Kulttuuri

Elokuvakritiikiltä odotetaan journalistista otetta

admin

[metaslider id=3131]
Laadukas kritiikki tarjoaa lukijalle kiinnostavia näkökulmia. Huonona kritiikkinä pidetään tuote-esittelyä muistuttavaa juoniselostetta.

”Nykyään näkee arvioina julkaistavan jopa sellaisia tekstejä, joissa suurin osa on juoniselostetta ja loppuun on jätetty jokin ylimalkainen mielipide”, Aamulehteen elokuvia arvosteleva Antti Selkokari huomauttaa. ”Ei se ole mitään hyvää kritiikkiä.”

TV-maailma-lehden elokuvista vastaava toimitussihteeri ja arvostelijoiden liiton elokuvajaoksen puheenjohtaja Matti Rämö muistuttaa, että elokuvakritiikkikin on journalismia.

”Mielestäni se ei eroa mitenkään merkittävästi politiikan alalla kirjoitetuista kolumneista tai pääkirjoituksista. Niissäkin kontekstoidaan ja analysoidaan aihetta, ja muodostetaan siitä jäsennelty mielipide. Kummassakaan tapauksessa ei riitä, että vain erittelee omia päällimmäisiä tuntemuksiaan.”

Laadukas kritiikki auttaa lukijaa

Kaikki haastateltavat olivat samaa mieltä siitä, että laadukkaan kritiikin täytyy ottaa lukija huomioon. Mielipiteet pitää perustella hyvin ja faktojen pitää olla journalististen periaatteiden mukaan kunnossa. Kriitikon omien tunnekokemusten liikaa korostamista karsastetaan.

”Laadukas kritiikki lähtee lukijan ajattelemisesta. Mitä olen sanomassa ja miksi kukaan on siitä kiinnostunut. Ei pidä ajatella, että minun henkilökohtaiset kokemukseni tästä elokuvasta olisivat sinänsä kiinnostavia. Pitää olla laaja näkökulma ja yleissivistystä”, perustelee Suomen Kuvalehden elokuvakriitikko Kalle Kinnunen.

”Kriitikon tehtävä on kertoa, miten elokuva tuottaa jonkin tunne-elämyksen. Se ei tarkoita sitä, että kriitikon kuuluisi piehtaroida oman tunne-elämyksensä voimakkuudessa. Aina voi sanoa, että itkin kuin vesiputous, mutta kriitikon tehtävänä on jäsennellä, miksi näin käy”, kuvailee Antti Selkokari.

”Kriitikon tehtävä on tuoda informaatiota. On ylimielistä olettaa, että lukija tietää kaiken, minkä kriitikkokin, ja monet kriitikot tuntuvat kirjoittavan vain itselleen. Kuten hyvässä lehtitekstissä yleensäkin, kirjoittajan pitää ajatella lukijaa”, kertoo Episodi-lehden toimituspäällikkö Jussi Huhtala.

Matti Rämö korostaa erilaisten näkökulmien käyttämistä.

”Kirjoittajan pitää osata peilata elokuvaa erilaisia konteksteja vasten. Mittaristoja on monia ja kirjoittajan pitää vain valita perustellusti, mitä niistä hän haluaa käyttää. Mille paikalle tämä teos asettuu tekijänsä tuotannossa? Mitä elokuva kertoo ympäröivästä yhteiskunnasta ja ajan hengestä?”, sanoo Rämö.

Koska arvostelut printtijulkaisuissa ovat vuosien varrella lyhentyneet, pitää näkökulmien valinnassa olla entistä tarkempi. Rämö kuitenkin huomauttaa, että harva elokuva tarjoaa materiaalia 10 000 merkin analyysiin.

Lyhyet tuote-esittelyt vallanneet alaa

Kalle Kinnunen sanoo lyhyiden arvioiden yleistyneen viime vuosina suomalaisissa julkaisuissa.

”Taiteen ymmärtämisen kannalta laaja kritiikki on antoisampaa. Tilan puutteesta johtuen kritiikit ovat kuitenkin yhä enemmän potentiaalista katsojaa palvelevia tuoteselosteita”, toteaa Kalle Kinnunen.

Matti Rämö pitää tuoteselostemaisia arvioita suppeina.

”Yksi osio kuvailee juonta ja sen jälkeen kerrotaan, että tehosteet olivat onnistuneita ja näyttelijät keskinkertaisia. Lopuksi todetaan, että elokuvaa voi suositella kauhusta pitäville. Elokuvaa ei yritetäkään analysoida, vaan asiat käydään mekaanisesti läpi. Ihan kuin kirjoitettaisiin jostain autosta.”