Tutka

Espoon tuomiokirkkoseurakunnan järjestämä keskusteluryhmä lemmikkinsä menettäneille on herättänyt kiinnostusta ulkomailla asti. Turussa kokeillaan vastaavanlaista ryhmää.

[metaslider id=26760]

”Tietääkseni Turussa ei ole ollut aiemmin tällaista ryhmää”, yli 16 vuotta Turun Henrikinseurakunnan pastorina työskennellyt Anne-Marie Odell tuumii.

Odellin oma koira kuoli nelisen vuotta sitten. Hän käsitteli asiaa puhumalla läheistensä kanssa.

”Ihmiset suhtautuivat hyvin eri tavalla. Eläinihmiset olivat empaattisia, mutta toiset taas eivät ymmärtäneet ollenkaan suruani.”

Odell on vetänyt työkseen sururyhmiä läheisensä menettäneille. Sitä kautta kumpusi idea perustaa vastaava ryhmä lemmikkien omistajille.

Surua vaikea tuoda esille

Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa on kokemusta samanlaisen ryhmän pitämisestä parin vuoden takaa. Toinen ryhmän vetäjistä, kappalainen Tuija Kuusinen sai idean ryhmästä keskustellessaan työkaverinsa kanssa.

”Totesimme, että on hyvin raskasta menettää lemmikkieläimensä, mutta surua on hyvin vaikea tuoda esille, kun se ei ole oikein sosiaalisesti hyväksyttyä. On ihan eri asia surra menetettyä läheistä ihmistä kuin eläintä. Keksimme siinä yhdessä idean perustaa keskusteluryhmän lemmikkinsä menettäneille.”

Ryhmää ei nimetty sururyhmäksi, etteivät omaisensa menettäneet loukkaantuisi ihmisen ja lemmikin rinnastamisesta. Silti negatiivistakin palautetta on kuultu.

”Rienaamme heitä, jotka ovat menettäneet läheisen ihmisen, koska eläin ei voi korvata ihmistä. Kaiken kaikkiaan tällaista palautetta tuli kuitenkin paljon vähemmän”, Kuusinen toteaa.

Pääosin vertaistuen mahdollisuus on otettu kiitollisena vastaan.

Lemmikki voi olla paras ystävä

”Ryhmä on herättänyt huomiota jopa ulkomaita myöten. Juuri tällaista tarvitaan maailmassa, jossa on paljon yksinäisyyttä ja monilla ihmisillä ei ole läheisiä suhteita muihin ihmisiin. Joillekin lemmikkikissa tai -koira on ainoa läheinen olento”, Kuusinen sanoo.

”Eläinsuhteen omaavat tai omanneet ihmiset olivat tavanomaista tyytyväisempiä elämäänsä”, kirjoittaa Tanja Honkanen gradussaan Turpaterapiaa ja karvaista kaveruutta: Ihmisen ja eläimen välinen suhde sekä eläinten koetut vaikutukset hyvinvointiin ja elämäntyytyväisyyteen.

Tampereen yliopistossa vuonna 2013 julkaistu tutkielma osoittaa, että eläimet ovat nykyään muutakin kuin pelkkä tulonlähde. Siksi sururyhmillekin on kysyntää.

”Yli 90 prosenttia tutkimukseen osallistuneista ilmoitti eläimen tarjoaman seuran tärkeimmäksi syyksi lemmikin omistamiselleen”, Honkanen kirjoittaa.

Mukana kaikenlaisia ihmisiä

Turussa ryhmä kokoontuu lokakuun ajan 12 ihmisen voimin. Osallistujilla on kaikilla omanlaisensa tausta. He eivät ole pelkästään yksinäisiä ihmisiä ilman läheisiä ihmissuhteita, vaan mukana on myös perheellisiä henkilöitä.

Sururyhmän ensimmäinen kokoontuminen oli viime viikolla. Toisilla lemmikin kuolemasta oli ryhmän aloittaessa kulunut vasta pari päivää, toisilla parikymmentä vuotta.

Odellin ryhmästä saama palaute on ollut mieleistä.

”Jotkut varmaan ovat voineet ajatella, että kaikkeen kirkko menee mukaan, mutta minulle on tullut pelkkää positiivista palautetta.”

Korjaus: Väliotsikko ”Muutakin kuin tulonlähde” muutettu muotoon ”Lemmikki voi olla paras ystävä” 7.10.2016 kello 15:42.