Kognitiivisesta dissonanssista on kaksi tietä ulos

Kognitiivisessa dissonanssissa on kyse epämiellyttävästä stressitilasta, joka syntyy ihmisen saadessa omiin näkemyksiin ristiriidassa olevaa tietoa. Siinä voi olla myös kyse ajattelusta, jolla pyritään oikeuttamaan omia toimintatapoja. Jokaisella meistä on eri asioihin liittyviä ennakkoasenteita, mielipiteitä ja suunnitelmia. Elämä tuo kuitenkin välillä niiden eteen esteitä, omat käsitykset kyseenalaistavaa tietoa tai ihminen itse toimii ajattelemattomasti. Näin syntyy kognitiivinen dissonanssi, josta on kaksi ulospääsyä.

Valitettavan usein ihminen valitsee huonon vaihtoehdon pois pääsemiseksi eli itsepetoksen ja oman väärän ajattelumallin vahvistamisen. Kognitiivinen dissonanssi ei vaadi ulkoisia ärsykkeitä, kuten stressiä tai masentuneisuutta.

Kognitiivinen dissonanssi ei ole paha asia, vaikka sen käsittelisikin huonolla tavalla. Se on alitajuinen suojelukeino pitkäkestoista stressitilaa vastaan. Mikäli ottaisimme kaikki inhimilliset virheet ja väärinkäsitykset raskaasti ei mielemme kestäisi sitä pitkällä aikavälillä. Oman tietämättömyyden ja pienien virheiden vähättely on siis toisinaan hyvä vaihtoehto.

Lakaisemalla omat virheensä tai väärät olettamuksensa maton alle stressitaso pienenee ja mieliala paranee. Turun yliopiston psykologian ja logopedian laitoksen johtaja, professori Jukka Hyönä kuvailee dissonanssia sisäiseksi keskusteluksi itsensä kanssa vastoinkäymisen kohdatessa.

”Ihminen ei halua olla ristiriitatilanteessa vaan pyrkii siitä pois. Poispääsynä voi toimia oman toimintansa selittely itselle. Mitätöidään tapahtumaa, joka on ristiriidassa oman näkemyksen kanssa. Esimerkkinä tästä voi olla tupakasta eroon pyrkivä henkilö, joka kuitenkin sortuu polttamaan. Hän todennäköisesti vähättelee ja perustelee jotenkin sortumisensa”, Hyönä kertoo.

Oma virhe on vaikea myönnettäväksi

Oman mielipiteen todistelu on usein tärkeämpää, kuin uuden oppiminen. Vähättelemällä toista on helppo ylläpitää omaa näkemystä ja ristiriita katoaa. Toinen ja parempi tapa päästä pois dissonanssista on sisäistää saamansa tieto ja muuttaa asenteitaan. Poliittiset mielipiteet, esimerkiksi kysymys Natoon liittymisestä toimivat yleisenä kognitiivisen dissonanssin tilanteena. Se onkin suuri syy siihen, että usein älykkäidenkin ihmisten on vaikea keskustella rakentavasti politiikasta.

Varsinkin politiikan väittelyissä dissonanssia esiintyy myös tietoisella tasolla, kun omasta kannasta halutaan pitää kiinni. Hyönän mukaan ilmiö on tullut näkyvämmäksi sosiaalisen median myötä. Välillä käy onneksi niinkin, että dissonanssi käsitellään järkevästi.

”Ihmiset harvoin muuttavat omaa ajatteluaan vaan keksivät vastaväitteitä toiselle näkemykselle. Siksi asenteiden muuttaminen tiedon lisäämisellä ei ole helppoa, koska ihmiset hyökkäävät tietoa vastaan, joka on ristiriidassa heidän maailmankuvaansa. Ilmiö vahvistuu sosiaalisessa mediassa, jossa luetaan vain niitä sivuja ja uutisia, jotka vahvistavat omaa kantaa. Joskus silti käy niinkin, että ihminen muuttaa suhtautumistaan”, Hyönä sanoo.

Eri kulttuureissa eri käsittelytavat

Kognitiivinen dissonanssi on erottamaton osa ihmismieltä. Sitä esiintyy maailman joka kolkassa yhtä paljon samoista syistä. Eroja maantieteellisessä vertailussa kuitenkin löytyy siinä, kuinka ristiriitatilanne käsitellään. Hyönän mukaan se perustuu kansanluonteen ominaispiirteisiin.

”Dissonanssin poistamiseen vaikuttavat kulttuuri- ja temperamenttitekijät. Vaihtoehdot ovat jääräpäisesti näkemyksestään kiinnipitäminen ja toinen on vastaan tuleminen, jopa mielipiteen muuttaminen. Voidaan esittää ajatus, että rauhalliset suomalaiset ovat sovittelevampia, kuin kiivasluonteisemman kulttuurin edustajat. Yleistää ei tietenkään täysin voi”, Hyönä pohtii.

Yksi kognitiivisen dissonanssin ilmenemismuodoista on niinsanottu lopputulosharha, jossa oman toiminnan järkevyyttä arvioidaan virheellisesti vain lopputuloksen perusteella. Ohessa havainnollistava video.

Lisää asiaa ajatusharhojen maailmasta ensi viikolla!