiksi muutamia aktiivisia kouluja, joissa on mahdollista treenata”, toteaa puolestaan Arvas.

”Yksityissektorilta kämppiä on löytynyt lähinnä kahdella tavalla: jollain on joku varasto tai muu tila, joka keksitään vuokrata treenikämpäksi tai sitten musiikkiskeneä enemmän tuntevat perustavat treenikämppäkompleksin. Nämä taitavat olla ne kaksi päälinjaa yksityiseltä puolelta”, Elenius summaa.

Kun bändi on kasassa, treenikämppä löytynyt, yhteensoitto ja biisit hallussa, on näytön paikka. Seuraavat askeleet ovat keikkailu ja demoäänitykset.

Sarjan toinen osa: Viisi euroa keikkalipusta liikaa – oluesta ei