Stigmoja vastaan avoimuudella – häpeä häviää puhumalla

Kun avaa verkkolehden, blogin tai sosiaalisen median, vastaan tulee ihmisiä, jotka kertovat omista henkilökohtaisina pidetyistä kokemuksistaan. Julkisuuden henkilöllä on mielenterveyden häiriö, bloggaajalla ADHD tai vaikuttajalla kokemus seksuaalisesta häirinnästä. Hänen seuraajansa pohtivat, jakaisivatko itse omat henkilökohtaiset kokemuksensa kaikille julkisesti.

Sosiaalisessa mediassa hashtagilla #metoo, #häpeäeiolemeidän ja #terapiassatavataan ihmiset osallistuvat kampanjaan tai liikkeeseen ja jakavat henkilökohtaisen kokemuksensa yhteisen hyvän puolesta. Kerrottavat asiat ovat sellaisia, joista on tähän mennessä vaiettu.

Eli henkilökohtaisista asioista ei avauduta, koska niistä tunnetaan häpeää, mutta samaan aikaan ainoa tapa poistaa niistä häpeä on puhua. Aika kinkkistä.

Terapiassa tavataan -liike stigmoja hälventämässä

Terapiassa tavataan -liikkeen työnyrkin jäsenen Jaakko Mustakallion mielestä mielenterveysasioista keskusteleminen on yleistynyt Suomessa ja mielenterveyden merkitys osana ihmisen hyvinvointia ymmärretään paremmin, mutta työsarkaakin on vielä.

”Pyrimme auttamaan ihmisiä ymmärtämään, että mielenterveyshaasteet voivat osua kenelle tahansa meistä”, Mustakallio sanoo.

Mustakallion mukaan on tärkeää ymmärtää hakea ajoissa apua, jotta ongelmat eivät ehdi kasaantua. Ja kun asioiden stigma hälvenee, apua haetaan matalammalla kynnyksellä. 

”Koko tavoitteena on se, ettei asia leimaisi ketään. Jos nilkka nyrjähtää, se ei leimaa ketään. Tavoite on, että jos mieli nyrjähtää, niin ei tulisi leimaa”, Mustakallio tiivistää.

Nykypäivänä stigmoja vastaan taistellaan siis avoimuudella. Kun yksi kertoo häpeälliseksi koetusta kokemuksesta julkisesti, voidaan siihen liittyvää häpeää hälventää. Sosiaalinen media on lisännyt ilmiön voimaa, koska kuka tahansa voi jakaa omia kokemuksiaan suurelle yleisölle.

Ilmiössä on paljon hyvää. Kun kuulemme toisten kokemuksista, voimme parhaimmillaan ymmärtää, ettemme ole yksin kokemustemme kanssa, eikä meillä ole mitään hävettävää. Tavoitteena on saavuttaa tilanne, jossa kenenkään ei tarvitse olla hiljaa pelätessään häpeää. Ihmisten pitäisi voida puhua avoimesti niin halutessaan.

Julkisuudessa olevien ihmisten tarinoilla on suuri voima. Hekin ovat vain ihmisiä ja kärsivät samoista asioista kuin kaikki muutkin. Heillä on suuret seuraajajoukot ja siksi heidän osallistumisensa ilmiöön on olennainen.

Liikkeelle on tarvetta

Syksyllä 2020 suomalaisia järkytti terapiapalveluita tarjoavan Vastaamon tietomurto. Useiden lähteiden mukaan kymmenientuhansien suomalaisten henkilö- ja potilastiedot varastettiin ja osa niistä julkaistiin verkossa.

Terapiassa käymiseen liittyy vielä paljon häpeää, ja siksi Terapiassa tavataan -liike syntyi. Liike pyrkii häiritsemään rikollisten toimintaa ja vähentämään stigmaa mielenterveyden haasteita kohtaan jakamalla tietoa muidenkin terapiassa käymisestä. Hankkeen teettämän tutkimuksen mukaan kampanjalle on todella tarvetta. 

Terapiassa tavataan -liikkeen IROresearchin valtakunnalliseen kuluttajapaneeliin osallistui tuhat suomalaista. Siitä selvisi, että melkein puolet suomalaisista ei halua kertoa työpaikallaan mielenterveyden haasteistaan. 18–24-vuotiaista jopa 38 prosenttia ei kertoisi mielenterveyden haasteistaan lähipiirilleen. Muiden suomalaisten joukossa vastaava luku on vain 24 prosenttia.

Nuorille asia vaikuttaa olevan tutkimuksen mukaan erityisen haastava, sillä heistä 30 prosenttia ei myöskään hae ammattilaisilta apua, kun kohtaa mielenterveyden haasteita.

Liikkeessä on mukana julkisuudesta tuttuja vaikuttajia yhteiskunnan eri osa-alueilta kuten filosofian tohtori, entinen Yölinjan juontaja Pekka Sauri, SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta ja muusikko Jannika B ja monia muita.

Voiko ilmiöllä olla haittoja?

Vaikka Mustakallio ei näe ilmiöllä varsinaisia haittoja, hän muistuttaa ottamaan huomioon, että verkkoon kerran laitettua ei saa sieltä enää pois. Hänen mielestään heidän kampanjansa tukemiseksi olennaisin tieto on se, että on käynyt terapiassa.

”Kannattaa laittaa sellaisia asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä. Kenenkään henkilötietoja tai tunnistettavia tietoja ei kannata jakaa. Ei niinkään tarvitse sisällöllisesti käsitellä niitä asioita, joita terapiassa on käsitellyt, vaan kertoa, miksi on hakeutunut avun piiriin ja miten se on auttanut”, Mustakallio tähdentää.

Mustakallion mukaan kenenkään ei tarvitse puhua terveysasioistaan, jos ei halua. Toivottavaa olisi, ettei kukaan jättäisi kuitenkaan häpeän takia kertomatta. Hän sanoo, että on jokaisen oma valinta, haluaako näitä asioita jakaa.

”Yksilön kannalta voi olla hyvä olla jakamatta kokemuksiaan, mutta parhaimmillaan kertominen voi auttaa jotakuta toista vertaistukena”, Mustakallio pohtii. 

Tulkinnasta kiinni

Kun ihminen kertoo henkilökohtaisista kokemuksistaan julkisesti, hän tekee päätöksen tietyssä hetkessä. Entä, jos päätös kaduttaa vuosien päästä, kun asia ei ole enää ajankohtainen ja se tulee silti esiin internetin syövereistä? 

Sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Mia Silfver-Kuhalampi Helsingin yliopistosta sanoo, että ennen julkista avautumista kannattaa miettiä, keitä muita asia koskee. Jos julkisuuteen tuo samalla jonkun muun, täytyy kyseiseltä henkilöltä olla luonnollisesti lupa.

Silfver-Kuhalammen mukaan kaikella, mitä ihminen tekee, voi olla hänen psyykelleen vaikutuksia. Julkisesta avautumisesta voi syntyä ongelmia, mutta ihmisen oma tulkinta on ratkaisevassa osassa prosessia.

Ilmiössä voi Silfver-Kuhalammen mielestä olla pieniä riskejä. Joku ilkeämielinen ihminen voi käyttää löytämäänsä tietoa vahingollisella tavalla. Julkaisuhetkellä ei myöskään voi tietää, mitä ajattelee asiasta vuosien päästä, mutta aina voi yrittää pohtia, katuisinko asiaa myöhemmin, hän sanoo.

 ”On aina kiinni siitä, miten ihminen tulkitsee asioita. Jos asioita jää kovasti miettimään ja murehtii sitä kauan sitten tapahtunutta julkista avautumista, niin voihan siitä syntyä ongelma”, Silfver-Kuhalampi pohtii.

Hänen mielestään on kuitenkin vaikea kuvitella, että asiallinen, itselleen tärkeästä asiasta puhuminen harmittaisi myöhemmin.

”Kyllähän esimerkiksi terapiassa käymisestä joku voi sanoa jotain negatiivista. Toisaalta, mitä laajemmin tällaiset kampanjat saavat tilaa, sitä vähemmän potentiaalia tiedon väärinkäyttämiseen on, jos yleinen asenneilmapiiri muuttuu siihen suuntaan, ettei siinä ole mitään hävettävää tai negatiivista.”

Loppupelissä jokaisella on oikeus valita, mitä haluaa itsestään kertoa. Häpeää voidaan poistaa, vaikka jokainen ei ilmiöön haluaisikaan osallistua. Häpeä poistuu puhumalla, ja ehkä kymmenen vuoden päästä suhtaudumme eri tavalla asioihin, joita nyt hävetään. Parhaimmillaan häpeä alkaa poistumaan yksittäisten ihmisten mielistä saman tien, kun asiasta kertoo.

Kukaan ei ratkaise ongelmaa yksin, mutta joukossa on voimaa.

Lähteet:

Yle: Yle seurasi Vastaamon tietomurtoa: Näin kiristäjä ilmestyi Tor- verkon foorumille, poliisi pyytää harkintaa asiaan liittyvien yksityiskohtien julkaisemisessa

Terapiassa tavataan-verkkosivu