Ajatus harhailee ja tekemättömien tehtävien lista painaa mieltä, toimeen pitäisi tarttua, mutta ympäristön virikkeet vievät tarkkavaisuuden. Tällaista voi olla arki ADHD:n kanssa.
Sen tietää Karita Viitanen, 29, joka sai ADHD-diagnoosin 25-vuotiaana. Ennen lääkehoitoa ja toimintaterapiaa elämä tuntui kaoottiselta eikä opiskelu luonnistunut. Elämyshakuisuus, hajamielisyys ja haasteet tarkkaavaisuudessa olivat jokapäiväisiä riesoja, ja impulsiivisuus johti ristiriitatilanteisiin.
”Minulla ei ole suodatinta aivojen ja suun välillä. Se on johtanut moniin opiskelu- ja työpaikkojen vaihtoihin sekä ihmissuhdekaaoksiin.”
Nyt tilanne on toinen: Viitanen on oppinut elämään ADHD:n kanssa, ja hän opiskelee neuropsykiatriseksi valmentajaksi Oppiko Oy:ssa.
Neuropsykiatrisiin häiriöihin perehtynyt psykologi Heidi Joutsiniemi kertoo, että ADHD (Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder) on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, joka herättää usein stereotyyppisen ja leimaavan mielikuvan yliaktiivisesta henkilöstä, joka tekee ja puhuu taukoamatta.
”ADHD on paljon enemmän kuin edellä mainittu kuvaus. Oireet voivat näkyä toimintakyvyttömyytenä, vaikeutena säädellä tunteita ja käyttäytymistä sekä arkitoimintojen hitautena”, Joutsiniemi kertoo.
ADHD:n kanssa esiintyy usein muita oppimisvaikeuksia, unihäiriöitä ja masennusta, jotka vaikuttavat elämän eri osa-alueisiin, myös opiskeluun.
Karita Viitanen on tunnistanut useita itselleen sopivia keinoja tarkkaavaisuuden kohdentamiseen.
”Vastamelukuulokkeet, pink noise -taustakohina ja muistilistat ovat erinomaisia keinoja keskittyä olennaiseen”, hän listaa.
Joutsiniemen mukaan opintoihin liittyvät ongelmat johtuvat usein suunnitelmallisuuden, aloittamisen ja hahmottamisen vaikeuksista.
”Monilla ADHD-oireisilla on uskomaton kyky hahmottaa kokonaisuuksia, mutta yksityiskohtien havaitseminen on vaikeaa. Myös suunnitelmallisuus ja arkirytmin pitäminen ovat haasteellisia. Valitettavan usein ammattilaisen neuvot kulkevat matkassa vai hetken, eikä oireista kärsivä pysty toteuttamaan niitä omassa arjessaan yksin.”
ADHD:n ytimessä onkin motivoitumisen vaikeus, minkä vuoksi monet tarvitsevat rutiineja sekä paljon ulkopuolista tukea ja kannustusta asioiden edistämiseen.
”Läheiset toimivat konkreettisesti otsalohkona, jossa toiminnanohjaus tapahtuu”, Joutsiniemi summaa.
Nuoret aikuiset epäilevät ADHD:ta enemmän kuin koskaan. Diagnoosit yleistyvät, mutta syy oireisiin voi löytyä myös elintavoista ja elämänhallinnan kupruista: suorituspaineet, vähäiset yöunet ja älylaitteet vievät keskittymiskyvyn. ADHD-diagnoosin saa noin kolmesta viiteen prosenttia aikuisväestöstä.
”ADHD:n taustalla on neurologinen kehityshäiriö, jota ei voi itse elintavoillaan aiheuttaa – mutta keskittymisvaikeudet voi”, Joutsiniemi muistuttaa.
Viitanen pohtii, että oikeastaan omahoidollisista menetelmistä on ollut enemmän apua kuin lääkityksestä: terveelliset elintavat ja riittävä lepo helpottavat arkista tekemistä.