Millainen opintomatkasi on ollut?
Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan jostain hassusta syystä sairaanhoitajaksi. Vuoden jälkeen tiesin, etteivät sairaanhoitajan opinnot olleet se oma juttu ja harmittelin, etten lähtenyt todellisten unelmieni perässä opiskelemaan äidinkielen opettajaksi tai toimittajaksi.
Sinnikkäänä sissinä en kuitenkaan jättänyt opintojani kesken. Valmistuttuani olin ensin hetken kotona pienten lastemme kanssa, mutta koska mieheni matkusti niihin aikoihin paljon työnsä puolesta, tein myös töitä sairaanhoitajana.
Lasten kasvettua opiskelin vielä master-tutkinnon sekä pedagogisen pätevyyden, josta etenin projektitöiden kautta toteuttamaan erästä unelmaani ammattikorkeakouluopettajana. Väittelin myöhemmin myös tohtoriksi kansanterveystieteen alalta lääketieteellisessä tiedekunnassa.
Mistä syntyi kipinä opiskella journalismia?
Innostuin aikuisiällä uudelleen luovasta kirjoittamisesta blogin pitämisen kautta. Tekstejäni luettuaan vanhin poikani kysyi, miksen hakisi töitä toimittajana. Olin kuitenkin kriittinen osaamistani kohtaan, koska minulta puuttui ammattipätevyys. Vaikka olin jo kertaalleen tohtoriopintojen jälkeen päättänyt, etten aio enää koskaan opiskella, kunnianhimoni vei mennessään ja päätin vuonna 2021 lähteä tavoittelemaan haaveitani toimittajan tutkinnosta.
Hain kokeilumielessä sekä Tampereen yliopistoon että omaan työpaikkaani, Turun ammattikorkeakouluun. Tampereen yliopisto ei kutsunut minua edes pääsykokeisiin hyvästä ylioppilastodistuksesta huolimatta. Turun AMK:n pääsykokeissa menestyin, ja tie aukesi opintoihin. Yllätyin, sillä videotehtävässä en mielestäni onnistunut. En ole koskaan näyttänyt pääsykokeissa tuottamaani videota kenellekään, mutta sitten kun valmistun, voin näyttää, että tästä lähdettiin.
Kaikista kouluista, missä olen opiskellut, tämä on ollut merkityksellisin. Se on varmaankin osoitus siitä, että olen nyt siellä, mihin minun olisi pitänyt pyrkiä jo parikymppisenä.
Oliko iso kynnys hakea takaisin opiskelemaan ikäsi takia?
Kynnys palata opiskelemaan ei ollut korkea ikäni puolesta, mutta pohdin kyllä sitä, mitä nuoret opiskelijat ajattelivat. Veinkö paikan joltain, joka ei ole opiskellut vielä mitään? Sain kuitenkin mielenrauhan todettuani, että tulin valituksi samalta viivalta kuin kaikki muutkin — ilman todistusta tai ensikertalaiskiintiötä.
Kuulin ihmettelyä myös väitöskirjastani, että enhän minä enää korkeimman tason tutkinnon suoritettuani voisi jatkaa opintojani. Kuinka paljon opiskeltuani olisin viimein tyytyväinen?
Millaisena pidät aikuisiällä opiskelua nuorempana suoritettuihin opiskeluihin verrattuna?
Tärkein taitoni on ollut oppimaan oppiminen, siinä olen todella hyvä. Pistän opiskellessa myös mutkia suoriksi, sillä en siedä monimutkaisia prosesseja, Excel-taulukoita tai suorituskeskeisyyttä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä innovatiivisemmaksi ja itsenäisemmäksi ajatteluni kehittyy. Mielestäni kaikkien ei tarvitse opiskella — tai työskennellä — samoja kaavoja noudattaen.
Millaisena visioit tulevaisuutesi?
Visioin itseni tulevaisuuden sote-toimittajana ja terveyden edistämisen lipunkantajana, joka on mukana kehittämistyössä ja esimerkiksi valtakunnallisissa hankkeissa. Haaveilen myös jossain kohtaan opiskelevani vielä lisää — en ehkä heti, mutta ehkä jonain päivänä.