Savun haju tuntuu edelleen pistävästi syvemmällä metsässä Pyhärannan Santtiolla. Hiiltyneitä runkoja on kaikkialla ja maa on musta. Paikoitellen maan ovat peittäneet puista pudonneet, ruskeat neulaset. Palopaikka on vieläkin kuin sotatantere.
Kaatuneiden runkojen ja kaivetun maan joukosta puskee kuitenkin jo vihreää. Etenkin palon reuna-alueilla on useampaakin lajia näkyvissä, mutta myös syvemmällä metsässä on havaittavissa vihreitä läiskiä.
Palo on myös eläinkunnalle kova kolaus. Isoimmat eläimet ehtivät yleensä evakkoon, mutta esimerkiksi pienet nisäkkäät eivät aina pääse turvaan.
”Eläimille suurin vaikutus on vuodenaika. Sillä on iso merkitys, koska kesäkuun alussa esimerkiksi metsäkanalinnut ovat pesillään ja emot eivät mielellään lähde pesästä. Siinä tuhoutuu pesä, mutta herkästi myös emo”, kertoo Metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes.
Metsän vielä savutessa ensimmäiset palohyönteislajit ovat jo paikalla. Monet lajit aistivat metsäpalon jopa sadan kilometrin päästä. Vakiintuneet palohyönteiset vetävät alueelle myös lintuja.
Tyypillisesti heinäkasvit sekä pioneerikasvit, kuten maitohorsma, putkahtavat palon jälkeen heti valtaamaan kasvutilaa.
”Kaikki riippuu kasvupaikasta ja usein sattumasta, minkä lajin siemenet tai itiöt paikalle tulevat. Myös maaperän siemenpankilla on uudistumisessa osuutensa”, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Ilkka Vanha-Majamaa.
Ruohottumisen myötä jyrsijät alkavat jälleen asuttaa paloaluetta ja nuori vesakko vetää paikalle hirviä herkuttelemaan. Tähän menee yleensä muutama vuosi.
Puuston palautumiseen voi mennä metsän hoidosta riippuen 70-90 vuotta.
”Jos metsiä ei hoideta, lopputulos on monimuotoisempi metsä, joka ylläpitää monenlaista eliölajistoa”, Vanha-Majamaa kertoo.
Sammaleet ja varvut vaativat aikaa. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä kauemmin palon jäljillä kestää palautua. Esimerkiksi poronjäkälällä saattaa pohjoisessa kestää 20-40 vuotta palautua maastoon.
Yleensä muutamassa vuodessa mustikoita on saatavilla jo ja hyviä satoja noin viidessä vuodessa. Pahimmillaan varvuston palautumiseen voi mennä 20 vuottakin. Pahiten palaneilla alueilla voi Santtiollakin kulua jopa 20 vuotta ennen mustikkaan pääsyä.