Yläasteikäisenä saatava seksuaalikasvatus jakautuu kaikille yläkoulun luokille. Seiskalla puhutaan murrosiästä, seksuaalisuudesta ja ihastumisesta. Kasiluokalla syvennytään enemmän seurusteluun ja puhutaan yhdynnästä. Ysillä käydään läpi ehkäisyasiat ja seksitaudit, sekä tutustutaan seksuaalisuuden eri muotoihin.
Terveystietoa kymmenen vuotta Maskun Hemmingin yläkoulussa opettanut Mari Rissanen kertoo, että ei ole huomannut suurta muutosta opetuksen sisällössä. ”Sen sijaan tietynlainen mustavalkoisuus on mielestäni hävinnyt ajattelussa ja opetuksessa.”
Luonnollisesti myös seksuaalivähemmistöt otetaan enemmissä määrin huomioon opetuksessa.
”Yritän ainakin joka yhteydessä puhua kumppanista ja kerron myös saman sukupuolen välisestä yhdynnästä. Lisääntyvästi nostan esille harvinaisempia sukupuolisuuden muotoja, kuten esimerksi transsukupuolisuutta.”
Ihmisiä ei nykyään voi, eikä saa kategorisoida homoihin, biseksuaaleihin tai heteroihin, eikä näin tehdä myöskään nykyajan seksuaalikasvatuksessa.
”Ihmisen seksuaalisuus nähdään pikemminkin janalla, jonka toisessa päässä voisi olla homoseksuaalisuus ja toisessa heteroseksuaalisuus”, Rissanen kertoo.
Yläasteikäisten seksuaalikasvatuksessa merkittävässä roolissa on myös kouluterveydenhoitaja, jolla on ammattitaito seksuaalineuvonnassa ja -ohjaamisessa.
”Kouluterveydenhoitajan vastaanotolle oppilas voi aina tulla jos hänellä ilmenee pulmia tai kysymyksiä liittyen seksiin tai seksuaalisuuteen. Tietysti myös vuosittaisissa terveystarkastuksissa kysytään aina, onko jotain asiaa joka mietityttää”, kertoo Vasaramäen yhteiskoulun terveydenhoitaja Susanna Eriksson.
Terveysneuvonnan lisäksi kouluterveydenhoitaja on mukana noudattamassa kouluissa opetussuunnitelman mukaista seksuaaliopetusta.
”Itse olen opettajien mukana miettimässä esimerkiksi sitä, miten seksuaaliseen häirintään voisi puuttua ja miten siitä pitäisi oppilaitten kanssa keskustella”, Eriksson kertoo.
Opetusmateriaalina paikkansa ovat yhä säilyttänyt erilaiset opetusvideot ja kondomin käytön harjoittelu käytännössä.
”Kyllä aihe vieläkin hihityttää, riippuen vähän porukasta. Toiset luokat taas saattavat olla puhumatta mitään”, terveystiedon opettaja Rissanen sanoo.
Hänen mielestään paras tapa puhua näistä asioista on asiallisesti faktoihin nojaten mutta yksilöllisyyttä ja moninaisuutta kunnioittaen.
”Elämyksellisyyttä tosi elämästä saa mukaan tuotua videoiden ja tarinoiden avulla.”
Sosiaalinen media on tietysti joissain määrin lisännyt nuorten tietämystä aiheesta.
”Toisaalta välillä ei tiedetä omien sukupuolielinten osien nimiäkään”, Rissanen kertoo.
KUVA: SALLAMAARI NIITTYMÄKI