Onnellisuuden elämänkaari Ghanassa

Psykologi David Myersin mukaan onnellisuus on läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Ghanassa lasten asema on vaihteleva riippuen perheen elintasosta. Jotkut saavat olla lapsia huomattavasti kauemmin. Jotkut joutuvat töihin ennenkuin maitohampaat ovat irronneet. Jotkut ovat päivät töissä kaduilla ja leikkivät illat kaatopaikalla, jossa asuvat.

Lähdettäessä pääkaupunki Accrasta ei tarvitse kulkea kuin muutama kilometri, kun elinolot muuttuvat huomattavasti. Aina ei tarvitse lähteä maaseudullekaan, sillä kaikissa Ghanan suurimmissa kaupungeissa on paljon slummeja. Accrassa monet näistä ovat Britannian hallinnon aikaisilla alueilla. Valtio ei pidä alueista minkäänlaista huolta.

Tamalessa yksi perhe asui lähellä kaupungin keskustaa, suuren puun luona. Puu oli alueen suurin ja sitä tultiin katsomaan kauempaakin. Perhe keräsi maksua puun katsomisesta ja varat olivat heille todella tarpeellisia. Perheen lasten jalat kuhisivat ötököitä ja mätivät paiseet olivat varmasti kivuliaita. Iloisuutta se ei lannistanut, eikä estänyt puihin kiipeämistä leikkien lomassa.

Kaikilla lapsilla oli yksi yhdistävä tekijä, välitön hymy ja kiitollisuus siitä, että ovat saaneet lahjan, elämän.

[metaslider id=9991]

Nuorten unelmien täyteinen elämä

Ghanassa unelmat ovat konkreettisia. Philip haluaa olla jalkapalloilija. Hän pelaa monta kertaa viikossa ja tekee kaikkensa päästäkseen huippuliigoihin pelaamaan. Theo unelmoi taksinkuljettajan ammatista.Hän ajoi juuri ajokortin ja kerää rahaa omaan autoon.

Perheen tuki näkyy nuorissa, kaikki journalismia yliopistossa opiskelevat tulevat hyvistä perheistä. Ilman perheen tukea on opittava hankimaan itse elantonsta. Tamalessa asuva Ratty on rasta. Hänen perheensä ei hyväksynyt sitä, ja välit ovat olleet poikki jo 14 vuotta. Ratty perusti oman kaupan Tamaleen ja elää unelmaansa. Toinen rastanuori T-Boy on saanut myytyä rumpuja jo niin monta, että pääsee muutaman kuukauden kuluttua tapaamaan vaimoaan.

Suomessa tavoitellaan vaurautta ja materiaalia. Keskustelussa sanoin unelmani olevan  onnellisuus. Rastapäiset tyypit myhäilivät ja sanoivat sen olevat itsestäänselvyys. Heidän mielestään se kuuluu elämään, ei siitä unelmoida.

Olen syntynyt liian hyvien tähtien alla, mikä kuulostaa valheelta. Tähdet ovat Ghanassa samat, vaikka taivas näkyy paljon selkeämmin. Asiat Suomessa ovat paremmin. Kun elämisen eteen ei tarvitse ponnistella, alamme valittaa epäolennaisista asioista ja unohdamme onnellisuuden. Sen etsimiseen käytämme liikaa energiaa sen sijaan, että tekisimme asialle jotain.

Yhteiskunta luo tietyt paineet. On normit, joihin pitää soluttautua. Omat unelmat jäävät varjoon, kun on mentävä virran mukana. Suomen kaamoksessa pienetkin ilonhetket unohtuvat helposti. Ei tunnu ajankohtaiselta ajatella asioita, jotka ovat hyvin, vaikka niin juuri pitäisi tehdä. Ghanassa ihmisillä on suurta luottamusta itseensä ja unelmia ei unohdeta. Iloisuus on jokaisessa päivässä lähtökohdista huolimatta.

[metaslider id=9995]

Vanhempaa väestöä arvostetaan

Paikallinen hierarkia korostuu pienissä kylissä. Kylän vanhimmat ovat yleensä johtajan roolissa. Heitä arvostetaan ja aina kylään saavuttaessa, tulee käydä tervehtimässä vanhinta. Tällä hetkellä ghanalaisten elinajanodote on 59 vuotta ja vuoden 2007 arvion mukaan yli 65-vuotiaita koko väestöstä oli ainoastaan 3,6%.

Ghanan väestöstä yli puolet ovat kristinuskossa ja uskonnon merkitys näkyy jokapäiväisessä elämässä. Kuolemaan suhtaudutaan vakavasti, mutta sitä pidetään myös porttina parempaan elämään. Jos ihminen pääsee kärsimyksistään ja siirtyy tuonpuoleiseen, hautajaisissa juhlitaan ja pukeudutaan valkoisiin. Onnellisuus kulkee läpi ghanalaisen elämän.

[metaslider id=9999]