Pohdimme usein median vaikutusta lapsiin ja nuoriin. Lasten väkivaltaista käytöstä voidaan yrittää selittää väkivaltaisilla peleillä. Tv-ohjelmien päähenkilöt luovat kuvaa sen ajan arvoista ja ilmiöistä. Jyväskylän yliopiston ja Pelikulttuurien tutkimuksen huippuyksikön tutkija Tanja Välisalo ei puhu vaikuttamisesta vaan vuorovaikutuksesta.
“Tämä vaikutusajattelu liittyy vanhoihin erityisesti 50-luvulla suosioon nousseisiin mediatutkimuksen suuntauksiin, joissa ajateltiin, että media varsin suorasti vaikuttaa ihmisiin. Erityisesti lapset nähtiin tässä ajattelussa alttiina näille vaikutuksille. Kuvaisin suhdettamme mediaan ennemminkin vuorovaikutuksena.”
“Passiivisimpanakin nähtyyn median kulutukseen, kuten television katseluun, liittyy kuitenkin aktiivista tulkintojen ja merkitysten tuottamista yksin tai vuorovaikutuksessa muun median tai toisten ihmisten kanssa – se on siis vähintäänkin kognitiivista ja affektiivista työtä.”
Selvitimme lyhyen kyselyn avulla vuosina 1980–1995 syntyneiden milleniaalien muistoja tv-ohjelmista. Kyselyyn vastasi 340 henkilöä. Kysyimme erikseen, mitä vastaajat katsoivat lapsena ja mitä nuorena.
Nuorten vastauksissa korostuivat enemmän aikuisille suunnatut tv-ohjelmat. Koska television katsominen oli koko kansan huvia, ohjelmia katsottiin usein koko perheen voimin. Vähäisen viihdevalikoiman vuoksi nuorilla aikuisilla oli usein samat suosikkiohjelmat.
Vuonna 2011 julkaistu ensimmäinen Harry Potter elokuva saavutti heti suuren suosion varsinkin nuorempien milleniaalien keskuudessa. Sarjan päähahmo kasvoi samaa vauhtia Harry Potterin maailmaa ihailevien fanien kanssa, joten hahmoihin oli helppo samaistua.
X-files, eli Salaiset kansiot johdatti nuoret paranormaaleiden ilmiöiden maailmaan. Sarja alkoi Suomessa MTV3-kanavalla vuonna 1995. Ohjelman kantavana teemana olivat paranormaalit ilmiöt ja yliluonnolliset asiat. Scifi yhdistettynä CSI-tyyliseen rikossarjaan sai katsojat kiinnostumaan tarinoista. 1950-luvulla pinnalla ollut UFO-kultti nousi uudelleen puheenaiheeksi sarjan myötä.
“X-files taitaa olla tuona aikakautena harvoja korkeatasoisia pitkäikäisiä scifi-televisiosarjoja. Sarjan jatkuminen niin kauan osaltaan vaikuttaa jo sen näkyvyyteen äänestyksen tuloksissa. Erittäin tärkeä taustatekijä lienee kuitenkin myös se, että Suomessa on vahva scifi- ja fantasiayleisö, ja pitkä perinne näiden genrejen harrastamisesta myös kirjallisuuden puolella. Monissa Euroopan maissa nämä genret eivät ole olleet yhtä suosittuja ennen Lord Of The Rings- ilmiötä”, Välisalo kertoo.
Vuonna 1999 saimme tutustua Pihlajakadun elämään. Sarjan suosio ei ole sammunut kahdessakymmenessä vuodessa, vaikka katsojakunta on osin muuttunut. Ohjelmassa käsiteltiin arkoja ja vaikeita aiheita, kuten perheväkivaltaa, rasismia, teiniraskauksia ja huumeita. Jotkut vanhemmat pitivät ohjelmaa sopimattomana nuorille. Saippuasarjoille ominaiseen tapaan ohjelma sisälsi paljon pettämistä ja kolmiodraamoja.
Kauniit ja Rohkeat saippuasarja koukutti sekä nuoria, että aikuisia. Yhdysvaltalaista sarjaa saatiin katsoa Suomessa vuodesta 1992 eteenpäin. Ohjelman suosion myötä Suomessa kastettiin Brooke- tai Caroline- nimisiä tyttöjä ja sarjan värikkäiden hahmojen ihmissuhteita puitiin huoltoasemien kahvipöydissä.
“Saippuasarjoissa kiinnostavaa on se, että sisällön valtava määrä, sarjojen pitkäikäisyys ja henkilöhahmojen iso valikoima mahdollistavat muista sarjatyypeistä poikkeavia mahdollisuuksia tarttua nopeasti myös ajankohtaisiin aiheisiin. ”
Moni yhteiskunnallisesti vaikea puheenaihe nostettiin esille saippuasarjojen kautta. Vaikka asioita katsottiin usein vain yhden hahmon näkökulmasta, keskustelukulttuuri muuttui avoimemmaksi. Yhteiskunnan epäkohdista oli helpompi puhua saippuasarjan juonena, eikä keskustelu mennyt liian henkilökohtaiselle tasolle.
“Saippuasarjoissa aiheita on tyypillisesti käsitelty yksilötason kautta, jolloin laajemmat yhteiskunnalliset tai poliittiset kytkökset voivat jäädä pimentoon. Poikkeukset on tyypillisemmin hoidettu tarinan ulkopuolella eli esim. näyttelijät ovat antaneet jonkinlaisen tietoiskun aiheesta jakson lopuksi omina itsenään, ei roolihahmossa. Mieleen tulee ainakin Kauniiden ja rohkeiden kodittomuutta käsitellyt juoni 1990-luvun alusta, johon liitettiin myös tietoisku aiheesta”, Välisalo muistelee.
Yleisradion vuonna 1999 tuottama nuorten ohjelma Summeri keräsi myös paljon ääniä. Ohjelma sisälsi lyhyitä raportteja, kilpailuja, sketsejä sekä erilaisia nuorten sarjoja. Summerissa vieraili myös kuuluisia henkilöitä, kuten muusikoita ja näyttelijöitä.
Tanja Välisalo tiivistää hienosti, kuinka suuri muutos median kentällä on tapahtunut samaan aikaan, kun milleniaalit kasvoivat aikuisiksi.
“Jos aiemmin suomalaisten fiktiosuosikeissa on korostunut realismi ja mediamuotoina kirjallisuus, elokuva ja televisio, niin millenniaaleille fantasia ja scifi ja toisaalta sellaiset mediamuodot kuin pelit, animaatio ja sarjakuva ovat nousseet merkityksellisiksi. Populaarikulttuurin avulla työstetään ja ilmennetään omaa identiteettiä. Toisaalta aiemmin negatiivisena pidetty eskapismi, pako fiktiivisiin maailmoihin, onkin positiivinen voimavara ja keino selviytyä elämän lisääntyvästä epävarmuudesta”.
Tämä artikkeli on osa juttusarjaa, joka käsittelee milleniaalien muistoja.
Tästä pääset lukemaan juttusarjan ensimmäisen osan: https://tutka.pro/kulttuuri/nostalgian-kaipuu-saa-ihmiset-pelaamaan