Mika Sarjanen - Baseball on elämäni

[metaslider id=4554]

Mika Sarjasen elämä muuttui toukokuussa 1981 naisten pesäpallo-ottelun jälkeen. Kirjurina ottelussa ollut Sarjanen oli aina ollut kiinnostunut baseballista, mutta tuosta päivästä muodostui lopullinen sinetti Sarjasen elämän uudelle suunnalle.

“Helsinkiläisjoukkueen valmentaja tuli hakemaan pöytäkirjaa minulta, ja rupesi kertomaan, että he ovat alkaneet pelata baseballia Helsingissä. Hän näytti, että tämmöinen on pallo, ja kertoi, että hän on joukkueen syöttäjä. Sitten hän heitti pallon pukukopin seinästä läpi! Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Minun elämäni muuttui siitä hetkestä kirjaimellisesti.”

Sarjanen pani heti toimeksi, ja perusti Hämeenlinnan Zebras -joukkueen. Lehti-ilmoituksen perusteella kasattiin seitsemän pelaajan runko, ja parhaimmillaan porukkaa oli mukana toistakymmentä. Kolme vuotta myöhemmin Sarjanen lähti armeijaan, ja Zebrasin toiminta hiipui.

“Ensimmäinen voittokin tuli vasta kolmen vuoden pelaamisen jälkeen. Ei siellä ollut vetäjää eikä sydäntä sillä tavalla, että sitä olisi kukaan jaksanut.”

Myöhemmin Mika Sarjanen on jättänyt hyvin merkittävän kädenjäljen suomalaiseen baseballiin. Sen lisäksi, että hän on ollut mukana noin kymmenen joukkueen perustamisessa, on isoa roolia löytynyt myös Suomen baseball-liiton (SBSL) tehtävistä. Puheenjohtajan nuijaakin liitossa heilutelut Sarjanen vaikuttaa nykyään SBSL:n hallituksen jäsenenä.

“Kun haluan, että jotain tapahtuu, niin pitää näköjään itse tehdä. Lähdin jo 20 vuotta sitten ajamaan baseball-kenttää Helsinkiin. Sitten muutin pois maasta, ja kun tulin takaisin ei asiassa ollut tapahtunut yhtään mitään. Pakko vain oli lähteä ajamaan sitä asiaa uudestaan. Ja nyt meillä on paikka, vielä tarvitaan rahat.”

Elämäntapa

Vaatimaton Mika Sarjanen ei leveile aikaansaannoksillaan. Ambulanssikuskin töillä itsensä elättävän miehen kohdalla kliseinen sanonta ”rakkaudesta lajiin” muuttuu lihaksi ja vereksi.

“Baseball on minun elämäni! Kaikki lomat suunnittelen lajin ympärille. Jos minulla jää lomia yli, saatan pitää ne keskellä talvea ja käydä kouluissa esittelemässä lajia. Kerran minulla oli kolmen viikon aikana viisi ja puolisataa oppilasta. Jotkut heistä jäävät lajin pariin.”

Sarjanen ei liioittele lainkaan sanoessaan baseballin olevan elämänsä. Nykyinen vaimokin löytyi turnausmatkalta Valko-Venäjältä.

“Tulimme junalla Varsovasta, ja asemalla oli vastassa punatukkainen nuori nainen sekä venäläinen mies. Loppuviikosta sitten ajattelin, että ei tässä mitään menetäkään, ja pyysin sitä punatukkaa ulos.”

“Tapasimme uudelleen kuukautta myöhemmin Moskovassa turnauksessa, eikä hänellä ollut oikein mitään paikkaa mihin mennä. Niinpä jaoimme hotellihuoneen, ja tässä on hänen poikansa”, Sarjanen esittelee valmentamansa joukkueen siepparin.

Suhde punatukkaiseen tyttöön virallistettiin, ja paikka oli elämänsä baseballille pyhittäneelle miehelle mitä sopivin.

“Naimisiin menimme vuosi Moskovan-turnauksen jälkeen Tukholmassa. Siellä oli nimittäin lähin baseball-kenttä. Meidät vihittiin Skarpnäckin baseball-kentän syöttökummulla.”

Kansainvälisyys

Mika Sarjasta kiehtoo baseballissa erityisesti lajin kansainvälisyys. Suomessa laji mielletään ensisijaisesti yhdysvaltalaiseksi urheiluksi, mutta Sarjanen korostaa baseballin olevan iso juttu ympäri maailmaa. Ja ympäri maailmaa on myös Sarjanen kiertänyt baseballin myötä.

“Kansainvälisyys tuli mukaan aika pian silloin 1990-luvulla. Sähköpostilla ilmoitin, että haluaisin kokeilla tuomarointia kansainvälisellä tasolla, ja sitten otin yhteyttä Euroopan liittoon ja pääsin sitä kautta mukaan. Oman aktiivisuuden kautta se lähti.”

Lajin kaikki roolit ovat tulleet Sarjaselle tutuiksi. Pelaajana aloittanut, ja tuomarina sekä liiton toimihenkilönä jatkanut mies nostaa esiin kokemuksen valmentajan tehtävistä.

“Olin aikoinaan nuorten maajoukkueen valmentajana, ja kävimme kaksi kertaa Japanissa turnausmatkalla. Ne olivat aivan mahtavia kokemuksia, kun pääsi tutustumaan sikäläiseen ruokakulttuuriin ja tapoihin. Sekin teki vaikutuksen miten intohimoisesti siellä suhtaudutaan baseballiin. Se on todella iso laji Japanissa.”

Golanilla YK-joukoissa palvellut Sarjanen on todella nähnyt maailmaa. Ympäri Eurooppaa tuomarin tehtävien myötä reissannut mies on myös ehtinyt asua Yhdysvalloissa kolmen vuoden ajan. Texasissa tukikohtaansa pitänyt Sarjanen tienasi elantonsa pääasiassa tuomaroimalla.

“2001 kausi päättyi sadeotteluun, ja minä koin, että en opi täällä Suomessa enää mitään. Edellinen elämäkin oli kävellyt pois vuonna 2000 ja sadepelin jälkeen totesin, että nyt on pakko vaihtaa maisemaa ja lähdin sitten sinne Yhdysvaltoihin. Minulla oli netin kautta suhteet tuonne Texasiin, sain sieltä majoituksen ja pääsin alkuun.”

Lukio-otteluiden, nuorten sarjojen sekä jäähdyttelysarjojen tuomitsemisesta tienasi 15-50 dollaria ottelua kohden.

“Ei mitkään isot rahat, mutta sillä pärjäsi. Olin siellä kolme vuotta ja tuomitsin 700 ottelua. Opin siellä paljon uusia juttuja. Erotuomaroinnin lisäksi olin hitsauspajalla apulaisena. Tein kaikkea muuta paitsi hitsasin.”

Ystävyys

Tuomaritoiminta on kuljettanut Sarjasta ympäri maailmaa, ja samalla on syntynyt paljon ystävyyssuhteita. Ystävyys onkin yksi tärkeimmistä asioista, mikä pitää Sarjasen lajissa mukana.

“Olen saanut ystäviä joka puolelta. Kaikki tuomarikaverit turnauksista missä olen ollut tuomarina. Me pidämme jatkuvasti yhteyttä, ja näemme toisiamme eri puolilla. Siinä saa sellaista kansainvälistä tunnelmaa.”

1981 Hämeenlinnan Zebras aloitti toimintansa ilman asianmukaisia varusteita. Internetiä ei ollut olemassa villeimissä unelmissakaan, ja varusteita haalittiin kasaan postimyyntikuvastoista ja milloin mistäkin. Apua tuli yllättävältä suunnalta. Mormonisaarnaajat alkoivat auttaa joukkuetta, ja toivat varusteita.

“He toivat mailoja ja palloja ja opettivat siinä sivussa meille englantia. Jotenkin siinä oli vain sellainen diili, että kaikesta muusta puhuttiin paitsi ei uskonnosta. Sain heistä muutaman hyvän ystävän.”

“Ystävyys on sellaista, että voitte olla vuosia tietämättä toisistanne. Sitten kun taas tapaatte, niin homma jatkuu niin kuin mitään taukoa ei olisi ollut. Yksi näistä mormoneista oli juuri sellainen kaveri. Vuosiin emme kuulleet toisistamme, ja sitten kun taas nähtiin moikattiin, ja kaikki jatkui kuin mitään katkoa ei olisi ollut. Se päättyi sitten hänen kuolemaansa.”

Intohimo

Amerikan reissullaan Sarjanen ei ehtinyt käydä katsomassa lajin tunnetuimman sarjan, Major Leaguen, otteluita. Sen sijaan kaverin kanssa koillisosavaltioita kierrellessä alemman sarjan, Minor Leaguen, pelit tulivat tutuiksi.

“Minä tykkäsin enemmän Minor Leaguen peleistä. Pelaajat tunnetaan henkilökohtaisesti, eikä siellä ole mitään ylimääräisiä kikkailuja. Siellä pelataan perus baseballia, on läheisempi suhde kentän ja katsomon välillä, eikä siellä ole niitä miljoonien dollareiden primadonnia. Otetaan Major Leaguesta esimerkiksi vaikka joku Jose Canseco, kuubalainen lyöjä, miljonääri joka seurusteli Madonnan kanssa. Sehän on ihan pois tästä maailmasta.”

Baseball lajina on puhdas, eikä Sarjanen näe siinä mitään vikaa. Ongelmat alkavat sitten, kun isot rahat tulevat mukaan kuvioihin.

“Pelissä itsessään en ole nähnyt mitään pahaa silloin, kun sitä pelataan oikein. Ei tuolla kentällä saa vitkutella. Mutta ei tämän pelin tarkoituskaan ole se, että vedetään tuolla peräsuoli putkella. Rento meininki on tärkeää, ja siksi baseball onkin niin suosittua Karibialla. Siellä on niin kuuma, ettei kukaan jaksa pelata jalkapalloa.”

“Ne lieveilmiöt inhottavat. Siinä vaiheessa kun raha alkaa vaikuttaa pelaamiseen. Ja sitten kun rahaa on liikaa, niin sen käyttö. Huumeet ja muut tulevat mukaan kuvioon.”

Kansainvälisyyden lisäksi Mika Sarjasta kiehtoo lajin historia. Science fictionia sekä humoristisia dekkareita a’la Westlake ahmiva Sarjanen lukee paljon baseball-kirjallisuutta.

“Minulla on aika paljon kirjallisuutta. Taannoin olin ostamassa baseball-kirjaa verkkokaupasta. Ajattelin, että tuo on hyvä kirja, ja tuo on hyvä kirja, ja tuo on hyvä kirja ja… Loppujen lopuksi ostin viisitoista kirjaa. Mopo vähän karkasi käsistä…”

“Baseballin historiahan liittyy pesäpallon historiaan, sillä lajit ovat kytköksissä. Mutta minua kiinnostaa nimen omaan baseballin historia, mistä laji on kehittynyt, miten varusteet ovat kehittyneet tällaisiksi. En tiedä mikä siinä kiehtoo.”

“Minulle on vain tärkeää, että ihmiset oppivat tuntemaan tätä lajia. Kaikki jotka haluavat pelata ovat tervetulleita mukaan.”