Feature

Sosiaalisen median naruista ei vetele kuka tahansa

admin

Kuka minä olen? – juttusarja käsittelee minäkuvan rakentumista 2010-luvun ilmiöiden kautta. Ensimmäinen osa perehtyy mahdollisuuksiimme sosiaalisessa mediassa.

[metaslider id=2209]

Suurin osa meistä haluaa olla suosittu omassa elämässään. Pelkät ystävät eivät kaikille kuitenkaan riitä, sillä elämme elämäämme yhä enemmän verkossa.  Twitter- ja Instagram-seuraajien määrä tekee meistä mielenkiintoisia ja suosittuja. Facebook-tykkäykset nostattavat itsetuntoa ja saavat meidät tuntemaan olomme pidetyiksi ja hyvännäköisiksi.

”Tulemme näkyviksi ja olemme olemassa, kun näymme ja kuulumme sosiaalisessa mediassa”, toteaa Helsingin Yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen tutkija Janne Matikainen.

Kaikki eivät kuitenkaan tule ikinä saamaan kuvilleen yli sataa tykkäystä Facebookissa, tai koe, kuinka mahtavalta tweetin 30 uudelleentweettausta tuntuu. Vain suosittu bloggaaja osaa kertoa, kuinka hienoa on, kun postiluukusta putoaa päivittäin kosmetiikkayritysten lähettämiä ilmaisia meikki- ja hiustuotteita, joita sinun halutaan kokeilevan.

”Sosiaalisessa mediassa verkkojulkisuus ei ole tasa-arvoista”, Matikainen huomauttaa. ”Joistakin tulee suositumpia kuin toisista, eli niin sanottuja verkkojulkkiksia.”

Parhaiten Matikaisen mukaan pärjäävät ne, jotka osaavat markkinoida itseään.

”Sosiaalisen median ympäristö jo itsessään kannustaa tekemään markkinointityötä. Meidän pitää tehdä itsestämme kiinnostavia, kuten työmarkkinoilla. Facebook jopa kysyy, haluatko markkinoida omia sivujasi. Itsensä mainostaminen on jo nykypäivää.”

Peppi Lankinen perusti nelisen vuotta sitten ystävänsä Mimmin kanssa More to love -blogin, jonka sanoma oli kannustaa lukijoitaan hyväksymään itsensä sellaisena kuin he ovat. Blogissa vieraili parhaimmillaan päivittäin noin 10 000 kävijää.

”Olimme aikuisia perustaessamme blogia, joten ymmärsimme sen markkina-arvon.”

Seitsemän kuukautta blogin perustamisen jälkeen Lankinen joutuikin lopettamaan päivätyönsä ja keskittymään blogiin täyspäiväisesti. Syy tähän oli yksinkertainen.

”Osasimme alusta asti pyytää työstämme rahaa”, hän toteaa.

Kokopäiväinen työ blogin parissa poikikin paljon yhteistyötä eri tuotemerkkien parissa ja toi esimerkiksi juontokeikkoja. Viimeisen parin vuotensa aikana blogista tuli osakeyhtiö. Tällä hetkellä More to loven perustajat Peppi ja Mimmi keskittyvät kuitenkin omiin blogeihinsa ja muihin töihin.


Avautuminen vai aitous?

“Kuka tahansa voi menestyä blogin avulla, mutta menestys vaatii sen, että annat itsestäsi paljon, ja paljastat asioita omasta elämästäsi”, Peppi Lankinen kertoo.

Vaikeista asioista kirjoittaminen ja menneisyyden paljastaminen on lähentänyt Lankista lukijoihin. Se on riittänyt suosioon ilman mielipiteiden tyrkyttämistä.

“En ole koskaan tuonut blogimaailmassa esille mielipidettäni esimerkiksi uskonnollisissa tai poliittisissa näkemyksissä.”

Toisinaan oman mielipiteen kertomista piti miettiä tarkkaan, koska sillä saattoi olla yllättävän suuria seurauksia.

“Meillä kävi toisinaan niin, että kun kehuimme jotain tuotetta blogissa, se myytiin Suomessa kaupoista loppuun.”

Toisten tuotteiden haukkuminen blogissa vastavuoroisesti saattoi olla kohtalokasta niiden myynnille.

Toisin kuin Peppi Lankinen, Twitterissä yli 18 000 seuraajaa vetävä urheiluvaikuttaja Esko Seppänen ei paljasta mitään henkilökohtaisia asioita seuraajilleen.

“Sosiaalisen median varjopuoli on yksityisyytensä menettäminen, siksi en paljasta itsestäni mitään”, Seppänen toteaa.

Sosiaalisessa mediassa itsensä brändännyt mies uskoo, että henkilökohtaisten asioiden paljastamisen sijaan tärkeintä on aitous.

“Se on keskeinen valttikortti. Ja se, että tekee sitä mitä rakastaa ja pystyy menestymään sitä kautta.”

140 merkkiä yksilöllisyyttä

Mikroblogiksikin kutsuttu Twitter on mediavaikuttajien uusi temmellyskenttä Facebookin jälkeen. Twitter saavutti juuri Suomessa puolen miljoonan käyttäjän rajan. Tutkija Janne Matikaisen mukaan luvut ovat vain arvioita, mutta hän uskoo silti suosion kasvavan entisestään.

“Elämme sosiaalisen median huippukautta. Se ei tule enää mihinkään katoamaan, mutta tilanne toki voi tasoittua. Kaikki siirtyvät sinne vähitellen, koska yleisö on siellä”.

Yleisö eli tavalliset käyttäjät tosin ovat kaikki erilaisia.

“Vain osa käyttäjistä tuottaa juttuja aktiivisesti ja loput välittävät niitä eteenpäin esimerkiksi uudelleentweettaamalla”.

66 000 kirjoitetun tweetin rajapyykin ohittaneelle Esko Seppäselle 140 merkkiä riittää mielipiteiden ilmoille tuomiseen. Hänen menestyksensä perustuu juuri aktiiviseen juttujen tuottamiseen.

“Kopioimalla ei yksinkertaisesti somessa pärjää. Sinun pitää olla tyyliltäsi uniikki. Sosiaalinen media on siitä hauska juttu, ettei siellä kukaan seuraa sinua, ellet ole kiinnostava.”

Seppäsen mukaan kuka tahansa pystyy menestymään sosiaalisessa mediassa, mutta tiettyihin asioihin pitää kiinnittää huomiota.

“Koskaan ei saa olla jostain asiasta mieltä vain johonkin suuntaan, vaan on nähtävä asiat joko mustana tai valkoisena. Uskominen jompaankumpaan ääripäähän vain toimii parhaiten.”

Mediakentän marssijärjestys muuttumassa

Seppänen noteeraa sosiaalisen median vaikutuksen hänen urallaan merkittäväksi. Hän on tehnyt siitä omalla nimellään bisnestä. Hän ylläpitää Twitter-tiliä, sekä kahta Facebook-tiliä, joista toinen liittyy vedonlyöntiin ja vetovihjeisiin.

“Somella on aktuaalinen rooli kaikessa mitä teen. On ihmeellistä, että sen voimaa vähätellään. Isot mediatalot haihattelevat sen perään, mutta asiat eivät ole enää niin. Ilmapiiri on muuttumassa vahvasti. Kohta vanhimmatkin jäärät ymmärtävät mitä marssijärjestystä pitkin mediakenttä pian kulkee.”

Peppi Lankinen näkee myös muutoksia mediakentässä, ja on puolestaan sitä mieltä, että blogien aika alkaa pian olla jo ohi.

“Ulkomailla bloggaajat twiittaavat jo. Lisäksi Youtube tuo varmasti vielä Suomeenkin videon avulla menestyvät julkkikset ja bloggaajat.”

Bloggaajien, kuten muidenkin sosiaalisen median aallon harjalla pysymistä yrittävien olisikin jatkuvasti haisteltava uusia tuulahduksia.

“Sinun on keksittävä aina jotain uutta, jos haluat menestyä. Brändejä esimerkiksi kiinnostavat jo aivan uudet jutut.”