On vuosi 2021. Turussa järjestetään äärioikeistolainen Kukkavirta-mielenosoitus ja vastamielenosoitus Turku ilman natseja. Mielenosoittajat ovat sijoittuneet poliisin ohjaamina Aurajoen vastakkaisille puolille, niin että vain Kirkkosilta erottaa heidät toisistaan.
Alharith Obaid, 25, lähtee ylittämään siltaa kuvaajansa Daniel Hakalan kanssa. Rynnäkköpoliisit seuraavat perässä turvatakseen heidän kulkuaan. Obaid kuvailee tilannetta Star Wars -elokuvan sotakohtaukseksi, jossa diplomaatti lähtee “pimeällä puolelle” neuvottelemaan sovusta.
On tarkoitus löytää haastateltavia mielenosoitukseen osallistujista. Videon aiheena on rasismi.
Hetken etsinnän ja useiden kieltävien vastauksen jälkeen haastatteluun suostuu Kukkavirta-kulkueen jäsen.
Obaid näkee parhaimmat klipit ja editointiohjelmassaan: näistä vastauksista tulee vielä hyvä video.
Videoiden kuvaamista kaveriporukalla
Alharith Obaid kertoo löytäneensä oman juttunsa jo varhain. 10-vuotiaana videoiden teon aloittanut Obaid alkoi kuvata kaveriporukkansa kanssa toimintaklippejä, poliisi-rosvo-filmejä, sketsejä ja musiikkivideoita.
Obaid muutti Irakista perheineen Suomeen hänen ollessaan 2-vuotias. Nuoruutensa hän vietti Itä-Helsingin Viikissä.
Katuhaastatteluvideoihin hän törmäsi ensimmäisen kerran yhdysvaltalaisella Youtube-kanavalla Worldstarhiphop, jonka sisältö perustuu pitkälti rap- ja hiphop-musiikkiin.
“En silloin ymmärtänyt, miksi näitä videoita katsotaan.”
“Muistan, että yleisesti jengi puhui siitä niin, että Suomessa ei koskaan pystyisi tekemään samanlaista sisältöä, koska jengi on niin sulkeutunutta, vaikka jenkkeihin verrattuna”, Obaid muistelee.
Kiinnostus uudenlaiseen formaattiin kuitenkin heräsi.
“Mietin, että olisi niin siistiä tehdä tuollaista. Jos Yle pystyy menemään kadulle haastattelemaan ihmisiä jostain tapahtumasta, niin miksi minä en pystyisi?”
Vuonna 2015 Obaid kuvasi ensimmäisen katuhaastatteluvideon. Tällöin videot olivat hänen mukaansa sataprosenttisesti viihdettä ja niissä ei ollut “yhtään asiaa”. Silloin 16-vuotiaan Obaidin tavoitteena oli saada ihmisiltä hauskoja reaktioita.
“Ensimmäisiä kertoja oli todella vaikeaa saada ketään videoille. En tiedä johtuiko se siitä, että kukaan ei tiennyt kuka olen vai siitä miten lähestyin ihmisiä”, hän pohtii.
Sitten video ladattiin Youtubeen.
“Huomasin, että haastatteluvideot saivat paljon enemmän näyttökertoja verrattuna edellisiin videoihini. Silloin tajusin, että tätä jengi haluaa nähdä.”
Ennen oman kanavansa luomista Obaid suunnitteli ja editoi videoita usealle eri Youtube-kanavalle erilaisissa kokoonpanoissa. Suurimmaksi osaksi hän pysytteli tekijänä kameran takana.
Pian syntyi toive esiintyä videoilla omilla kasvoillaan. Myös somessa suosioon yltänyt Youtube-kanava Pakolaisshow, jossa Obaid oli mukana, sai hänet haluamaan tunnustusta tekemästään työstä ja hyppäämään myös itse kameran eteen.
Alha-kanava syntyi lopulta vuonna 2020. Nyt Obaidilla on Youtubessa 75 100 tilaajaa, ja hän tekee päivätöikseen sosiaalista mediaa. Vaikka lukio jäi käymättä loppuun videoiden kehityttyä harrastuksesta työksi, Obaid ei voisi kuvitella tekevänsä mitään muuta.
“Nykyään äitini on paljon chillimpi asian kanssa, koska hän näkee että minulla on jotain mitä teen elämälläni, mutta kyllä se on vaatinut aikansa. Jos nyt ostaisin äidilleni uuden Lamborghinin, hän olisi siitä iloinen. Mutta tiedän, että äiti olisi vielä iloisempi siitä, jos joku päivä toisin kotiin lukiotodistuksen.”
Yhteiskunnallisia aiheita ja pysäyttäviä kohtaamisia
Kadulla Obaid haastattelee ihmisiä rasismista cancel-kulttuuriin ja ulkonäköpaineisiin.
“Aiheita valitessa mietin, mikä kiinnostaisi jengiä eniten. Toisena tulee se, kuinka merkittävä aihe yhteiskunnallisesti on. Kaikki aiheet, joista teen videoita, ovat sellaisia jotka kiinnostavat myös minua itseäni.”
Haastateltavaksi Obaid voi napata äärioikeistolaisen mielenosoittajan, kansanedustajan tai rautatieasemalla hengailevan teiniporukan.
“Menen aina haastattelemaan ihmisiä aidosti mielenkiinnosta. Välillä unohdan, että kamera on edes päällä. Myös videon sisällöstä tulee parempaa, kun ihmiset uskaltavat puhua enemmän.”
Siksi jokainen haastattelu alkaa sanoilla: “Hauska tutustua, mun nimeni on Alha.”
Vaikka videoillaan Obaid vaikuttaa äänekkäältä ekstrovertilta, hän kertoo hakeutuvansa paljon omaan rauhaan. Videon kuvaamista edeltävän iltana on ladattava akkuja.
“Myönnän, että minua vieläkin jännittää ennen jokaisia kuvauksia, vaikka olen tehnyt videoita todella kauan.”
Ihmiset kuitenkin kiinnostavat Obaidia. Illalla kuvausten jälkeen hän usein kävelee tai kulkee julkisilla kotiin, toivoen, että törmäisi vielä ihmisiin, joiden kanssa jatkaa keskusteluja.
Yhteen kanavan tärkeimmistä hahmoista, “Hullu-Harriin” hän törmäsi sattumalta öisellä Helsingin rautatieasemalla. Obaid oli kuvaajansa kanssa haastattelemassa ihmisiä aiheesta “Mikä on elämän tarkoitus?”, kun asemalla istuva mies kiinnitti hänen huomionsa.
Keskustelun aikana mies kertoi olevansa saattohoidossa, ja videolla sanookin, että haastattelu jääköön hänen testamentikseen. Videota editoidessa Alha herkistyi.
“Me vähän niin kuin ikuistettiin se mies. Minusta tuntuu, että kohtaamisen oli ikään kuin määrä tapahtua.”
“Välillä mietin, että hitsi kun kamera ei ollut päällä”
Kun kadulla kohtaa erilaisia ihmisiä, kohtaavat myös ajatusmaailmat. Obaid pyrkii aiheesta riippumatta kohtaamaan ihmiset ja erilaiset mielipiteet samalla tavalla.
“Yritän pysyä mahdollisimman neutraalina, vaikka aiheena olisi esimerkiksi rasismi. Se on myös yksi iso syy, miksi ihmiset katsovat videoitani. Saan siitä paljon hyvää palautetta.”
Vaikka videoilla kuuluu toisistaan hyvin eriäviä mielipiteitä ja ajoittain rajuakin kielenkäyttöä, hän ei koe, että ihmisiä tai heidän sanomisiaan täytyisi sensuroida.
“Välillä tuntuu, että jengi sensuroi liikaa asioita sen takia, että yritetään olla pahoittamatta ihmisten mieltä. Se on mielestäni väärä tapa.”
“Parhaimmassa tapauksessa rasistinen ihminen näyttää videolla tyhmältä, jolloin siitä on enemmän hyötyä, kuin siitä että sitä ei olisi näytetty”, hän pohtii.
Mitä enemmän video taas kuohuttaa katsojia, sitä parempaa sisältöä se on.
“Kaikki vähän triggeröivä on mielenkiintoista. Sen takia ihmiset seuraavat heitä ärsyttäviä asioita ja ihmisiä somessa.”
Kaikki kuvattu “kontentti” eli sisältö ei kuitenkaan päädy Youtuben puolelle. Videota editoidessa Obaid saattaa joutua arvioimaan, onko oikein näyttää videolla rikoksesta tuomitun henkilön nimeä tai “natsiläppää” heittävää haastateltavaa.
“Konsultoin lähes joka videota tehdessä ihmisiltä mun ympärillä apua, vaikka kyseessä olisi ihan pienikin juttu.”
Obaid näkee, että hänen videonsa ja niissä esiintyvät ihmiset voivat purkaa yhteiskunnan eriarvoisuutta ja yhdistää ihmisiä. Hän kokee sisältönsä tärkeäksi erityisesti nuorille katsojille.
“Somesta tulee isompi ja isompi koko ajan. On tärkeää, että siellä on jotain merkittävää sisältöä.”
“Olen heittänyt aina läppää siitä, että Alhan videot ovat yhteiskunnallinen etu. Mutta ei se taida olla pelkästään läppää”, hän pohtii.
Huumori pysyy ykkösenä, vaikka puhutaankin asiaa
Videoilla yhteiskunnalliset aiheet ovat verhottu humorististen haastattelujen ja nokkelasti editoitujen kohtausten muotoon. Huumori perustuu haastateltavien “roastaamiseen”, eli leikkimieliseen pilkantekoon.
“Haluan, että videoillani on 70-prosenttisesti hauskoja klippejä, ja loput ovat asiaa. Huumori on ykkösasia, ja videon aihe tulee vasta toisena”, Obaid kertoo.
Kun asiaklippejä ujuttaa hauskojen klippien väliin, sisällöstä tulee mielenkiintoista ja tavoittavaa.
Obaid toivoo monipuolista uraa videoiden ja erilaisten projektien parissa. Unelmana olisi jonain päivän perustaa myös oma mainostoimisto tai luovan alan yritys.
“Tulevaisuuden kannalta olen miettinyt sitä, että sitten kun olen 35, en pystyisi enää kävellä steissillä haastattelemassa alaikäisiä. Se olisi vähän outoa”, hän naurahtaa
“Mutta se ei tarkoittaisi, etten tekisi samaa juttua.”