Planetaarinen ruokavalio on kestävä ja terveellinen - näin sitä voi soveltaa Suomessa

Hyviä uutisia ihmisille, jotka eivät halua heittäytyä kylmiltään vegaaneiksi: The Eat-Lancet komissio julkaisi vuonna 2019 maapallon kantokyvyn kannalta kestävän ruokavalion, mikä ei kiellä täysin mitään ruoka-ainetta. Niin sanotun planetaarisen ruokavalion on kehittänyt 37 eri tutkijaa ympäri maailmaa ja sen tavoitteena on turvata 10 miljardille ihmiselle terveellinen ravinto vuonna 2050.

”Tekijöiden ajatus on, että paikallisesti eri maissa laaditaan oma versio, joka sopii maan olosuhteisiin ja kulttuurin. Suomessa mikään taho ei ole vielä tehnyt sellaista”, Helsingin yliopiston elintarvike- ja ravitsemustieteiden osaston yliopistonlehtori Liisa Korkalo täsmentää.

Ekologisesta ja kansanterveyttä parantavasta ruokavaliosta ollaan Suomessa kuitenkin vielä melko kaukana, jos tavoitteita peilataan suomalaisiin ravitsemussuosituksiin. Finravinnon vuonna 2017 julkaiseman tutkimuksen mukaan 79 prosenttia miehistä ja 26 prosenttia naisista ylittää punaisen lihan 500 gramman viikkosuosituksen.

Planetaarinen ruokavalio antaa suomalaisia ravitsemussuosituksia tiukemmat raamit mutta on silti tehty joustavaksi. Ruoka-aineille on laadittu vähimmäis- ja enimmäismäärät, joita voi noudattaa omien ravitsemuksellisten tarpeiden tai mieltymysten mukaan. Esimerkiksi punaisen lihan määrä voi olla 0-28 grammaa päivässä.

Pienillä muutoksilla ruokavalio istuu suomalaistenkin lautasille

Planetaarinen ruokavalio on karkea ja globaali malli, joten se ei pysty ottamaan huomioon juuri Suomen olosuhteita. Siksi onkin hyvä tarkastella mallin suosituksia Suomesta käsin.

Korkalo kannustaa suomalaisia lisäämään lautaselle reilusti lisää palkokasveja ja soijatuotteita.

”Aika usein on ajatus, että papujen, linssien tai soijan tuominen ulkomailta ei olisi järkevää kuljetusmatkojen takia – siinä ei ole perää”, Korkalo sanoo.

Korkalon mukaan kuljetusmatkat muodostavat vain pienen osuuden kokonaisympäristökuormituksesta. Syömällä palkokasveja ja soijaa saavutetaan myös suuremmat hyödyt kuin siinä tapauksessa, että se syötettäisiin eläimille.

Palkokasvien ja soijan lisäksi Korkalo suosittelee korvaamaan punaista lihaa suomalaisilla kasviproteiinituotteilla, kuten härkäpavusta tai herneestä jalostetuilla nyhtökauralla ja härkiksellä.

Maitotuotteet ja peruna kuuluvat vahvasti suomalaiseen ruokakulttuuriin, mikä ei näy globaalissa mallissa. Korkalon mukaan Suomessa voitaisiinkin keskustella siitä, mikä olisi näille ruoka-aineille hyvä suositus kotimaassa.

Esimerkiksi perunaa koskevat suositukset ovat melko tiukat Korkalon mielestä. Keskimääräinen suositus on yli kaksi kertaa vähemmän mitä Suomessa nyt syödään, vaikka perunan ympäristövaikutus on melko pieni.

”Iso osa perunaan liittyvistä negatiivisista terveysvaikutuksista, joita kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, liittyy paljolti siihen, että perunaa syödään ranskalaisina. Meillä perunaa syödään paljon myös keitettynä sekä uuniperunana”, Korkalo kommentoi.

Muita muutoksia voi tehdä esimerkiksi kalan ja kasvisten suhteen. Korkalon mukaan kalan laadussa on vielä parannettavaa ympäristönäkökulmasta. Lautaselle tulisikin valita silakkaa ja särjensukuisia kaloja norjalaisen lohen sijasta. Kotimaiset avomaalla kasvatetut juurekset ja kasvikset, kuten kaalikasvit, ovat Suomessa hyviä valintoja. Ruokaostokset kannattaa tehdä myös satokausien mukaan.

Enimmäissuosituksen mukaan punaista lihaa mahtuu lautaselle vuosittain hieman yli 10 kiloa

Vaikka herneen ja härkäpavun viljely Suomessa kaksinkertaistuisi, se ei vielä vaikuttaisi radikaalisti maatalouden rakenteeseen Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteellisen tiedekunnan tutkijatohtorin Marjukka Lammisen mukaan. Tällä hetkellä herneen ja härkäpavun yhteenlaskettu pinta-ala on vain noin 2 prosenttia Suomen peltoalasta.

”Minun on vaikea nähdä, että palkokasvien viljely itsessään tarkoittaisi isoja rakenteellisia muutoksia. Se voi olla positiivinen asia”, Lamminen kommentoi.

Vuonna 2020 Suomessa tuotettiin 409 miljoonaa kiloa lihaa Lihatiedotuksen mukaan, mistä punaista lihaa oli 263 miljoonaa kiloa. Jos jokainen suomalainen noudattaisi planetaarisen ruokavalion 14 gramman keskimääräissuositusta, Suomessa pitäisi tuottaa vain noin 60 miljoonaa kiloa punaista lihaa vuodessa.

Lamminen ei pidä skenaariota todennäköisenä nykyhetkellä. Hän näkee, että tulevaisuudessa eläintuotantoa voitaisiin tarkastella enemmän myös siitä näkökulmasta, mitä muita palveluita se tuottaa yhteiskunnalle.

”Tällä hetkellä eläintuotannon tärkein rooli on tuottaa elintarvikkeita. Näen, että tulevaisuudessa suomalaisessa eläintuotannossa korostuvat nykyistä isommin myös muut roolit”, Lamminen sanoo.

Esimerkiksi märehtijätuotannolle hiilensidonnan tukeminen voi olla uusi rooli. Niin se ei ole pelkästään tuotantoa vaan myös ympäristöpalvelua.

Lamminen näkee suomalaisen eläintuotannon tulevaisuuden laatuun panostamisessa. Se tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että tuotetaan vähemmän mutta laadukkaammin.

”En näe, että kasvisruokavalio tai kasvipainotteisuuden lisääminen olisi minkäänlainen uhka suomalaiselle eläintuotannolle tällä hetkellä”, Lamminen summaa.

Edessä on iso ruokakulttuurillinen muutos

Monelle suomalaiselle pavut, kikherneet tai linssit eivät kuitenkaan ole tuttuja. Korkalon mukaan edessä on iso ruokakulttuurinen muutos, jotta palkokasveista tulisi suomalaisten keskuudessa arvostettua ruokaa, mistä pidetään.

”Tällä hetkellä on vaihtelevia asenteita. Toisille linssit ja pavut ovat trendikkäitä ja hyviä, toisille taas vieraita ja epäilyttävän oloisia. On vielä paljon tekemistä”, Korkalo kommentoi.