Kuva: Aleksi Mäkelä

Hyvinvointi

Kognitiivinen dissonanssi voi johtaa riippuvuuteen

Aleksi Mäkelä

Kognitiivisen dissonanssin pitkäkestoinen ristiriitatilanne voi laukaista riippuvuuden käyntiin.

Ristiriitatilanne vaatii alkaakseen ensin alkutapahtuman, joka käynnistää stressin. Tällaisessa tilanteessa ihminen kokee kaksi toistensa kanssa ristiriidassa olevaa tapahtumaa tai tunnetta, joka nostaa stressitason hetkellisesti. Esimerkiksi omat haaveet ja todellisuus jonkun tärkeän asian suhteen eivät kohtaa. Kognitiivinen dissonanssi on kaikkia säännöllisesti koskeva, luonnollinen psykologinen ilmiö. Stressin pitää siis olla poikkeuksellisen korkea aiheuttaakseen riippuvuuden kaltaisen pakko-oireisen käytöksen.

Turun yliopiston psykologian laitoksen johtaja, professori Jukka Hyönä antaa korkean stressin tilanteesta esimerkkinä aviokriisin, johon ei saada rakentavaa ratkaisua. Aviopari haluaisi saada aikaan ratkaisun, mutta ristiriitatilanteen pitkittyessä stressitaakka voi kasvaa kohtuuttoman kokoiseksi ja johtaa synkkiin vesiin.

”Riitelevä aviopari on keskenään ristiriidassa ja he miettivät erotako vai ei. Tilanteessa on vahva kognitiivinen dissonanssi, joka pitää ratkaista. Jos se jatkuu kauan ja sopiminen liiton jatkumisesta ei onnistu, tunteellisesti vahva tilanne vavisuttaa elämää. Tämä voi johtaa siihen, että stressiin haetaan lääkitystä alkoholin tai muun vastaavan kautta, kun muu ei tunnu auttavan”, Hyönä kertoo.

 

Yleisempi rooli on riippuvuuden ylläpitäjä

Riippuvuuden aloittamisen sijaan on yleisempää, että kognitiivinen dissonanssi toimii noidankehää ylläpitävänä voimana. Esimerkkinä voidaan pitää alkoholista eroon pyrkivää henkilöä, joka ratkeaa pulloon kuukauden kuivilla olon jälkeen. Syntyy sisäinen ristiriita, kun henkilö on toiminut vastoin omaa tahtoaan, joka on juomisen lopettaminen. Mikäli hän ratkaisuna vähättelee tapahtunutta tyyliin ”ei muutamat oluet mitään haittaa” taistelu riippuvuutta vastaan on taas alussa.

Toistaiseksi vain rahapeliriippuvuus on virallisesti hyväksytty psykiatristen määritelmien piiriin. Yleisnäkemyksen mukaan riippuvuuden kohde voi olla silti mikä vain aivojen mielihyväaluetta kiihottava asia. Kuva: Aleksi Mäkelä.

 

Ristiriitatilanne voi saada alkunsa myös toisen ihmisen huomautuksesta, hänen ollessaan huolissaan läheisensä elämänhallinnasta. Kognitiivinen dissonanssi vaatii kuitenkin sen, että riippuvainen tiedostaa ongelmansa. Mikäli hän itse on tyytyväinen elämäänsä ei sisäistä ristiriitaa synny, vaikka aihetta olisikin.

Kognitiivisen dissonanssin teorian kehittäjä Leon Festinger (1919-1989) käytti tupakoitsijaa, joka tietää polttamisen olevan pahasta terveydelle esimerkkinä ilmiöstä. Kuva: Aleksi Mäkelä.

 

Politiikka- ja uskontokeskustelujen lisäksi riippuvuudet on yksi aiheista, joissa kognitiiviselle dissonanssille tyypillinen omien asenteiden ja toiminnan kiivas puolustelu korostuu. Politiikassa ja uskonnossa voi ihmisillä olla hyvinkin kiihkeitä mielipiteitä, joita puolustetaan kovaa kuuntelematta mitä vastapuolella on sanottavaa. Ongelmansa kieltävillä riippuvaisilla oman toiminnan selittely taas on usein hyvinkin tulista, jos ulkopuolinen taho yrittää vihjata ongelmasta. Tämä johtuu riippuvaisen oman heikon tilanteensa tiedostamisesta vähintään alitajuisella tasolla.

 

Lapsuuden käyttäytymismallit ohjaavat aikuisenakin

Lapsuuden kasvuympäristö ja sen opettamat ratkaisumallit ovat suuri tekijä siinä, miten ihminen aikuisena ratkaisee ristiriidat. Looginen päättelykyky on osa kognitiivista dissonanssia niin, että yleensä sen keinoin ristiriitatilannetta lähdetään hoitamaan. Dissonanssin ajatusharhoja voi esiintyä niissäkin tilanteissa, kun ihmisellä ei ole ennakkoasenteita tai käsityksiä (poliittisissa väittelyissä yms. niitä on). Varsinkin näissä arjen tilanteissa vahva päättelykyky mahdollistaa hyvien päätösten tekemisen, koska kyse ei ole yleensä niissä mielipideasioista.

Monipuolinen keskustelukulttuuri kodissa antaa lapselle työkaluja käsitellä tulevaisuudessa kognitiivisen dissonanssin ristiriitoja. Hyönän mukaan vanhempien on tärkeää käyttää paljon aikaa keskustelemiseen ja eri vaihtoehtojen tarjoamiseen.

”Mikäli kodin tapoihin kuuluu rakentava väittely sekä keskustelu päätösten eri puolista, niin lapset sellaisista kodeista ovat valmiimpia etsimään asioista erilaisia puolia eivätkä he sido itseään yhteen tiettyyn näkemykseen. Tarkastelemalla asioita eri lähtökohdista voidaan päätyä eri lopputuloksiin”, Hyönä luettelee.

 

Alla havainnollistava video ajatusharhasta nimeltään uhkapelurin harha. Lisää ajatusharhojen maailmasta ensi viikolla!