Tutka

Kirjailija Siiri Enorannalla on tapana työstää kahta kirjaa samanaikaisesti, toista hän kirjoittaa ja toista editoi. Kahden projektin yhtäaikaisen työstämisen etu on siinä, ettei Enoranta koe paineita seuraavan kirjan kirjoittamisesta, sillä ensimmäisen kirjan mennessä painoon hän voi hypätä suoraan seuraavan kimppuun.

Siiri Enoranta, kuva: Tinsku Wessman

Enoranta kokee, etteivät hänen teoksensa ole kilpailuasetelmassa keskenään, sillä jokainen tarina on kirjoitettu toisista poikkeavalla tavalla.

Nuortenkirjailija Elina Pitkäkangas on kirjoittanut yhteensä neljä kirjaa. Hän kertoo olevansa hyvä luomaan tarinoihin loppukohtauksia, mutta alkujen kirjoittaminen tuottaa haasteita. 

”Minun on yleensä komennettava itseni alkuun, mutta lopun häämöttäminen sen sijaan kannustaa kirjoittamaan entistä tehokkaammin.”

Pakottamatta syntyy parhaita ideoita

Kirjan kirjoittaminen on runsaasti aikaa vievää työtä, eikä työajan määrittäminen ole aina helppoa, sillä kirjoittamista pystyy jatkamaan lähestulkoon milloin vain.

Enorannalla oli ennen tapana editoida tekstejään tiiviissä parin viikon työputkissa, joiden aikana hän työskenteli joka päivä kymmenen tuntia. Vuosien ja kirjojen karttuessa hän on kuitenkin huomannut tarvitsevansa aiempaa enemmän lepoa.

Elina Pitkäkangas, kuva: Kaisu Sandberg

”En vaadi itseltäni yhtä paljon kuin ennen.”

Taukoa kirjoittamiseen ja etäisyyttä omaan teokseen pitäisi osata ottaa myös silloin kun tekstiä ei meinaa syntyä.

”Yleensä ideat pompahtavat päähän silloin, kun niitä ei pakota”, toteaa Pitkäkangas.

Luovan alan tekijöillä ongelmana on toisinaan myös se, että valmistuvasta projektista on vaikea päästää irti. Esimerkiksi kirjojen hahmoista saattaa kirjoitusprosessin aikana tulla niin tärkeitä, ettei niistä haluaisi luopua. Toisinaan myös tekstin korjaamisesta saattaa muodostua loputtoman tuntuinen prosessi.

”Kirjoitusvaiheessa saattaa tuntua traagiselta päästää kirjan henkilöistä irti, mutta editointivaiheen myötä omaan tekstiinsä ehtii kyllästymään. Kun kirja on melkein valmis, olen iloinen, että saan siitä luopua ja välittää sen eteenpäin lukijoille”, kertoo Enoranta.

Lukijoille uusi kirja on jo vanhentunut kirjailijan silmissä

Kun kirja julkaistaan, alkavat kirjailijalla uuden teoksen markkinointiin liittyvät haastattelut ja esiintymiset. Enoranta kokee julkaisuajan absurdina, sillä silloin hänen täytyy puhua uudesta kirjasta paljon, vaikka samanaikaisesti omat ajatukset ovatkin jo seuraavassa teoksessa.

”Olen itse tavallaan siinä vaiheessa jo päästänyt irti siitä vasta julkaistavasta projektista, enkä edes välttämättä välittäisi enää puhua siitä. Olen kuitenkin kiitollinen, jos haastatteluja tai esiintymisiä uuden julkaisun myötä tulee.”

Myös Pitkäkangas kertoo, että terävin onnenpiikki kirjan julkaisuun liittyen on koettu ennen kuin kirja päätyy lukijoiden käsiin.

”Ensimmäiset kuukaudet kirjan julkaisemisen jälkeen ovat tunteiden vuoristorataa, kun seuraan lukijoiden reaktioita. Iloitsen heidän kanssaan ja välillä panikoin asioita, joihin en voi enää vaikuttaa. Sen jälkeen tunteet tasaantuvat ja käännän huomioni seuraavaan kirjaprojektiin.”

Sekä Enoranta että Pitkäkangas ovat yhtä mieltä siitä, että kirjoittaessa ei pidä pyrkiä miellyttämään muita, vaan ainoastaan itseään.

”Silloin kun olen pysynyt uskollisena tyylilleni ja seurannut intuitiotani, myös lukijani ovat pitäneet kirjan ratkaisuja erityisen onnistuneina”, Pitkäkangas kertoo.