2000-luvun naistoimittajaa ei urheilussa tytötellä

MTV:n leivissä 17 vuoden ajan työskennellyt urheilutoimittaja Inka Korhonen kertoo, ettei sukupuoli vaikuta mitenkään tv-toimittajan työntekoon urheilussa. Nainen pystyy esittämään kysymykset uskottavasti esimerkiksi kokeneille jääkiekkovalmentajille siinä missä miehetkin.

“Jos sen kanssa on haasteita, niin ne liittyvät ennemminkin ikään. Minua ei ole esimerkiksi koskaan tytötelty tai mitenkään lähennelty. Kaikki lähtee omasta asenteesta. Haastatteluihin ja työhön pitää valmistautua hyvin”, Korhonen kertoo.

Nykypäivänä katsojat näkevät päivittäin naisia urheilulähetyksissä. Katsojat ovat saaneet tottua muun muassa Petra Mannerin kasvoihin Ylen urheilulähetyksissä kahdeksan ja puolen vuoden ajan. Manner on saanut keskittyä työhönsä ilman häiriötekijöitä.

“Luen vain sen palautteen, joka tulee omaan sähköpostiini. Yleensä niissä kehutaan lähinnä kieli- ja ammattitaitoani, eikä esimerkiksi ulkonäköäni juurikaan kommentoida”, Manner toteaa.

Johtotehtävät vielä miesten valtakuntaa

Suosikkitoimittajan näkemyksen mukaan työolot ovat tänä päivänä lähes tasa-arvoiset urheilutoimituksissa.

“Ylellä naisilla on täydet mahdollisuudet tehdä samoja hommia kuin miehillä. Selostaminen on vielä semmoinen linnake, johon emme ole uskaltaneet koskea, mutta olen varma, että mahdollisuus siihen olisi, jos kysyisimme. Ainoa epäkohta täällä on se, että Yle Urheilun johtoryhmässä ei ole yhtään naista, vaikka naistoimittajia on niin paljon. Korostan nyt silti, etten tarkoita, että minun pitäisi siellä olla.”

Merkille pantavaa on se, että tv-ruudussa ei näy iäkkäämpiä naisurheilutoimittajia. Ainakaan Mannerille asia ei luo painetta.

“Olen varma, että joku meistä nykyisistä naistoimittajista eläköityy näissä hommissa Ylellä.”

“Pois se nainen sieltä Urheiluruudusta!”

1980-luvulla maailma oli nykypäivää raadollisempi naiselle, joka työskenteli urheilutoimituksessa.

Kirsti “Kikka” Pohjaväre ja Hilla Blomberg olivat ensimmäiset naisuutisankkurit Ylen Urheiluruudussa vuonna 1984. Tuolloin mediamaailma oli erilainen, koska tv-kanavia oli vain kaksi. Urheiluruutu keräsi illasta toiseen miljoonayleisön ja ohjelman merkitys oli iso, koska paikallisradiot olivat vasta syntymässä ja sanomalehdet tulivat luonnollisesti urheilutulosten suhteen päivän myöhässä.

Pohjaväre muistaa, kuinka sai palautetta alkuaikoina miesankkureihin tottuneilta katsojilta.

“Muistan yhden puhelun todella hyvin. Toimitukseen soitettiin lähetyksen jälkeen ja sanoma oli seuraava: pois se nainen sieltä Urheiluruudusta! Urheilu menettää uskottavuuden, kun nainen puhuu siitä”, naisurheilutoimittajien pioneeri muistelee.

Vihaposti ei kuitenkaan jatkunut pitkään ja palaute kääntyi loppupeleissä pääosin myönteiseksi. Yhden lieveilmiön julkisuus kuitenkin toi.

“Meillä oli toimituksen avokonttorissa loossit, joissa oli jokaisella omat pöytäpuhelimet. Sain siihen muutamia huohotuspuheluita”, Pohjaväre naurahtaa.