Milana Keskikastarilla ei ole kahta samanlaista työpäivää. Kampaaja-maskeerauksen tielle hänet sai lähtemään erityisesti työnkuvan monipuolisuus.
”Kun puhutaan luovuudesta, tulee helposti ensimmäisenä mieleen piirtäminen ja siksi hainkin lukion jälkeen opiskelemaan kuvaamataitoa. Jälkikäteen olen kuitenkin ihan tyytyväinen, etten päässyt sisälle. En osaa nähdä itseäni piirtämässä vain viivoja paperille. Yrittäjänä tällä alalla saan hyödyntää laajasti omaa osaamistani ja olla juuri niin luova kuin on tarpeen.”
Hän kertoo esimerkiksi erikoisefekti-maskeerausten vaativan monipuolisesti erilaisten tekniikoiden hallintaa ja toivookin tulevaisuudessa suuntautuvansa niihin. Se kuitenkin vaatii tuoreelta yrittäjältä vielä kouluttautumista ja jatkuvaa harjoittelua.
Lukion jälkeen Keskikastari opiskeli Tampereella meikkaaja-maskeeraajaksi. Koulutuksen käytyään hänelle avautui vuonna 2015 mahdollisuus päästä harjoittelijaksi Onnenonkija-elokuvaan, joka oli arvokas paikka vastavalmistuneelle.
Hän tutustui siellä produktion päämaskeeraajaan, joka neuvoi hakemaan parturi-kampaajan koulutukseen. Se olisi välttämättömyys, jos haluaisi tehdä töitä teatteri- tai tv-tuotannoissa. Keskikastari kertoo edelleen hieman hämmentyneenä, kuinka kuukauden jälkeen kampaajaksi valmistumisesta oli jo perustanut oman yrityksen.
Kysyttäessä syytä yksityisyrittäjäksi lähtemiseen Kesikikastari kertoo sen olleen oikeastaan ainut tapa tehdä kaikkea nykyiseen työnkuvaansa kuuluvaa. Vaikkei vaihtoehtoja juuri ole, ei hän koe katuvansa valitsemaansa urapolkua. Yrittäjä toteaa naurahtaen vieroksuvansa vakiintuneita sanontoja, mutta allekirjoittaa täysin toteamuksen yrittäjähenkisyydestä.
”Ehkä enemmän olisin katunut, jos olisin lähtenyt jonkin toisen yritykseen palkalliseksi. Jos mietin itseäni tilanteessa, jossa joku muu määrää, että työaikani on kahdeksasta neljään, itselläni on sellainen monsteri, joka on välittömästi väittämässä vastaan.”
Keskikastari kertaa oman toiminimensä perustamista ja huomaa muistavansa siitä kovin vähän, sillä kuvailee kaiken tapahtuneen niin nopeasti. Yhtäkkiä hänellä olikin jo oma y-tunnus.
Yrittäjäksi lähteminen mielletään hypyksi tuntemattomaan ja nuori yrittäjä korostaakin tukiverkoston tärkeyttä. Keskikastari kertoo saaneensa alkuvaiheessa paljon neuvoja myös yrittäjänä toimivalta isältään. Vastauksia kysymyksiin hän sai lisäksi yritysneuvonta Potkurista, jossa ohjattiin oikeaan suuntaan.
”Yksi työarkeni tukipilareista on kirjanpitäjäni, josta on suuri apu. Itselleni jää aikaa varsinaisen työn tekemiseen ja voin luottaa kirjanpitoni olevan kunnossa. Myös alan kollegojen tuki on korvaamaton, sillä kohtaamme arjessa samoja kysymyksiä.”
Vaikka yrittäjyydessä on epävarmuustekijöitä, Keskikastari nauttii erityisesti oman toiminimen tuomasta vapaudesta. Nyt kolmivuotisen yrittäjätaustansa pohjalta hän ynnää työnteon olevan paljon antoisampaa, jos ei liikaa murehdi tulevasta.
Keskikastari kertoo yllättyneensä, miten yrittäjänä saa unohtaa sinisilmäisyyden. Hän toteaa oppineensa kantapään kautta olemaan itsensä edunvalvoja.
”Olen luonteeltani kiltti ja myönnyn helposti ideoihin. Yrittäjänä olen huomannut, että pitää muistaa oma itsensä. Kaikkea pyydettyä ei tarvitse tehdä, eikä suostua mihin tahansa. Aloittaessani en tiennyt, miten tärkeää esimerkiksi kampaajana erilaisten sopimusten vertailu on. Oppimisen paikka on ollut myös siinä, miten kaikkia ei voi miellyttää.”
Keskikastari toteaa saavansa energiaa ihmiskontakteista ja on iloinen ihmisläheisestä työnkuvastaan. Hän nauttii toisten kanssa työskentelystä ja myöntää sen olevan alalla eduksi, sillä kontaktien määrä on kokemuksen lisäksi rahanarvoista.
”Tein valmistumisenkin jälkeen töitä palkkana suhteet ja kokemuksen kerryttäminen. Itseään ei voi heti hinnoitella huipulle asti, sillä oma arvo työkentällä lähtee nousuun osaamisen ja suhteiden ansiosta. Välillä se tuntuu armottomalta.”
Yrittäjällä ei ole itseään toistavia työpäiviä. Toisinaan arki menee kampaamolla hiustenleikkuussa ja erilasia värejä sekoitellen. Ihmiset vaihtuvat jatkuvasti, ja päivän aikana ehtii nyppiä muutamat kulmat sekä meikkaamaan jo juhlatunnelmissa olevan asiakkaan. Tv-tuotannoissa ja teatterin esiripun takana työskennellään sinkoilevien näyttelijöiden ympäröimänä.
”Työvuoro on hektinen varsinkin, jos vaihtoja on paljon. Näyttelijöitä tulee ja menee, seison peilin edessä valmiina asettamaan seuraavan peruukin päähän ja puvustaja on samanaikaisesti vaihtamassa roolihahmolle toista asua.”
Vastapainona kiireisille kulisseille maskeeraaja mainitsee rauhallisemmat päivät, jolloin hän valmistautuu kotisohvalla tuleviin esityksiin peruukkeja ja partoja virkkaamalla.
Keskikastari kertoo päässeensä tekemään töitä ammattitaitoisissa tiimeissä ja toteaa hyvän yhteishengen auttavan jaksamaan pitkäksi venyviä työpäiviä. Hän muistelee innoissaan viime syksyn tv-tuotannon erikoisefektejä vaativia kuvauskertoja. Maskeeraajien työpäivät saattoivat alkaa neljältä yöllä, sillä aamupäivän kohtausta varten yhden maskin tekoon menisi aikaa kuusi tuntia.
”On hauskaa ja välillä turhauttavaakin ajatella, että kuuden tunnin maskeerauksen tulosta saatetaan kohtauksessa kuvata alle vartti. Sitten se on ohi ja mennäänkin takaisin koppiin tunniksi purkamaan aikaansaannosta. Sellaista ei tule ajatelleeksi esimerkiksi katsoessa kauhuelokuvia, joissa erikoisefektejä hahmoilla käytetään paljon.”
Ensimmäiset kaksi vuotta yrittäjänä Keskikastarilla meni työtavan omaksumiseen sekä vapaa-ajan erottamisen opetteluun. Työn rajaamista vapaapäivien ulkopuolelle helpotti erillisen työnumeron hankinta. Alkuaikoina hän hyväksyi kaikki työtarjoukset eikä osannut pitää lomia. Vasta nyt Keskikastari muistaa rentoutua ja ottaa omaa aikaa. Työhuolet unohtuvat koiran kanssa ja pianoa soittaessa.
Hän antaa esimerkin luovan alan yrittäjän vaikeudesta erottaa työ vapaasta ja kuvailee tilannetta, kun vapaapäivänä huomaakin yhtäkkiä sarjaa katsoessa ottaneensa virkkuutyön käteen.
”Periaatteessahan teen silloinkin töitä, mutta siinä kohtaa se on vain mukavaa ajanvietettä. Kun omasta harrastuksesta tulee työ, on lomallakin helposti mallipäät pöydällä ja niille rakentumassa uudet tekoparrat ruokaa odotellessa”, Keskikastari nauraa.
Poikkeustilan alkaessa Keskikastarin kalenteri tyhjeni kolmessa päivässä. Yrittäjän työ on luonteeltaan vaihtelevaa, ja pandemia-aika korostaa kausittaisuutta entisestään. Hän kuitenkin katsoo luottavaisena tulevaan ja toivoo toteuttavansa unelmansa lisäkouluttautumisesta tautitilanteen rauhoituttua.
”Minulla on ollut pitkään haaveena kouluttautua Britanniassa tehostemaskeerauksen saralla. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun pitäisi olla siellä parasta aikaa, mutta toistaiseksi se etappi vielä odottaa itseään.”
Kolmen vuoden yrittäjänä toimimisen jälkeen Keskikastari katsoo aikaa taaksepäin ja on iloinen, että olisi valmis ottamaan urallaan seuraavan askeleen kohti haavettaan erikoisefekti-maskeerauksesta.
Hän muistuttaisi uran alussa olevaa itseään menemään nöyränä eteenpäin, pitäen kuitenkin omat tavoitteet kirkkaana kiintopisteenä edessä. Tärkeää on myös luottaa osaamiseensa ja tunnistaa oma arvonsa. Kun nämä muistaa, yrittäjäksi aikova on Keskikastarin mukaan oikeilla jäljillä.