Tehokkuutta ihannoiva yhteiskunta aiheuttaa sisäistä ristiriitaa

Suorituskeskeinen yhteiskuntamme arvostaa tehokkuutta ja kykyä ponnistella pitkän aikavälin tavotteiden eteen. Hyvä itsekontrolli ja -kuri tarkoittavat kykyä olla toimimatta hetken houkutusten varassa. Kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Emilia Kujala kertoo, että suorituskeskeisyys näkyy arkisissa asioissa.

’’Työelämässä arvostetaan tehokkuutta ja mediassa nostetaan esiin vireystilan optimointi ja oman itsensä johtaminen. Nämä ovat sinällään hyviä asioita, mutta ne voidaan valjastaa tehokkuuden palvelukseen ja tämä voi tuottaa ihmiselle sisäistä ristiriitaa.’’ 

Kun ihminen tuntee ristiriitaa tehokkuusajattelun kanssa hän voi kokea, ettei kuulu joukkoon tai on jollain tapaa vääränlainen. Ajatus siitä, että minä en riitä tai ole tarpeeksi on läsnä yhä useamman ihmisen elämässä.  Jos saamme ulkopuolelta jatkuvasti viestiä siitä, että asiat on tehtävä isommin, paremmin ja nopeammin se aiheuttaa riittämättömyyden kokemuksen ja voi johtaa uupumukseen.

Jos tarkastelemme asiaa psykologisen turvallisuuden ajatuksen kautta oleellista on se, kokeeko ihminen, että saa olla sellainen, kun on. ’’Mikäli ihminen ilmaisee esimerkiksi, että hänen voimavaransa ovat juuri nyt rajalliset, niin miten muut tähän suhtautuvat, tai käytetäänkö tätä esimerkiksi myöhemmin henkilöä vastaan’’, pohtii Kujala. 

Joka kolmas nuori pelkää loppuun palamista

Nuorisobarometrin mukaan 70 % työntekijöistä kokee työelämän vaativan nykyään niin paljon, että he palavat ennenaikaisesti loppuun. Kyselyyn vastanneista 20 % kokee, työ- ja vapaa-ajan erottelun haastavaksi ja kotona työasioista murehtiminen on heille yleistä. Psyykkinen oireilu on yleisempää niillä työntekijöillä, jotka kokevat kiireestä paljon haittaavaa rasitusta työssään, joiden työ on raskasta tai työpaikalla esiintyy epäasiallista kohtelua ja kiusaamista.

Suorituskeskeisyyden syitä voidaan Kujalan mukaan tarkastella sen kautta mitä pidetään hyvänä ihmisyytenä. Ristiriita tehtävän asian ja tavoitteen välillä voi olla suuri.

’’ Ihmisen hyvinvointia edistäviä asioita, kuten terapiassa käyntiä tai meditaatiota voidaan tehdä nykyään sen takia, että maksimoidaan oma suorituskyky.’’

Teknologia uudistuu jatkuvasti ja ihminen kamppailee monessa työtehtävässä koneiden kanssa. Kujala pohtiikin mikä erottaa koneen ja ihmisen tekemän työn toisistaan. ’’Tavoittelemmeko tehokkuutta nopeuden näkökulmasta vai onko kyse enemmän pitkän aikavälin tavoitteista, voimme pohtia mikä tekee ihmisen tekemästä työstä uniikin?’’

Arjen rutiineista voi tulla pakko

Suorituskeskeisyys näkyy myös vapaa-ajalla arkisissa tilanteissa. Tiedämme, että ihmisen tulisi nukkua kahdeksan tuntia ollakseen virkeä, mutta onko se vakavaa jos kahdeksaan tuntiin ei joka yö yletä, tai lautaselta ei löydy jokaisella aterialla suositeltavaa määrää kasviksia.

 ’’Elämä ei kuitenkaan ole sellaista, että voimme aina nukkua täydellisesti, syödä säännöllisesti, olla tehokkaita tai saada 10 000 askelta päivän aikana, eikä sen tarvitsekaan olla. Etenkin tunnollisuuteen taipuvaiselle ihmiselle arjen rutiineista voi tulla uusia pakkoja muiden joukossa.’’ 

Kujalan mukaan tämä voi johtaa siihen, että ihminen kokee riittämättömyyttä ja ajattelee, että minusta ei ole tähän. ’’Näitä tunteita varmasti vahvistaa myös narratiivi, jota saamme sosiaalisen median kautta. Myös median kertomat sankaritarinat hyvinvoinnista ja vaikeuksien voittamisesta voivat vahvistaa kokemusta siitä, ettei itse ole tarpeeksi tai riittävä’’, summaa Kujala. 

Jatkuva suorittaminen voi olla keino pyrkiä nujertamaan riittämättömyyden tunnetta. Kujala muistuttaa, että tämä on tie, joka ei tule koskaan valmiiksi.

”Jos saamme yhdeksän tuntia yössä unta tulee seuraava asia, johon kiinnitämme huomiota. Kyse on kuitenkin asioista, joiden luonne on sellainen, että ne elävät ja muuttuvat kokoajan ja se on täysin normaalia. Mikäli näistä asioista tulee suoritettavia tai kilpailtavia ne eivät välttämättä enää palvele meitä.”

Lähteet: Hyvää työtä! Nuorisobarometri 2019 https://mielella.fi

Tämä artikkeli on kolmas osa juttusarjaa, joka käsittelee suorituskeskeisen yhteiskunnan ristiriitoja. Edelliset osat pääset lukemaan tästä: Yö on aivoille elintärkeää aikaa ja Informaatiotulva uhkaa aivojemme hyvinvointia.