Tutka

Maija (nimi muutettu), 30, oli 25-vuotias toisen asteen opiskelija kokiessaan opiskelijayhteisössään ilkeilyä ja arvostelua muiden edessä. Opiskeluaikana Maija sairasti vaikeaa masennusta, jonka takia hänelle tuli opinnoista poissaoloja, joista sovittiin erikseen opettajien kanssa. Vaikka oppilaitos oli hyväksynyt poissaolot, luokkalaiset arvostelivat hänen opiskeluaan ja taitojaan. Maija ei saanut apua kysyessään ja hänelle jätettiin antamatta opiskelumateriaaleja, jotka opettaja oli pyytänyt luokkalaisia hänelle toimittamaan.

Turun ammattikorkeakoulun turvallisuuspäällikkö Janne Sundqvist

Aikuisten keskuudessa kiusaaminen voi olla ulkopuolelle jättämistä, mollaamista, tahallista sivuuttamista, perusteetonta arvostelua, juorujen levittämistä sosiaalisessa mediassa ja huumorin varjolla ilmentyvää ilkeilyä.

Turun ammattikorkeakoulun turvallisuuspäällikkö Janne Sundqvist kertoo, että kiusaamiseen suhtaudutaan oppilaitoksessa vakavasti. Turvallisuuspäällikön roolissa hän järjestää kuulemistilaisuuksia, puhuttaa henkilöitä ja ryhmiä, arvioi turvallisuuspoikkeamailmoituksia ja niiden jatkotoimenpiteitä. Ennaltaehkäisevään työhön kuuluu muun muassa turvallisuusinfojen pitäminen ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta TUO panostaa myös tuutoreiden kouluttamiseen kiusaamistilanteiden ennaltaehkäisyyn.

”Ehkä se oli vain kahden kaverin välistä huulenheittoa?” – sivustakatsojat mahdollistavat kiusaamisen

Loppuvaiheessa ilkeily oli jokapäiväistä ja se vaikutti Maijan opintoihin. Hän koki olevansa kiusaamisen takia hermostunut opetustilanteissa, mikä johti hänen mukaansa myös tyhmiin virheisiin. Pääosassa oli viisi kiusaajaa, ja muut luokkalaiset pysyivät lähinnä neutraaleina sivustakatsojina.

Yksi tärkeimmistä asioista, mitä jokainen ihminen voi tehdä, on puuttua tai reagoida epäasialliseen kohteluun. Jos ei varsinaisesti halua puuttua tilanteeseen, niin voi auttaa myös tarjoamalla kiusaamisen kohteelle tukea.

Se, että kyseessä on aikuisia ihmisiä vapaaehtoisesti opiskelemassa voi nostaa kynnystä puuttua asiaan, niin henkilökunnalla kuin opiskelutovereilla.

”Mulle on sama onko kyseessä 16-vuotias tai 68-vuotias, kyllä mä reagoin huonoon käytökseen ja varsinkin, jos se kohdistuu johonkin toiseen”, Sundqvist sanoo.

Vaikean masennuksen takia Maijan opinnot jäivät lopulta kesken. Vaikka kiusaaminen ei ollut pääsyy keskeyttämiseen, ahdistava ilmapiiri ei ainakaan houkutellut häntä jatkamaan opintoja.

Maija suhtautuu epäilevästi siihen, miten hyvin oppilaitokset voivat puuttua kiusaamiseen. Maija yritti puhua oppilaitoksensa opettajalle kiusaamisesta mutta ei saanut apua. Maija ei ollut tuohon aikaan tietoinen oliko oppilaitoksessa häirintäyhdyshenkilöä.

Jälkikäteen ajatellen Maija olisi toivonut, että koulun taholta olisi kerrottu muille luokkalaisille, että terveyssyistä johtuvat poissaolot opinnoista eivät ole syy kiusaamiselle tai auttamatta jättämiselle. Tilannetta olisi parantanut se, että olisi ollut joku, joka olisi auttanut.

”Joku jolle voi puhua, niin että varmasti uskotaan”     

Lähteet: Nyyti ry. asiantuntija Annina Lindberg, Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta TUO puheenjohtaja ja häirintäyhdyshenkilö Jade Tähtinen