Tutka

”Työskentely sukeltajana Itämerellä on  haastavaa johtuen karusta ja vaihtelevasta työympäristöstä. Varsinkin sisäsaaristossa veden sameus vaikeuttaa työskentelyä”, kertoo Jorma Saarinen Vesistöpalvelu J. Saarisesta.

”Sisäsaaristossa tilanne on jopa huonontunut vuosien mittaan, sillä vesi on paikoin sameaa puuroa”, kuvailee Timo Lahti Sukellus Bryggmanista.

Kummatkin ovat työskennelleet sukellustöiden parissa noin kymmenisen vuotta.

 

Näkyvyys vedessä Aurajoen suulla Turun satamassa on todella huono.

Itämeri on haastava työympäristö

Vaikeimpia toteuttaa ovat asennus ja rakennustyöt. Lahti mainitsee erikseen satamatyöt, joissa työskennellään sameassa vedessä monimutkaisten ja monipuolisten työtehtävien parissa. Myös veden syvyys vaikuttaa, sillä jotkin satamat ovat nykyään jopa 13-15 metrin syvyisiä. Sukeltaessa syvälle työskentelyajat yhdellä sukelluksella jäävät lyhyemmiksi.

Karuista olosuhteista huolimatta Saarisen mielestä työ on vaihtelevaa ja mielenkiintoista.

Molemmat kertovat huonossa näkyyydessä toteutettavista töistä helpoimmaksi erilaiset tarkastustyöt. Tällaisia ovat esimerkiksi vedenalaisen kaapelin tarkastaminen, sillä sameassakin vedessä selkeää linjaa on helppo seurata.

 

Rakkohaurua kirkkaassa vedessä Houtskarin edustalla.

Alueelliset erot veden laadussa ovat suuret

Lahden mielestä tilanne Itämerellä on huonontunut tai pysynyt samana, mutta Saarinen sen sijaan kokee muutosta parempaan tapahtuneen. Esimerkkinä hän mainitsee Pansion, jossa pari viikkoa sitten sukelluksella näkyvyys oli parempi kuin koskaan ennen.

Kummatkin ovat samaa mieltä siitä, että ulkomerellä näkyvyys on paras. Paikoin jopa erittäin hyvä.

Hyvän näkyvyyden työskentely-ympäristöksi Lahti mainitsee Isokarin majakkasaaren Uudenkaupungin edustalla, jossa hän on ollut asentamassa merikaapelia.

”Kovat tuulet voivat sekoittaa vettä, mutta muuten näkyvyys ulommilla merialueilla on hyvä”, hän kertoo.

 

Kuvat: Joni Savila