Tähtitaivas laittaa asiat perspektiiviin – Turun Ursan harrastajat avaavat ikkunan avaruuteen 

Pilvet väistyvät kuin pyynnöstä tähtitaivaan yltä, kun Turun Iso-Heikkilässä alkaa perjantai-iltana tähtinäytös. Vanhan tiilirakennuksen eteisessä vastassa on ilmalla täytetty avaruusolento, joka tervehtii tulijaa. Portaita ylös kiivetessä ilmassa on odottava tunnelma. 

Iso-Heikkilän tähtitorni on vuonna 1936 rakennettu observatorio. Sen, sekä kaikki siellä nykyisin käytössä olevat kaukoputket suunnitteli akateemikko Yrjö Väisälä, joka toimi Turun yliopiston fysiikan ja tähtitieteen professorina. 

”Tähtitorni rakennettiin alun perin yliopiston tähtitorniksi”, kertoo fyysikko ja Turun Ursa ry:n aktiivi Mika Aarnio samalla, kun hän käynnistää kaukoputken alla olevan koneiston. Laite alkaa hurista hiljaa. 

“Tämä laite säätää seurantaa niin, että pystymme tarkastelemaan kohteita pitkään ilman, että ne katoavat näkökentästä”, Aarnio selittää.  

Rakennuksen katto on pyörillä liikkuva kupu, josta aukeaa pieni siivu ja näkymä tähtitaivaalle. Kun kaukoputki on aseteltu oikeaan kohtaan, saan kurkata taivaalle. 

Tähtitorni on täynnä historiaa 

Iso-Heikkilän tähtitornista tuli aikoinaan myös kansainvälisesti tunnettu havaintopaikka. On kiehtovaa ajatella, että tässä samassa tornissa on tutkittu pikkuplaneettoja ja löydetty uusia asteroideja. 

Tänä iltana kaukoputkesta näkyy kirkas Venus-planeetan sirppi. Se muistuttaa pientä kuunsirppiä. 

Taivaalla liikkuu useita suomalaisiin henkilöihin ja kaupunkeihin viittaavia asteroideja, koska Väisälä antoi löydöille nimiä omien mieltymystensä mukaan. 

Ensimmäinen tähtinäytös Turussa pidettiin 1924 yliopiston etupihalla. Nyt Turun Ursa ry:ssä harrastajat kokoontuvat säännöllisesti tähtitornille tarkkailemaan taivasta ja jakamaan havaintojaan. 

”Kun on selkeää säätä ja yleisöä, näytämme heille kaukoputkella kiinnostavia kohteita, kuten planeettoja”, kertoo Aarnio.  

Jos yleisöä ei ole paikalla, harrastajat viettävät aikaa keskenään katsellen taivasta, testaillen laitteita ja keskustellen uusimmista tähtitieteen ilmiöistä. 

“Viimeinen sata vuotta on ollut tähtitieteessä mieletön voittokulkue” 

Tämän illan tähtinäytöksessä Eeva-Kaisa Ahlamo esittelee laserosoittimella erilaisia tähtikuvioita. Hän osoittaa taivaalta useita tähtikuvioita kuten Härän ja Kassiopeian kertoen samalla, miten kauan valo on niistä kulkenut ja miten kuvioita voi tunnistaa.  

Ahlamo on ollut intohimoinen tähtiharrastaja pienestä lapsesta asti, ja hän on pitänyt tähtinäytöksiä kolmekymmentä vuotta. Vaikka hän on viettänyt koko elämänsä tähtien parissa, taivas ei koskaan lakkaa kiehtomasta. 

Intoa löytyy Ahlamon mukaan siitä, että aina on jotain mitä ei ole vielä nähnyt, kokenut tai saanut taltioitua esimerkiksi kuviksi.  

Kun kysyn, tuntuuko koskaan siltä, että katsellaan vain samoja tähtiä yhä uudelleen, Ahlamo naurahtaa. “Viimeinen sata vuotta on ollut tähtitieteessä mieletön voittokulkue”, Ahlamo sanoo. 

Harrastus vaatii mielikuvitusta 

Tieteellinen maailmankuva on muuttunut laajasti ja tähtitiede on edistynyt hurjasti jopa viimeisen 20 vuoden aikana.  

“Silloin kun minä olin pieni, aurinkokunnassa oli yhdeksän planeettaa, pari komeettaa, asteroidit ja aurinko. Mutta nykyään meillä on enää kahdeksan planeettaa, viisi kääpiöplaneettaa, 120 kääpiöplaneettaa jonossa, vähän pienempiä kohteita ja komeettoja”, Ahlamo kuvailee. 

Tähtitaivas on innostanut Ahlamoa niin paljon, että hän muutti jopa Uuteen-Seelantiin nähdäkseen eteläisen pallonpuoliskon tähtitaivaan. Siellä hän työskenteli observatoriossa ja järjesti myös tähtinäytöksiä. 

Ahlamon mukaan tähtiharrastus on paljon mielikuvitusta. “Ei se siellä kaukoputkessa näytä välttämättä mitenkään ihmeelliseltä. Näytän ihmiselle pienen sumuisen tuhnutäplän taivaalla, mutta kerron että se on Andromedan galaksi, jonka valo on kulkenut 2,5 miljoonaa vuotta päästäkseen heidän silmiinsä. Merkitys muuttuu, kun oivaltaa, mitä siinä todella katsoo.”  

Näytökset houkuttelevat yleisöä 

Tähtiharrastus on myös paikallista ja yhteisöllistä. Turun Ursan näytökset keräävät paljon katsojia. Tänäkin iltana tähtitornille on kokoontunut joukko ihmisiä. Osa odottaa innokkaasti vuoroaan kurkistaa kaukoputkeen, toiset seisovat hiljaa ja katsovat paljain silmin yötaivasta. 

”Ihmiset arvostavat sitä, että Turussa on mahdollisuus nähdä tähtiä tähtitornilta käsin. Mielestäni tähtitiede yhdistää ihmisiä, kansallisuudesta ja yhteiskuntaluokasta riippumatta, ja se on hienoa”, Ahlamo sanoo.  

Ahlamon mielestä yksi tähtiharrastuksen hienoimpia hetkiä on, kun hän huomaa jonkun maailmankuvan laajenevan. Kun taivaan tarkkailija ensimmäistä kertaa todella ymmärtää avaruuden mittasuhteet, hetki on ikimuistoinen. “Huomaan kuinka kuuntelija on vain suu auki ja tuijottaa taivasta, vaikka jalat olisivat jo ihan jäässä.” 

Niin käy minullekin. 

”Kun nostaa katseensa ylös ja alkaa miettiä, mitä kaikkea tuolla on… tai kuinka pieni ja mitätön meidän maailmamme lopulta on maailmankaikkeuden mittakaavassa – se asettaa asiat perspektiiviin”, Ahlamo sanoo.