[metaslider id=17007]
Jos hätätilanteessa ei voi syystä tai toisesta puhua, on tärkeää hengittää tai äännellä luuriin hätäpuhelun aikana. Täysin mykän puhelun päivystäjä voi tulkita taskupuheluksi.
Heimlichin ote ei auttanut, kun leivänpala juuttui jyväskyläläisen Emman kurkkuun. Paikalla ollut läheinen soitti hätäkeskukseen, jonka päivystäjä ohjeisti häntä toimimaan avun saapumiseen asti.
”Puhelin pyydettiin antamaan myös minulle, mutta en pystynyt kuin yskimään. En olisi saanut kerrottua edes osoitetta”, Emma kertaa.
Hätäkeskustoiminnan kehitysyksikön johtajan Kyösti Lehtosen mukaan yskiminenkin riittää syyksi puhelun paikantamiselle. Keskeistä on, että linjalta kuuluu jotakin, mikä viestii vaaratilanteesta.
”Meille pitää tulla sellainen tunne, että kyseessä on hengen ja terveyden uhka.”
Tilanteet ovat tulkinnanvaraisia.
”Kaikki riippuu siitä, mitä päivystäjä kuulee. Kuuluuko raskasta hengitystä tai kuuluuko hengitystä ylipäätään. Kuulostaako siltä, että siellä on joku ja yrittää”, linjaa Lehtonen.
Panttivankitilanteestakin voi viestittää
Päivystäjä yrittää kuulemansa perusteella luoda mielikuvaa siitä, mitä puhelimen päässä tapahtuu. Jos soittajan jäljille päästään hätäkeskuksen tietojärjestelmän kautta, hänen sijaintinsa voi selvitä sekunneissa. Operaattorin kautta paikantaminen taas vie kymmeniä minuutteja.
Parhaassa tapauksessa tieto olinpaikasta voi olla vain näppäilyn päässä.
”Jos soittajalla sattuu olemaan älypuhelin ja datayhteys päällä, voimme lähettää hänelle tekstiviestin. Jos hän pystyy vastaamaan, saamme tietoomme tarkan paikan”, selvittää Lehtonen.
”Näin voidaan menetellä esimerkiksi uhka- tai panttivankitilanteessa.”
Hän painottaa, että uhkaavassakin tilanteessa puhelimeen kannattaa silti edes hengittää, jos ääntely ei onnistu.
”Hengitystiheydestä pystyy usein päättelemään, että nyt on tosi kyseessä. Jos vaan pystyy tuottamaan sellaista ääntä, josta voi päätellä, että joku on avun tarpeessa, niin yleensä meillä pyörähtävät koneet käyntiin.”
Keikalle vaikka koodatulla kielellä
Kun lähtötiedot ovat vähäiset, tehtävään valmistautuminen vaatii viranomaisilta erityistä valppautta. Jokainen tiedonmurunen painaa, koska kyseessä voi olla esimerkiksi poliisin työturvallisuus.
”Jos me jotenkin pystymme tiedon onkimaan, niin meillä on kyllä keinot lähettää se”, Lehtonen vakuuttaa.
”Meillä on mahdollisuus jopa koodata kieli, jos joku sattuu kuuntelemaan. Jos me vain tiedämme, mikä paikalla saattaa odottaa, pystymme kyllä vinkkaamaan siitä eteenpäin.”