Syksyllä 2015 Turun kulttuurikeskus Logomo aloitti numeroitujen jonotuslippujen jakamisen musiikkikonserteissa. Lipulla pääsee sisälle muutamia minuutteja aikaisemmin. Ajatus lähti Logomon järjestyksenvalvojilta, jotta vaaratilanteilta vältyttäisiin.
[metaslider id=28017]
”Kun juostaan, niin sitten kaadutaan ja loukataan. Lipuilla yritetään välttää juokseminen. Lisäksi ihmiset, jotka tulisivat tänne jonottamaan, eivät jää auton alle eikä heidän tarvitse paleltua ulkona”, Logomon turvallisuuspäällikkö Jussi Pulkkinen sanoo.
Logomon tiloissa on erilaisia yrityksiä vuokralaisina, joten lipuilla on minimoitu myös heidän toimintansa häiritseminen. Pulkkisen mukaan paras hyöty on fanien ryntäämisen loppuminen.
”Tärkeintä on kuitenkin turvallisuus ja ihmisten viihtyvyys”, Pulkkinen sanoo.
Logomo tekee lippuja keikoille, joille odotetaan paljon jonottajia. Ikärajattomilla keikoilla on eniten jonottajia. Esiintyjästä riippuen lippuja jaetaan tarpeen mukaan.
”Matti ja Teppo oli sellainen, johon ei tehty lippuja. Olisi kyllä voinut laittaa, koska sielläkin oli jonottajia”, Pulkkinen naurahtaa.
Muun muassa kanadalaisen Billy Talentin marraskuisen keikan jälkeen Logomo on saanut hyvää palautetta jonotuslipuistaan.
”Monet ovat ihmetelleet, miksei muillakin paikoilla ole tällaista käytäntöä. Ihmiset pystyvät rauhassa valmistautumaan keikkaan eikä paikkaansa menetä missään vaiheessa”, Pulkkinen sanoo.
Kaikki eivät näe jonotuslipuista olevan hyötyä
Myös Tampereen Pakkahuoneella on keskusteltu jonotuslipuista, ja ohjelmapäällikkö Tero Viikarin mukaan ne ovat varteenotettava vaihtoehto.
”Jos johonkin keikalle ilmenee paljon jonoa, niin mielestäni lippuja kannattaa harkita. Onhan se mukavaa varmistaa eturivipaikka muuten kuin jonottamalla ulkona pahimmassa tapauksessa vesisateessa tai pakkasessa”, Viikari sanoo.
Helsingin The Circuksen toimitusjohtaja Niko Hallamäki taas ei näe jonotuslipuista olevan hyötyä.
”Mä näen sen niin, että jonottaminen on sosiaalinen tapahtuma. He edustavat kaikki tiettyä kohderyhmää ja heistä on hienoa jonottaa siellä. On koko päivä aikaa jutella siitä kaikkia yhdistävästä aiheesta”, Hallamäki sanoo.
”Kyse ei ole pelkästään keikasta, vaan kaikki alkaa jonottamisesta. Siinä vähän niin kuin mitataan, kuka on kovin fani”, Hallamäki lisää.
Esimerkiksi kaksikymmentävuotias Iida Ylimartimo on kiertänyt keikkoja ympäri maata vuosia. Hän ei ole jonotuslippuihin aiemmin törmännyt. Jonotuslipun saatuaan hän halusi silti jonottaa aamusta asti.
”Sisällä saatu palvelu oli todella hyvää, mutta en näe mitään järkeä tai reiluutta siinä, että joku hakee aamuseitsemältä jonotuslipun ja tulee sitten takaisin vasta viisi minuuttia ennen ovien avaamista. Keikalle jonottaminen on osa sitä kokemusta”, Ylimartimo selittää.
”Tietyllä tapaa me viedään tässä yksi fanikulttuurin osa pois”, Jussi Pulkkinen tiedostaa.