Itävallassa saimme näkyä ja kuulua

Eräs kerta helsinkiläisessä ravintolassa kihlattuni ja ystäväni kanssa on jäänyt erityisesti mieleen. Vauvamme oli mukana ja hänelle tuli nälkä, joten aloitin imettämisen. Myöhemmin ravintolasta lähdettyämme seurueeni kertoi, että viereisessä pöydässä istuneet mies ja nainen olivat katsoneet minua paheksuen sekä silmiään pyöritellen.

Olin peittänyt itseni ja lapseni harsolla, mutta siitäkin huolimatta imettäminen aiheutti näissä kahdessa ruokailijassa kielteisiä tunteita. En huomannut samaa, kun ruokin vauvaani Itävallan ravintoloissa.

Vaipanvaihtopaikka löytyy milloin mistäkin

Kävimme reissumme aikana kolmessa eri ravintolassa. Kahdessa niistä ei ollut lastenhoitohuonetta. Niinpä jouduimme vaihtamaan vaipat ravintoloiden penkeillä. En ole varma johtuiko lastenhoitohuoneiden puute siitä, että rakennukset olivat vanhoja ja WC-tilat pieniä. Henkilökunta aina pahoitteli ja näytti, missä voin hoitaa lastani. Pääsimme kerran jopa ravintolan henkilökunnan taukotilaan, kun muut huoneet olivat täynnä asiakkaita. 

Suomessa tätä asiaa on mietitty huolella. Kauppakeskuksista ja ravintoloista löytyy lähes aina isompi WC-tila, missä pääsee vaihtamaan vaipan sille tarkoitetulla hoitopöydällä. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen kertoo, että Suomessa panostetaan rahallisesti lapsiin, sillä noin 10 prosenttia valtion budjetista menee suoraan lapsien ja lapsiperheiden tukemiseen. Hän nostaa esiin etenkin valtion tarjoamaa varhaiskasvatusta, koulutusjärjestelmää ja terveydenhuoltoa, vaikka niissäkin on osittain parannettavaa.

Itävallassa Airbnb-asunnossamme oli mietitty tarpeitamme erityisen hyvin. Asunnosta löytyi vaipanvaihtoalusta, erilaisia tyynyjä ja alustoja, vauvalle oma peitto sekä astioita. Koin olomme hyvin tervetulleeksi.

Kun koko kylä kasvattaa

Elina Pekkarinen toi esiin eräässä Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan kolumnissaan sen, miten vanhempien jaksaminen voisi kohentua, jos useampi ihminen viettäisi lasten kanssa aikaa. Hän mainitsi ilon, mitä lapset voivat tuoda vanhempiensa lisäksi myös sukulaisille, ystäville ja muille yhteiskunnan jäsenille.

Se resonoi minuun matkallamme. Olen itse myös sitä mieltä, että lapset tuovat paljon iloa koko yhteisöön. Juhlissa ihmiset hymyilivät ja juttelivat lapselleni. En kokenut, että kukaan olisi katsonut meitä pahasti. Häissä ei ollut muita lapsia, joten asia olisi voinut olla toisin.

Äitini oli mukana reissussa. Sillä oli suuri merkitys, että sain apua vauvan kanssa. Välillä vauvani pääsi muiden ihmisten syliin, ja minä sain pienen hetken itselleni. 

Myös Pekkarisella itsellään on lapsenlapsia.

”Heistä tulee ylisukupolvista riemua, jatkuvuutta ja vakautta elämään”, hän sanoo.

Suomessa saatetaan ärsyyntyä, ulkomailla leperrellään

Saksassa lentokentän turvatarkastuksessa työntekijä huomioi lapseni leperrellen hänelle. Jostain syystä hieman hämmennyin. Suomessa olen tottunut siihen, että he ovat usein vakavia eivätkä juttele ”turhia”.

”Lasten kanssa liikkuessa huomaa asenteiden erot Suomessa ja ulkomailla. Meillä ei ole tapana jutella lasten kanssa tai tervehtiä vieraita lapsia. Meillä on myös tapana ärsyyntyä, jos lapset pitävät ääntä, sotkevat tai saavat raivokohtauksia”, Pekkarinen kertoo.

Hän sanoo joidenkin vanhempien kiusaantuvan Suomessa siitä, jos hän puhuu heidän lapsilleen, joita ei entuudestaan tunne.

”Pienemmille saa vilkutella ja hymyillä, mutta puheikäisten kanssa keskustelusta ei tykätä. Kai siinä on vahva ajatus siitä, että vieraiden kanssa ei saa puhua”, Pekkarinen pohtii.

Ulkomailta voidaan ottaa oppia

Pekkarinen toivoo, että lapsista ja lapsiperheistä puhuttaisiin myönteisempään sävyyn mediassa ja politiikassa.

”Tulisi kertoa, että lapset ovat idearikkaita, iloisia, nohevia ja nokkelia. Pisa-tutkimuksessa suomalaislapset ovat luovuudessaan OECD-maiden huippua ja etenkin tytöt loistavat sosiaalisissa taidoissa. Myös lasten tunnetaidot ovat kehittyneet”, Pekkarinen kertoo.

Ulkomailta Pekkarinen toisi Suomeen etenkin yhteisöllisyyttä ja lapsimyönteistä asennetta. 

Kerroin Pekkariselle kokemuksestani Helsingin ravintolassa. Ihmettelin sitä, miksi jotkut aikuiset haluavat selkeästi näyttää mieltään vanhemmille ja heidän lapsilleen.

”On kovin vaikeaa sanoa onko se yleinen ilmiö vai onko kyse yksittäisistä ihmisistä, joilla on käytöstavat hukassa. Mielestäni kaikkea tuota vastaan tulee taistella. Tulee imettää rohkeasti ja antaa lasten saada raivokohtauksia, koska ne kaikki kuuluvat asiaan”, Pekkarinen sanoo.

Juttusarjan ensimmäisessä osassa kerrottiin, miten reissuun kannattaa valmistautua lapsen kanssa. Viimeisessä osassa selviää, miten lapset ja lapsiperheet on otettu huomioon eri liikennevälineissä sekä niiden tarjoamissa palveluissa.