Mies nojaa käsiin ja katsoo ulos.
Miesten kokemaa osattomuutta torjutaan keskusteluavulla. Kuvituskuva: Julia Ojala

Hyvinvointi

Hanke tarjoaa keskusteluapua ulkopuolisuutta kokeville miehille

Julia Ojala

Ulkokehän miehet -hanke tavoittelee eristäytyneitä miehiä. Monet miehistä havahtuvat omaan tilanteeseensa vasta kolmikymppisenä. Tutka haastatteli miestä, joka hakeutui toimintaan muun muassa yksinäisyyden vuoksi.

Miesten kokema yksinäisyys ja ulkopuolisuus on yhteiskunnallinen tabu, jota vastaan perustettiin Ulkokehän miehet -hanke. Hankkeen taustalla toimii Miessakit ry, jonka toiminta perustuu miesten hyvinvoinnin tukemiseen eri osa-alueilla.

Hankeidea lähti kentältä tulleista asiakaskokemuksista ja hiljaisista signaaleista, jotka kertovat ulkopuolisuuden tunteesta.

Juho Hietarinta, Miessakit ry. Kuva: Joonas Rantanen

Hanketyöntekijä Juho Hietarinta kertoo, että alkuperäisenä kohderyhmänä olivat 18–29-vuotiaat miehet, mutta käytännössä toiminnan pariin hakeutuvista miehistä 56 prosenttia on ollut yli 30-vuotiaita. 

“Nuoret aikuiset miehet havahtuvat omaan tilanteeseensa noin kolmekymppisenä, mikä näkyy toimintamme ikäjakaumassa”, Hietarinta toteaa. 

Hanke alkoi huhtikuussa 2024 ja päättyy vuoden 2026 lopussa. Tavoitteena on löytää yksilötapaamisiin 120 miestä ja vertaisryhmiin noin 50 miestä. Tällä hetkellä hankkeen piirissä on yhteensä noin 80 miestä. Tapaamisia järjestetään Helsingissä ja Turussa sekä etäyhteyksin.

“En ole ainoa, joka kokee näin” 

Tutka haastatteli erästä hankkeeseen osallistunutta 31-vuotiasta mieshenkilöä. Yksityisyyden suojan ja aiheen arkaluontoisuuden vuoksi henkilö esitellään jutussa nimettömästi. Miehen henkilöllisyys on Tutkan toimituksen tiedossa.

Mies törmäsi hankkeeseen Ylen tekemän uutisjutun kautta vuosi sitten syksyllä. Maisteritason koulutuksesta huolimatta mies on ollut vuosia työttömänä. Hän kertoo, että hänellä ei ole koskaan ollut paljon ystäviä. Yksiössä asuvan miehen päivät kuluvat suurimmaksi osaksi yksin kotona. Ulkopuolisuus, kateus, häpeä ja viha liberaalia someyhteiskuntaa kohtaan toimivat alkusysäyksenä avun hakemiselle. 

“Odotin ehkä pääseväni ryhmätapaamisiin, mutta tähän asti olen ollut vain yksilötapaamisissa muutaman viikon välein. Joulukuussa on tulossa myös ryhmäkertoja, joita odotan uteliaana”, mies kertoo. 

Häntä on helpottanut, kun on löytynyt henkilö, jonka kanssa voi keskustella näistä aiheista. 

“On ollut kiva huomata, että en ole ainoa, joka kokee näin”, hän hengähtää. 

Edellä mainittujen asioiden lisäksi tulevat ryhmätapaamiset tarjoavat varmasti uudenlaisia näkökulmia aiheiden käsittelyyn, mies toteaa. 

Voimavaralähtöistä työskentelyä 

Yksilö- ja ryhmätapaamisissa keskitytään asiakkaan voimavaroihin ja siihen, miten niitä voisi vahvistaa omassa arjessaan. 

“Ryhmätapaamisissa hienointa on, kun oivalluksia tulee miehiltä itseltään. Ne toimivat vertaistukena myös muille ryhmän jäsenille”, Hietarinta kertoo. 

Toimintaan hakeutuvilla miehillä kiusatuksi tulemisen kokemukset ovat olleet yleisiä. Se ei Hietarinnan mukaan ole kuitenkaan tuen piiriin hakeutumisen syy vaan asia, joka nousee keskusteluissa usein esille. Myös niukat sosiaaliset verkostot ja ulkopuolisuuden kokemukset ovat yleisiä.