Viulunsoittaja tukkijoella

[alert color=”light”] Suomalaisen musiikkiteatterin elämä ja teot, osa 1/4. Suomalaisetko musikaalikansaa, Suomiko Pohjolan Broadway? Juttusarjassa kurkistetaan suomalaisen musiikkiteatterin historiaan ja nykypäivään.

Ensimmäisessä osassa esitellään suomalaisen teatterikansan ikisuosikit. Suomen teatterihistorian esitetyimpien musiikkinäytelmien joukossa on teoksia Unkarista Amerikkaan. Ykköspaikkaa pitävät kuitenkin hallussaan supisuomalaiset tukkilaiset.[/alert]

[metaslider id=12370]

Perjantaina 13. marraskuuta 1899 Suomalaisen teatterin eli nykyisen Kansallisteatterin lavalla tehtiin musikaalihistoriaa.  Vähältä tosin piti, ettei kyseessä ollut puheteatterin merkkipaalu. Laulut oli nimittäin lisätty mukaan vasta hiljattain, ja käsikirjoitukseenkin oli tehty muutoksia viimeiseen asti. Tekijät eivät uskoneet teoksellaan olevan mahdollisuuksia menestykseen.

Kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti musiikkinäytelmää esitettiin kuitenkin kauden aikana kymmeniä kertoja täysille saleille. Jopa yleensä hillitty ensi-iltayleisö nauroi ääneen.

Teuvo Pakkalan kirjoittama ja Oskar Merikannon säveltämä ”laulunsekainen huvinäytelmä” Tukkijoella on tuotantojen määrässä laskettuna Suomen kaikkien aikojen suosituin musiikkiteatterikappale. Katsojissa laskettuna se on suosituin suomalainen näytelmä. Tukkilaistarina on saanut kantaesityksen jälkeen ensi-iltansa ammattiteatterien lavoilla yli 130 kertaa.

Teatterikansan ykkössuosikki

Suomen suosituin musikaali kertoo tukkilaisten juonitteluista ja rakkaussotkuista. Pietolan talon maille saapuva tukkilaisjoukko aiheuttaa talon tytölle sydämentykytyksiä ja tytön isälle sydämenpysähdyksiä. Kilpakosinta käy kuumana, kunnes tukkijätkä lopulta osoittautuu rahakkaaksi talolliseksi, isä antaa liitolle siunauksensa ja kaikki rakastavaiset saavat toisensa.

”Kyseessä on hieno kuvaus suomalaisuudesta, sekä sen entisistä että nykyisistä ilmenemismuodoista. Myös miesten välinen ystävyys on teoksen tärkeä teema”, näytelmän Turun kaupunginteatteriin ohjannut Pentti Kotkaniemi kuvailee.

Tukkijoella on filmattu kolme kertaa. Musiikkinäytelmä muuttui mykkäfilmiksi vuonna 1928, ja sitä seurasivat vuosien 1937 ja 1951 ääniraidalla varustetut versiot. Viimeisimmässä elokuvasovituksessa Tauno Palo esitti pääosaa tukkijätkä Turkkana.

Elokuvasovitusten määrä ja suosio kalpenevat teatterituotantojen edessä. Tukkijoella on ollut hittituote ympäri maata, sekä ammatti- että harrastajateattereissa. Näytelmän suosio on kestänyt vuosikymmeniä ja uusia harrastajatuotantoja nähdään yhä vuosittain. Tukkijoella on tehnyt paluun jopa Kansallisteatterin ohjelmistoon – puolen tusinaa kertaa, viimeksi 70-luvulla.

Tukkijoella on usein nähty helppona kassamagneettina. Kriitikot ovat arvelleet kansanhuumorilla kyllästettyjä vuorosanoja, tyypiteltyjä henkilöhahmoja ja nyttemmin myös nostalgiaa ja camp-henkeä syiksi teoksen menestykseen.

Täysin yhteiskunnallisista näkökulmista vapaasta maalaisilottelusta ei kuitenkaan aina ole kyse. Tampereen Työväen Teatterin vuonna 1971 ensi-iltansa saaneen tuotannon ohjaaja Vili Auvinen lisäsi teoksen teemoihin luonnonsuojelun, ja näytelmää tulkittiin ensi-illan aikaan ajankohtaisten kiristyvien luokkanäkemysten kautta.

Tuuletettu versio Tukkijoesta osoittautui jymymenestykseksi.  Sitä esitettiin kahdeksan kautta ja se tuotiin takaisin ohjelmistoon 80-luvulla. Yhteensä Tampereen Tukkijoen näki lähes neljännesmiljoona katsojaa. Esitys vieraili Tukholman kaupunginteatterissa ja kävi jopa Yhdysvaltojen-kiertueella.

Tukkijoen paluu

Suomen viimeisin ammattilaistuotanto Tukkijoella-näytelmästä esitettiin Turun kaupunginteatterissa vuonna 2008.

”Näytelmän ohjaaminen oli toivelistallani siitä lähtien, kun 70-luvulla näin sen Tampereen Työväen Teatterissa”, tuotannon ohjaaja Pentti Kotkaniemi kertoo.

Turun kaupunginteatterissa tukkijätkien vaatteet ja puitteet siirrettiin 1800-luvun lopulta hieman lähemmäs nykypäivää. Modernia sovitusta ei Kotkaniemen mukaan kuitenkaan lähdetty tekemään.

”Museomaisesta pitäytymisestä 1800–1900-lukujen taitteessa luovuttiin heti kättelyssä. Lavalla näkyi moottorisahoja ja nykyaikaisia ulkotakkeja.  Mutta koska näytelmän puheenparsi ja koko tarinassa nähtävä elämisen muoto ovat sitä, mitä Teuvo Pakkalan alkuperäisteksti tarjoaa, juttu ei sellaisenaan voi tapahtua tällä vuosituhannella.”

Turun kaupunginteatterin Tukkijoen näki lähes 18 000 katsojaa. Sen jälkeen joella on ollut hiljaista. Suomessa ei ole nähty ammattilaisvoimin esitettyä Tukkijokea pian kuuteen vuoteen.

Kotkaniemi uskoo, ettei aika ole vielä ajanut klassikon ohitse.

”Kyllä minua kiinnostaisi tämän näytelmän ohjaaminen toiseenkin kertaan. Olenkin ehdottanut eräälle suomalaiselle teatterille, että tekisin näytelmästä uuden sovituksen. En pidä mahdottomana, etteikö projekti vielä toteutuisi!”

[metaslider id=12373]

Suomalaisten suosikit

Vaikka musiikkiteatterin esityshistorian ykkössuosikki on täysin kotimainen teos, suomalaiseen teatterikansaan uppoaa myös ulkomainen ohjelmisto. Esitetyimpien teosten listaa ei kuitenkaan hallitse Broadway-musikaali – vaan unkarilainen operetti.

Suomen esitetyimpien musiikkinäytelmien listalla näkyvät muun muassa Mustalaisruhtinatar, Viktorian husaari ja Iloinen leski. Unkarilaiset laulunäytelmät olivat erityisen suosittuja 1900-luvun alkupuolella, jolloin ne kuuluivat monen teatterin perusohjelmistoon.

Myös Broadway-musikaaleja on esitetty Suomessa paljon. Viulunsoittaja katolla on Suomen suosituin amerikkalaislähtöinen musikaali. Venäjänjuutalaisen kylän elämästä ja äkillisestä tyhjentymisestä kertova teos on nähty suomalaisilla ammattinäyttämöillä 48 kertaa.

Sekä Viulunsoittajan katolla Suomen ensi-ilta että viimeisin suomalainen ammattituotanto nähtiin Helsingin kaupunginteatterissa.

Vuosina 1966–71 esitetty alkuperäinen, yli 319 000 katsojaa kerännyt tuotanto on Suomen teatterihistorian suosituin esitys. Vuonna 2012 Viulunsoittajan ystävät saivat tyytyä yhteen esityskauteen. Musikaalia rakastettiin kuitenkin yhä. Uusi tuotanto oli yli 71 000 katsojallaan kauden katsotuin näytelmä koko Suomessa.

Aina ajankohtainen

”Viulunsoittajan katolla perustarina ei ole vanhentunut mitenkään. Maastamuutto on yleismaailmallinen teema”, Helsingin kaupunginteatterin johtaja Asko Sarkola sanoo.

Syyt klassikon ohjelmistoon palauttamiseen liittyivät Sarkolan mukaan myös työryhmään.

”Ohjaaja Hans Berntssonin suku muutti Venäjän vallan aikana Venäjältä Suomeen ja sittemmin Suomesta Ruotsiin. Berntssonilla oli siis omakohtainen lähtökohta uuteen tulkintaan. Ohjaajan löydyttyä soitin Esko Roineelle ja kysyin, oliko tämä joskus miettinyt tekevänsä Tevjen roolin. Roine vastasi, että kyllä se joskus on käynyt mielessä.”

60-luvulla musikaalin suursuosioon vaikutti tarinan samaistuttavuus. Kylästään häädettyjen juutalaisten tarina muistutti suomalaista yleisöä Karjalan evakuoimisesta sekä meneillään olleista maaseudun rakennemuutoksesta ja muuttoliikkeestä Ruotsiin. Kantaesityksen menestystä ei vuonna 2012 edes yritetty uusia. Suursuosio on Sarkolan mukaan aina yllätys.

”Viulunsoittaja katolla veti yhtä hyvin kuin muutkin musikaalimme. Kävijätavoite täyttyi. Suuret menestysteokset ovat aina sattumia – ja vähän ihmeitä. Niissä teos ja kansakunnan tunnetila kohtaavat.”

[metaslider id=12377]

Klassikko valloittaa Kuopion

Suomen esitetyimpien ulkomaisten musikaalien listaa jatkavat Kolmen pennin ooppera, Cabaret, My Fair Lady ja The Sound of Music. Uusia tuotantoja klassikoista on esitetty viime vuosina sekä pienissä että suuremmissakin ammattiteattereissa ympäri maata.

Tänä syksynä nunnakokelaan ja lapsiaan militantein elkein kaitsevan kapteenin rakkaustarina The Sound of Music nähdään Kuopion kaupunginteatterissa. Teatterin johtaja Pekka Laasonen kertoo, että ikisuosikki tuotiin ohjelmistoon teatteritalon remontin valmistumisen kunniaksi.

”Teatterimme oli remontissa kaksi vuotta. Kun avajaissyksyä ryhdyttiin miettimään, heti alkuun tehtiin päätös, että päänäyttämölle pitäisi saada jokin isompi musikaali.”

Laasonen kertoo, että teatterissa käytiin läpi kymmenittäin niin kotimaisia, englanninkielisiä kuin keskieurooppalaisiakin musikaaleja. Eräs laulavasta Trappin perheestä selvinnyt fakta sinetöi valinnan klassikkoon.

”Kävi ilmi, että Sound of Musicia ei ole koskaan tehty Kuopiossa. Päätös syntyi sen jälkeen aika äkkiä.”

Laasosen mukaan ikisuosikki valittiin remontoidun teatteritalon avajaisohjelmistoon myös siksi, että se sopii kaikenikäisille, lapsista alkaen. Teokseen antaa uutta potkua yhteistyö kaupunginorkesterin kanssa.

”Kun kävimme Lontoossa tapaamassa musikaalin esitysoikeuksien haltijoita, he todella ilahtuivat siitä, että mukana on pitkästä aikaa kunnon bändi. Mukana on yli 20 muusikkoa, eli määrä on lähellä sitä kokoa, jolle musikaali on alun perin kirjoitettu. Se on harvinaista nykyään – eikä ainoastaan Suomessa, vaan muuallakin.”

[metaslider id=12382]

Lähteinä on käytetty Pirkko Kosken ja Misa Palanderin (toim.) teosta Kansaa teatterissa – Helsingin kaupunginteatterin historia, Pentti Paavolaisen ja Aino Kukkosen teosta Näyttämöllä – teatterihistoriaa Suomesta sekä Panu Rajalan teosta Tasavallan toinen teatteri – Tampereen Työväen Teatteri 1964–2001.

Osa 2: Kokonaan kotimaista
Osa 3: Amerikansuomalaiset sukupolvikokemukset
Osa 4: Mystiset menestysmusikaalit