Tutka

Juttusarjassa kerrotaan eri alojen ihmisistä, jotka ovat olleet lähellä, tai uskovat vieläkin olevansa, lähellä läpimurtoa suuren yleisön tietoisuuteen.

”Se oli hyvä poika. Se oli tosi hyvä poika.”

Näin aloittaa ex-pelaaja ja -valmentaja, nykyinen tv-kommentaattori Pasi Rautiainen. Kysymys on hetkeä aiemmin kuulunut ”Mitä sinulle tulee mieleen, kun mainitsen nimen Jukka Lehtovaara?”

Rautiainen valmensi Lehtovaaraa vuosina 2008-2010 Turun Palloseurassa, joten hän tietää mistä puhuu.

[metaslider id=13236]

Lehtovaara aloitti jalkapalloilijan uransa Turussa, Linnan Nappulat-nimisessä kaupunginosajoukkueessa. Varsinaisia pelipaikkoja ei tunnettu vaan käytössä oli kiertosysteemi maalivahtia myöden.

”Me hävittiin sillon tosi paljon. Kerran sitten satuttiin saamaan tasapeli, kun mä olin maalissa ja voisi sanoa, että sille tielle jäin.”

Nappulaliigasta tie vei TPK:n kautta TPS:ään ja vuonna 2006 jo 18-vuotiaana edustusjoukkueen matkaan. Seuraavalla kaudella tapahtui nousu ykkösmaalivahdiksi. Kaikki tuhkimotarinan ainekset olivat kasassa julkaisua varten, kun mies valittiin Veikkausliigan kauden tulokkaaksi ja kauden parhaaksi maalivahdiksi.

Siirto Englantiin todella lähellä

West Bromwich, Fulham, West Ham, Birmingham…

Siinä muutama joukkue, jotka olivat kiinnostuneita nuoresta, huippulupaavasta suomalaisveskarista. Hän kävi vuosien aikana seurojen testattavana ja lähtö West Bromwichiin oli todella lähellä kesällä 2011. Siirto kuitenkin kariutui viime metreillä. TPS:n mukaan näin kävi, koska Lehtovaara ei halunnut lähteä Suomesta.

”Ei se noin ollut. Emme vain päässeet WBA:n kanssa sellaiseen sopimukseen, minkä takia mun olisi kannattanut sinne lähteä kolmosmaalivahdin paikkaa täyttämään. Jos jonnekin lähtee, niin täytyyhän siitä hiukan taloudellisestikin hyötyä”, Lehtovaara kommentoi talvella 2012.

Tuon ajanjakson jälkeen Lehtovaara on kärsinyt lukuisista loukkaantumisista. Varsinkin kesä 2012 oli surullinen.

”Pelasin ekat pelit suurien kipujen kanssa, mikä johti siihen että jalka hajosi totaalisesti viidennessä pelissä ja menetin käytännössä yhden kauden urastani.”

Hän on nyt 26-vuotias eikä enää hyvällä tahdollakaan voida puhua nuoresta lupauksesta. Seura on edelleen TPS, joka tippui surullisella tavalla sarjaporrasta alemmas. Herää väistämättä kysymys, katuuko mies nyt ettei lähtenyt ulkomaille, kun paikka oli.

”Ei se vieläkään kaduta. Se sopimus ei kohdannut millään tavalla omien intressieni kanssa”, veskari totetaa välittömästi.

”Jukka on ihmisenä ihan ykkösluokkaa”

Fakta on, että toivo ei ole vielä menetetty. Monet Euroopan huippumaalivahdit ovat pelanneet jopa yli nelikymppisiksi.

”Jukalla on huippurefleksit, hän on nopea liikkeissään sekä jalkapeli on ihan hyvää. Eihän se juna vieläkään ole Euroopan huipputason saavuttamiseksi mennyt. Noilla resursseilla Jukka olisi terveenä harpannut ainakin A-maajoukkueeseen. Sitä mä odotin.”, Rautiainen pohdiskelee

Samoilla linjoilla on myös veskari itse.

”Euroopan ehdoton huippu nyt tuskin koskaan on ollut mitenkään kovin realistinen tavoite, mutta kyllä mä uskon, että Euroopan kentillä on vielä mahdollisuus pelata.”

Jalkapallomaalivahdille tärkein ominaisuus on tietenkin olla mahdollisimman usein vastustajan laakausten tiellä keinolla millä hyvänsä. Urheilijalle ehdottoman tärkeää on myös korvien välimaastosta löytyvä kapasiteetti.

”Se mitä mä tutustuin häneen ihmisenä niin, se on mainitsemisen arvoista, koska Jukka on ihmisenä ihan ykkösluokkaa. Ei todellakaan mikään kitisijä”, Rautiainen toteaa äänellä, josta kuulee että hän todella tarkoittaa sanomaansa.

Aika näyttää, mihin saakka terveenä pysyvän turkulaisen rahkeet lopulta riittävät. ”Helmiä sioille”, sanoi Pasi Rautiainen, kun pohdiskelimme Lehtovaaran mahdollista jäämistä TPS-paitaan divaria pelaamaan.

Kysytäänpä suoraan pelaajalta itseltään.

”Pelaan joko ulkomailla, Tepsissä tai jossain muussa suomalaisessa seurassa”, veskari heittää vastauksen, jolla pärjäisi politiikankin pelikentillä ja virnistää perään.