Etuoikeutetun esiintyjän kuoren alla on haavoittuva ihminen

Psykologi Minna Martin sanoo, että esiintyjän on tärkeämpää saada kontakti yleisönsä kanssa ja korostaa vuorovaikutusta yleisön kanssa sen sijaan, että jokaisen esiintyjän tulisi pyrkiä esityksessään spektaakkelinomaiseen show’hun

Esiintymisestä voi parhaimmillaan nauttia niin, että löytää tasapainon omien vaatimuksiensa kanssa ja kestää kehon viriämistä. Myös asian mielekkyys ja siihen uskominen vähentävät jännitystä. Esiintymistä ei kannata tarkastella pelkästään itse esiintyjän näkökulmasta vaan myös yleisön. Alas painavan ja väheksyvän yleisön edessä on luonnollisesti huomattavasti paljon vaikeampaa esiintyä, kuin esiintyjän hyväksyvän ja siten avoimen yleisön. Hän kertoo, että myös opettaminen kannustavammaksi yleisöksi voisi olla paikallaan sen sijaan, että painotettaisiin hyviä esiintymistaitoja tai vaadittaisiin tietynlaista muottia esiintymiselle.

Päiväkodin opettaja näki minut

Näyttelijä Satu Tuuli Karhulle tulevaisuuden ammatti näyttelijänä ei ollut mitenkään selvää. Hän kuvailee, että hän on sisimmässään aina tiennyt kasvavansa taiteilijaksi ja esiintyjäksi. Aluksi musiikin, sitten tanssin ja sattuman kautta teatteriin eksynyt Karhu kuvailee, että ammattilaisten tukemana ja kannustamana hän haki Teatterikorkeakouluun ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön koulutukseen. Lopulta hakemistaan paikoista Teatterikorkeakoulun ovet aukenivat Karhulle.

”Lauloin ennen kuin osasin puhua”

Myös Karhu haluaa painottaa sitä, että esiintyminen on parhaillaan vuorovaikutusta. Esiintyjä on myös vuorovaikutuksessa katsojan kanssa, joka on hiljaa. Hän kertoo kokevansa näyttelijänä olevansa väline paljon suuremmalle, ei ole kyse hänestä itsestään. Tämän ajatteleminen osaltaan helpottaa Karhun mukaan hänen omaa työtään. Hän ymmärtää kuitenkin, että koulumaailmassa esiintyjä ajattelee omaa suoritustaan enemmän kuin keskittyisi esimerkiksi esitelmänsä sisältöön. Karhu ajattelee, että esiintyessä on paras unohtaa oma itsensä.

Kun minä menee rikki

Osalle esiintymiskokemukset tulevat merkityksellisiksi, mutta tämä ei ole kaikkien minäkuvan rakentumisessa oleellista. Martin ajattelee, että kaikilla on jonkinlainen minäkuva itsestämme laajemmin sosiaalisesti. Esiintyminen on vain yksi osa sitä sosiaalista vuorovaikutusta. Tähän voivat liittyä kokemukset siitä, miten on kokenut selviytyvänsä esimerkiksi työhaastattelusta. Eri ihmisillä painottuu se, missä he kokevat olevansa hyvä. Joillakin ei välttämättä olisi ollenkaan paineita, jos he puhuisivat tai esiintyisivät omalla mukavuusalueellaan.

Hyvät itsereflektiotaidot ja itselleen toimivia rauhoittamistaitoja omaksunut henkilö selviytyy parhaiten jännittävistä ja joskus pelottavistakin esiintymistilanteista. Martinin mukaan häiritsevä jännitys näyttää olevan kytköksissä ylenpalttiseen perfektionismiin. Hän sanoo, että esiintymistä jännittävien vaikeudet eivät tunnu syntyvän muuten kuin niin, että heillä olisi mittakaavoista irronneet vaatimukset itselle esiintymisen suhteen. Hän haluaa painottaa, että asia on kuitenkin moniulotteinen ja esimerkiksi myös traumaattiset tilanteet voivat aiheuttaa voimakkaita tunnevasteita ja kehollisia reaktioita.

Martin sanoo, että sosiaalinen media saattaa korostaa esiintymistä siten, että siellä pääsevät esiin suvereenit esiintyjät. Tällaiset ihmiset saattavat tehdä jo nuorena rahaa ja uraa esiintymisestä. Toisilla lapsilla ei ole edellytyksiä julkkiksena olemiseen, sillä he ovat ihan tavallisia ihmisiä. Eli osaltaan some voi korostaa esiintymistä väärällä tavalla.

Alan huipuksi on vaikeaa päästä

Myös menestyksekkään näyttelijän tie on kivikkoinen. Karhu sanoo, että näyttelijöillä on erikseen omia haasteitaan. Kysymykset esimerkiksi julkisuudesta ja siitä, mistä kannattaa puhua tai mistä ylipäätään saa puhua ovat myös mieltä askarruttavia. Julkisuudessa ollessa tekisi mieli puhua siitä, minkä itselleen kokee tärkeäksi mutta toisaalta viekö se tilaa niiltä, joille ääni aidosti kuuluu.

 Karhu myös itse ajattelee tekevänsä etuoikeutettua ammattia esiintyjänä, sillä kukaan ei ole siihen pakottanut. Hän toivoo alalle pyrkivien ihmisten ymmärtävän, että siihen liittyy paljon psyykkisiä haasteita. Tauon ottaminen on tärkeää, kuten missä tahansa ammatissa.

Yksi asia on kuitenkin selvää – iso palo alaan ja itsensä ylittäminen ovat esiintymisen ydintä.

Tämä on viimeinen osa juttusarjaa (3/3), joka käsittelee esiintyvien taiteiden esiintyjiä ja harrastamista. Voit siirtyä ensimmäiseen ja toiseen osaan alla olevista linkeistä:

Teatteriharrastus rohkaisee pelottomaan asenteeseen

Esiintyjän motivaattorina on halu tuoda asioita julki

Linkkejä:

Minna Martin – Hengittävä Mieli