”Kun ihmiset huomaavat, että en ole natiivi suomen kielen taitaja, he vaihtavat englantiin tehdäkseen tilanteen mukavammaksi. Näen sen positiivisena vastaanottona, mutta se ei auta suomen kielen opetteluani”, Aslihan Özgül kertoo.
25-vuotias Özgül puhuu äidinkielenään saksaa ja turkkia. Lisäksi hän taitaa sujuvan englannin. Nyt hän on asunut kolme vuotta Suomessa ja opettelee puhumaan suomea.
Alun perin suomi oli pakollinen osa yliopisto-opintoja. Özgülilla oli kuitenkin selkeä haave: hän haluaa opetella paikallisen kulttuurin ja kielen, ja juurtua uuteen kotimaahansa vielä opintojen jälkeenkin.
”Ajattelen, että on epäkunnioittavaa olla opettelematta paikallista kieltä.”
Suomea myös arvostetaan työelämässä, ja ilman sujuvaa kielitaitoa on vaikea työllistyä. ”Ja jos en löydä töitä, joudun lähtemään Suomesta.”
Tilastokeskuksen mukaan Turussa asui viime vuonna reilu 30 000 äidinkieleltään vieraskielistä henkilöä. Se on 15,3 prosenttia turkulaisista.
Mutta millaista untuvikkona suomentaitajana on elää Turussa? Özgül on työskennellyt sekä kansainvälisessä työympäristössä yliopistolla, että humalaisen baarikansan asiakaspalvelijana yökerhossa.
Maailmoja yhdistää dilemma: kielitaitoiset ihmiset eivät anna tilaa hapuilevalle suomelle. Toisinaan asiakkaat suuttuvat, jos Özgül pyytää heitä kertomaan asiansa hitaammin tai uudestaan.
”Arvostaisin, jos ihmiset eivät vaihtaisi englantiin, jos minä pitäydyn suomessa.”
Özgülin mukaan ihmiset suosivat asiakaspalvelua omalla kielellään, koska he kokevat tulevansa siten paremmin nähdyksi. Pääsääntöisesti turkulaiset ottavat vieraskielisen asiakaspalvelijan vastaan kunnioittavasti.
Özgülin valmistuminen häämöttää, ja hänen haaveissaan on työllistyä oman alan töihin. Työmarkkinatilanne on hankala, ja se huolettaa häntä.
Hän kertoo arvostavansa työpaikkoja, jotka vaativat innostusta uuden kielen opettelemista varten mutta eivät edellytä sitä. Innostusta nimittäin löytyy, vaikka puhekieli ei vielä olekaan sujuva.