Tutka

Opintoihin liittyvä stressi ja korkeat sisäiset vaatimukset voivat olla laukaisemassa opiskelijoiden paniikkioireilua. Usein näidenkin tunteiden taustalla on muita syitä, kuten vaikeutta asettaa kohtuullisia tavoitteita ja vaatimuksia sekä vaikeuksia rauhoittaa itseään. 

[metaslider id=30628]

”Jos paniikkikohtauksia tulee opiskelutilanteissa, opiskelija voi kokea tarvetta poistua ja pahimmillaan alkaa vältellä tilanteisiin menoa kohtauksen pelossa. Tällöin saattaa jäädä kursseja väliin ja opinnot voivat hidastua”, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) psykologi ja psykoterapeutti Minna Martin sanoo.

Helsingin Metropolia-ammattikorkeakoulussa tv- ja radiotuotantoa opiskeleva Sonja Rask, 26 on kärsinyt paniikkihäiriöstä jo yhdeksän vuotta. Se vaikutti opintoihin lähinnä uudessa koulussa aloittaessa.

”Tietyt tilanteet saattoivat lietsoa kohtauksia, enkä pystynyt ihan täysillä panostamaan käsillä olevaan tehtävään, mutta en ole koskaan ollut poissa koulusta”, Rask sanoo.

YTHS:n tekemä korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus paljastaa, että sekä naisten että miesten ahdistuneisuus on pysynyt viime vuosina lähes samoissa lukemissa. Parin prosentin laskua on tapahtunut vuosien 2008 ja 2012 välillä:  miehillä 12 prosentista 11 prosenttiin ja naisilla 17 prosentista 15 prosenttiin. Tuoreet, vuoden 2016 tilastot julkaistaan ensi maanantaina.

Paniikkihäiriön laukaisee usein ajankohtainen stressitekijä

Välillä saattaa mennä kuukausiakin ilman, että Rask saa paniikkikohtauksia. Toisinaan niitä tulee useamman kerran päivässä. Paniikkihäiriöön taipuvainen ei välttämättä saa käsiteltyä omia todellisia tunteitaan tai sulkee ne ehkä kokonaan pois tietoisuudestaan.

”Taustalla osalla voi olla käsittelemättömiä lapsuuden tai nuoruuden aikaisia traumaattisia kokemuksia. Osalla enemmänkin juuri edellä mainittua vaikeutta käsitellä negatiivisia tunnekokemuksia rakentavilla tavoilla”, Martin selventää.

Ahdistuneisuus on melko yleistä opiskelijoiden keskuudessa

Paniikkikohtaus liittyy siihen, että ihminen hyperventiloi tai hengittää muutoin epätasapainoisesti. Nämä reaktiot taas liittyvät taistele-pakene-puolustaudu -reaktioon, joka on synnynnäinen ominaisuus. Sen vuoksi ihmislaji on jäänyt henkiin.

”Logiikka on se, että kun poistamme nopeasti hiilidioksidia elimistöstä, pääsemme räjähtävään lihassuoritukseen, pakenemaan sapelihammastiikeriä. Nykymaailman ihminen ei useimmiten pakene minnekään ja hiilidioksidin poistaminen on sikäli tuossa uhkatilanteessa turhaa”, Martin selittää.

Kun harjoitellaan rauhallisissa oloissa hengityksen tyynnyttämistä, elimistön fysiologinen epätasapainotila korjaantuu vähitellen ja hyperventilaatiosta aiheutuneet oireet poistuvat.

Rask on oppinut elämään paniikkihäiriön kanssa ja pystyy kontrolloimaan kohtauksia.

”Usein lievää kohtausta ei välttämättä näe ulospäin. Silloin syke nousee, alkaa hikoiluttamaan, rintaa ahdistaa ja pyörryttää. Yritän ajatella muita asioita ja nimenomaan keskittyä muuhun, kuin siihen miltä minusta tuntuu. Koulussa kohtauksen tullessa jo se auttaa, että sanon siitä ääneen jollekin”, Rask sanoo.

[note color=”#d3d3d3″] Kun paniikkikohtaus iskee

• Paniikkihäiriön taustalla on usein monia syitä: perinnölliset, elämäntilanteeseen, ihmissuhteisiin ja ajattelutapoihin liittyviä asioita.
• Osa saattaa vältellä kaikkea niin tehokkaasti, ettei juuri poistu kotoa. Osalla oireilu on taas lievää ja satunnaista ja liittyy isompiin stressipiikkeihin.
• Kohtauksen saanutta voi auttaa rauhoittamalla ensin itsensä. Rauhallisen ihmisen seura on hätääntyneelle parasta. Kun toinen olemuksellaan viestittää, ettei ole hätää ja vaaraa, rauhallisuus vähitellen viestittyy hätääntyneelle. Osa ihmisistä rauhoittuu, jos heitä koskettaa rauhallisesti. Koskettaminen luonnollisesti riippuu suhteen laadusta ja luonteesta.
• Kohtauksen usein huomaa, kun ihminen on hätääntynyt. Toisaalta lievä hyperventilaatio voi olla sellaista, ettei ihminen itse edes huomaa sitä. Aina ahdistuneisuus ei näy päällepäin.
• Jotkut voivat kokea olon turvattomaksi yksinään, toiset taas stressaantuvat muiden seurasta ja rauhoittuvat, kun pääsevät kotiin.

Hyviä tapoja rauhoittua voivat olla seuraavat:

• Laita istuessa jalat lattialle ja laske koko kehon paino jalkojen ja istuinpaikan päälle (ettet kannattele itseäsi lihasjännityksen avulla).
• Rentouta kasvot, päästä silmien ympäristö pehmenemään, leuat irti toisistaan.
• Hengitä nenän kautta rauhallisesti sisään ja ulos.
• Hengitä rauhallisesti ulos, hellitä lihasjännityksistä kasvoilta, rintakehältä ja vatsalta. Hidasta uloshengitystä.
• Voit myös nojata kyynärpäillä polviin, käännellä vähän rentouttaen niskaa ja puhallella huuliraosta ulos ikään kuin pientä vastusta vastaan.
• Jos rauhoittamiskeinot eivät riitä, apua pitää hakea mahdollisimman nopeasti. Ongelmien ei kannata antaa kasaantua ja kroonistua. Olo voi helpottua, kun pääsee juttelemaan tilanteestaan ammattilaisen kanssa.

[/note]