Ilmaistarjonta parantaa kaupallista elokuvakritiikkiä

[metaslider id=4947]

”Uskon, että elokuvakritiikki on kriisissä”, toteaa Suomen elokuvaohjaajaliiton (SELO) puheenjohtaja ja elokuvaohjaaja Aku Louhimies. ”Tuoteselostemaisille teksteille ei ole tarvetta, koska tuotantoyhtiöt ja markkinointikoneisto tuottavat jo niitä. Suurempia kokonaisuuksia näkee yhä vähemmän.”

Internet sparraajana

Haastatellut kriitikot näkevät internetissä julkaistavan ilmaisen kritiikin hyvänä haasteena perinteiselle sanomalehtikritiikille.

”Aina on pitänyt olla hyvä kiinnostaakseen lukijoita, mutta jatkossa pitää olla parempi. Kilpailu on koventunut”, kertoo TV-maailma -lehden elokuvista vastaava toimituspäällikkö Matti Rämö. “Jos on helppo löytää hyvää sisältöä ilmaiseksi, maksullisen sisällön täytyy olla parempaa tai syventää ja täydentää ilmaistarjontaa.”

”Monet vanhemman polven kriitikot ovat pettyneet ja nyreissään siitä, että internet on tuonut mukanaan harrastelijoita ja kriitikon painoarvo on laskenut”, sanoo Episodin toimituspäällikkö Jussi Huhtala.

“On tietenkin ikävää, jos kritiikin arvostus laskee niin, että siitä saa vähemmän palkkaa. Minusta on kuitenkin hyvä, että kriitikot tulevat alas norsuunluutorneissaan. Monipuolinen sisältö nostaa kriitikkoja jalustaltaan, eikä ole enää yhtä tyyppiä Hesarissa, joka saa mielipiteensä sanottua”, toteaa Huhtala.

”Internet sparraa vanhoja medioita”, sanoo Suomen Kuvalehden elokuvakriitikko Kalle Kinnunen. “Se, että ennen kaikki olisi ollut paremmin, ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Mikael Fräntin kirjoitukset Helsingin Sanomissa olivat täynnä epäjohdonmukaisuuksia tai suoranaisia virheitä.”

Harvojen työ

Jussi Huhtala näkee nykytilan osana mediamaailman suurempaa murrosta. Tilaa on vähän ja palkkiot pieniä.

”Se on ikävää leffa- tai taidekritiikkejä ikänsä kirjoittaneiden kriitikoiden kannalta, jotka huomaavat etteivät nämä palkkiot enää elätä. Nämä ovat näitä yksittäisiä tragedioita.”

”Suomen kokoisella kielialueella kirjoittajalle on haaste saada tekstistään tienestejä. Internet kuitenkin tukee printtimediaan päätyvän elokuvajournalismin määrää, koska siellä voidaan julkaista asioita, jotka eivät sovi lehtien taitto- tai sisältökonsepteihin”, pohtii Suomen Kuvalehden elokuvakriitikko Kalle Kinnunen.

”Elokuvakritiikin kirjoittaminen on todella harvalle työ. On aina ollut ja tulee tulevaisuudessa olemaan – pahoin pelkään – vielä harvemmalle”, sanoo Matti Rämö. ”En kuitenkaan halua heittää kirvestä kaivoon. Rakkaudesta lajiin -hengessä kirjoitetun kritiikin määrä verkossa on kasvanut ja siellä on paljon hyviä juttuja, jotka voisi julkaista myös jonkin median toimesta.”