Tutka

[metaslider id=18227]

Maanantaina Yhdistyneille kansakunnille, YK:n jäsenvaltioille ja maailman terveysjärjestö WHO:lle jätettiin kirje, jossa vaadittiin sähkömagneettista säteilyä koskevien säädösten tiukentamisesta. Vaatimuksella on 195 allekirjoittajaa kolmestakymmenestä kahdeksasta eri maasta.

Kirjeessä tuodaan esille huoli ihmisten lisääntyvästä altistuksesta sähkölaitteiden ja langattomien verkkojen tuottamille sähkömagneettisille kentille. Huolta perustellaan vertaisarvioiduilla tutkimuksilla, joiden mukaan kansainvälisten suositusten rajoissa pysyvät sähkömagneettiset kentät voivat olla terveydelle haitallisia.

Kirjeen väittämät ovat saaneet kritiikkiä osakseen

Säteilyturvakeskuksen ylitarkastaja Lauri Purasen mukaan aihetta huoleen ei ole.

“Maailmalla on ihmisiä, jotka vahvasti uskovat näihin suositusrajoja pienempien kenttien vaikutuksiin. Kirjeen allekirjoittajat sanovat, että ovat löytäneet kaksituhatta haittavaikutuksiin viittaavaa julkaisua, mutta sellaisia julkaisuja on paljon enemmän, joissa ei ole havaittu haittavaikutuksia”, Puranen näpäyttää.

Hänen mukaansa äskettäin julkaistu EU:n uusia terveysriskejä käsittelevän tieteellisen komitean SCENIHR:n katsaus alan tutkimukseen osoittaa, ettei suositusrajoja pienemmillä tasoilla näyttäisi olevan haitallisia vaikutuksia.

Suomesta kolme allekirjoittajaa

Yksi heistä on filosofian tohtori Mikko Ahonen Tampereen yliopiston informaatiotieteiden yksiköstä ja Sustainable Mobile -yrityksestä.

“Alkaa olla suhteellisen paljon epidemiologista näyttöä siitä, että ahkerampi kännykänkäyttö lisää aivokasvainten riskiä noin kaksin- tai kolminkertaiseksi. Tämä näyttö tulee usealta eri tutkimusryhmältä”, Ahonen kertoo.

Aivokasvainriskin nousu koskee Ahosen mukaan kuitenkin vain noin muutamaa ihmistä sadasta tuhannesta.

Toiseksi ongelmakohdaksi hän nostaa kännyköiden mahdollisen vaikutuksen hedelmällisyyteen.

“Nyt on julkaistu kolme katsausartikkelia, joissa on kerätty useita eri tutkimuksia hedelmällisyyteen liittyen. Tutkimuksia, joissa on katsottu suurkäyttäjiä, on havaittu huonolaatuista spermaa. Se näkyy myös eläinkokeissa, kun esimerkiksi rotilla ja hiirillä tehdään tutkimuksia”, Ahonen avaa.

Puranen ei jaa Ahosen näkemystä hedelmällisyyteen liittyvistä riskeistä.

“SCENIHR toteaa katsauksessaan miesten hedelmällisyydestä tehdyt tutkimukset niin huonolaatuisiksi, ettei niistä voi tehdä johtopäätöksiä sähkömagneettisten kenttien vaikutuksista spermaan”, Puranen kritisoi.

Ahonen ei hyväksy SCENIHR:n katsauksen tuloksia sellaisenaan:

“SCENIHR jätti olennaiset, riskiä osoittavat tutkimukset pois arviostaan”, kommentoi Ahonen.

Turvallisen säteilyn raja-arvoista on poikkeavia näkemyksiä

Ahosen mukaansa varsinainen ongelma suomalaisissa säteilyn raja-arvoissa on se, että niissä keskitytään vain lyhytkestoiseen altistukseen ja akuutteihin terveysvaikutuksiin.

“Tämä on ollut joskus ehkä neljäkymmentä vuotta sitten ajankohtaista kun on mietitty, kuinka kauan tutka-aseman henkilöstö saa olla lähellä tutkaa. Mutta ongelma näissä raja-arvoissamme on se, että ne eivät ota altistusaikaa huomioon. Eli ne eivät suojaa krooniselta altistukselta, joka voi kestää päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia”, kiteyttää Ahonen.

Puranen on eri mieltä:

“Väestön altistumisen enimmäisarvoissa on huomioitu, että väestö saattaa altistua pitkäaikaisesti, jopa vuosia, sähkömagneettisille kentille. Väestön enimmäisarvot ovat siten tiukempia kuin työntekijöiden, jotka voivat altistua lyhytaikaisesti työpäivän aikana väestön suositusarvoja suuremmillekin tasoille”, Puranen vastaa.