Kampaajana seitsemän vuosikymmentä

Aira Ehrlund, 91, on todellinen ammattilainen. Hän on työskennellyt samalla alalla koko ikänsä, ja kertoo oman liikkeen olevan edelleen hänelle elinehto.

”Tämä on samalla terapiaa, enkä ole vieläkään kyllästynyt tähän työhön.”

Kuvareportaasi kertoo, miltä näyttää yhdeksänkymppisen tavallinen työpäivä.

[metaslider id=1737]

Tyhjässä parturiliikkeessä aika tuntuu pysähtyneen. Liikkeen omistaja tulee paikalle kahden kepin varassa kuullessaan oven käyvän. Yhden aikoihin iltapäivällä saapuu myös päivän neljäs asiakas.

”Otetaanko viisi- vai kuusimillisellä?” Ehrlund aloittaa, ja asiakas istahtaa tuoliin. Samalla hän ehtii kertoa uransa alkuajoista.

Viipurissa syntyneen Aira Ehrlundin äiti osti parturiliikkeen tyttärelleen Itäiseltä Pitkälläkadulta sijainneesta puutalosta tämän ollessa 17-vuotias. Tyttö ei voinut tehdä itse kauppoja, koska oli alaikäinen. Liikkeeseen tuli vain kylmää vettä, jota lämmitettiin kaasuhellalla. Nykyisen liikehuoneistonsa Ehrlund osti vuonna 1962, heti kun talo valmistui.

Innostus alaan syntyi jo aiemmin. Eräs Ehrlundin äidin kampaajakäynti päättyi onnettomasti, kun kampaaja leikkasi hiusten lisäksi palan korvasta pois. Äiti ilmoitti, että tästä lähtien Aira saa hoitaa hiustenleikkuun. Pieni tyttö laittoi pyhinä myös naapurien hiuksia, sillä kampaamoja oli harvassa.

Turkuun muutettuaan hän meni Rauhankadulla sijainneeseen parturikouluun. Koulussa oli kolme Lahden veljestä opettajana, ja yhdellä heistä oli myöhemmin liike lähellä Ehrlundin liikettä. Ehrlund muistaa hänet mukavana, mutta hieman viinaanmenevänä miehenä.

”Kerran mies tuli taksilla liikkeeseeni ja pyysi, voisinko leikata hänen partansa, kun omat kädet tärisevät niin kauheasti. Hän sanoi, että yhden asiakkaan parran minä jo hoidin, mutta omaani en viitsinyt”, Ehrlund nauraa.

Nykyään Ehrlund leikkaa pelkästään miesten hiuksia. Olkapää- ja selkäkipujen takia hän ei enää pysty leikkaamaan ja föönaamaan naisten pitkiä hiuksia.

Aira Ehrund asuu liikkeensä yläkerrassa. Hän herää joka aamu kuudelta, ja avaa liikkeen kahdeksalta. Asiakkaita ei tule välillä juuri ollenkaan, välillä taas tulee monta kerralla. Kun on hiljaista, Ehrlund katselee televisiota liikkeen takahuoneessa. Usein tuttavia poikkeaa ohikulkumatkalla vaihtamaan kuulumisia.

Kuukausi sitten sattui mieleenpainuva tapaus. Liikkeeseen tuli kolme nuorukaista, joista yksi pyysi parturointia. Sen jälkeen kaksi muuta pyysivät päästä vessaan, ja pian Ehrlund yllätti yhden miehistä vanhan kassakoneensa kimpusta. Tilanteesta selvittiin säikähdyksellä.

”Kysyin, mitä oikein kuvittelet tekeväsi. Suutuin niin, etten huomannut edes peljätä”, hän naurahtaa jälkeenpäin.

Hänen mukaansa ihmiset kyselevät usein, kauanko hän aikoo vielä jatkaa. Hän vastaa aina, että niin kauan kuin asiakkaita riittää.

”Tai kai minä tänne tulisin, vaikkei asiakkaita tulisikaan. Kun en jaksa enää portaita, voisin muuttaa tuonne takahuoneeseen”, Ehrlund nauraa.