Harha oikeaoppisesta palautumisesta kuormittaa ihmisiä

Hyvinvointivalmennukset ja mindfullnesin yleistyminen luovat ihmisille mielikuvaa oikeanlaisesta palautumisesta. Arki on kiireistä ja laiskottelullekin tulisi löytää aikaa.

Kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Emilia Kujala kohtaa työssään ihmisiä, jotka eivät osaa laiskotella. 

’’Kohtaan terapiatyössä ihmisiä, jotka eivät osaa laiskotella ja juuri heille se olisi kaikkein tärkeintä. On hyvä muistaa, että ihmiset ovat yksilöllisiä eivätkä kaikki palaudu samalla tavalla. ’’

Ihmisten väliset erot siinä kuinka haastavaa on ryhtyä tuumasta toimeen voivat olla suuria. Kaikkien ei ole yhtä helppo pysytellä ikävältä tuntuvan asian äärellä ja ajatella tekemistä pitkän aikavälin tavoitteiden kautta, sama pätee laiskotteluun.

’’Palautuminen ei ole asia, johon täytyy erikseen ryhtyä. Kyse on mikrovalinnoista, joita ihminen tekee arjessa päivän aikana’’, pohtii Kujala. 

Myös palautumiseen käytettävät keinot vaihtelevat yksilöiden mukaan. Kujala muistuttaa, että kenenkään ei tulisi määritellä sitä palautuuko joku oikein vai ei.

Emme ulkopuolelta voi nähdä motiivia jonkun käyttäytymisen takana. Samaa käyttäytymistä voidaan suorittaa eri tarkoitusperän vuoksi.

”Toinen voi käydä juoksulenkillä, jotta kunto kohenisi toinen taas juoksee sen vuoksi, että hänellä on paha olla ja hän tarvitsee tauon itsestään ja omista ajatuksista.”

Laiskuuden paheksuminen elää vahvasti rakenteissa

Tehokkuuskeskeinen yhteiskunta suhtautuu laiskuuteen usein paheksuvasti. Nopeutta ja aktiivisuutta puolestaan arvostetaan ja hitaus nähdään huonona ominaisuutena. Emilia Kujala muistuttaa, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin joskus ajatellaan. 

’’On monia asioita, jotka ovat jääneet elämään kulttuuriimme vahvasti. Esimerkiksi kateus nähdään usein sellaisena asiana, josta olisi tarpeellista hankkiutua eroon. Meidän voi olla vaikea ymmärtää, että joissain tilanteissa kateuskin on äärimmäisen hyvä juttu. Sama teoria pätee myös laiskuuteen.”

Hyvinvointivalmennukset myyvät vääristynyttä todellisuutta

Hyvinvointivalmennukset ja mindfullness voivat parhaimmassa tapauksessa vähentää stressiä ja edesauttaa ihmisen jaksamista. Valmennusten ongelmallisuus ja niiden markkinoinnin kyseenalaistaminen ovat nousseet viime vuosien aikana yleiseen keskusteluun.

”Kun ihmiset ostavat näitä palveluita he ostavat mielikuvaa siitä, millaista heidän elämänsä on palvelun oston jälkeen, ja tämä on joskus ongelmallista”, pohtii Kujala.

Emilia Kujala kohtaa työssään ihmisiä, jotka ovat tehneet jotakin muutoksia elämässä, mutta ovat pettyneitä lopputulokseen.

”Usein ihmiset heräävät siihen, että kokemus itsestään on edelleen sama kuin ennen ja peilistä katsoo sama naama. Optimoiminen ei välttämättä tee onnelliseksi, eikä onnellisuus seuraa siitä, että opimme meditoimaan, joogaamaan tai palautumaan paremmin. Näistä voi seurata asioita, jotka tuovat meille hyvää, mutta kokonaiskuvaa ne eivät luultavasti muuta.”

”Mikäli teemme asioita sen vuoksi, että olisimme onnellisempia meillä saattaa jäädä huomaamatta, että tässä hetkessä on paljon mahdollisuuksia kokea esimerkiksi merkityksellisyyttä, joka on jopa tavoiteltavampaa kuin onnellisuus”, summaa Kujala.

Tämä artikkeli on neljäs ja viimeinen osa juttusarjaa, joka käsittelee suorituskeskeisen yhteiskunnan ristiriitoja. Edelliset osat pääset lukemaan tästä:

Tehokkuutta ihannoiva yhteiskunta aiheuttaa sisäistä ristiriitaa

Yö on aivoille elintärkeää aikaa

Informaatiotulva uhkaa aivojemme hyvinvointia

Nostokuva: Aurora Kantola