Aaron Charles joutui kokemaan räikeää rasismia kotimatkalla

Tämän vuoden tammikuussa Helsingissä asuva Aaron Charles oli kotimatkalla töistä. Tapansa mukaan hän meni kauppakeskus Kamppiin odottamaan bussia kuulokkeet korvilla, mutta katse valppaasti ylhäällä.

Hän huomasi mieshenkilön, joka otti katsekontaktin ja sanoi jotain. Charles otti kuulokkeet pois kuullakseen, mitä miehellä oli sanottavanaan. Kommentti hämmensi hänet totaalisesti.

”Kaikkien tummaihoisten pitäisi painua helvettiin Suomesta”, mies totesi.

Suomen Punaisen Ristin tuoreen kyselytutkimuksen perusteella 82 prosenttia Suomessa asuvista kertoo todistaneensa tai kokeneensa rasismia.

Tutkimuksen mukaan rasismia havaitaan Suomessa eniten verkossa, mediassa ja somessa. Julkisilla paikoilla, kuten kaupassa, liikennevälineissä ja kadulla rasismia on todistanut 38 prosenttia vastaajista.

Paikalle saapui toinen Charlesille tuntematon mies, joka otti osaa keskusteluun. Hän ei edelleenkään tiedä, tunsivatko miehet entuudestaan. Monen yllätykseksi syntyi rauhallinen keskustelu Charlesin ja näiden kahden suomalaisen nuoren miehen kesken.

Charles päätyi kuvaamaan keskustelun niin, että kamerassa näkyivät vain hänen kasvonsa. Hän julkaisi videon omalla Instagram-tilillään, sillä hän halusi luoda keskustelua ja tuoda esiin sen, mitä oli tapahtunut.

Räikeää rasismia ja nationalistista ajattelua

”Ihmiset ovat onnellisimmillaan, kun he ovat omiensa parissa”, toinen suomalainen sanoo melko hyvällä englannilla.

”En usko olevani rasisti. Mutta jos omieni laittaminen etusijalle on rasistista, niin sitten olen ylpeästi rasisti. Mielestäni se on vain maalaisjärkeä”, toteaa miehistä nuorempi.

Videon lopussa miehet alkoivat puhua toisilleen suomeksi Sinimustasta liikkeestä. Sinimusta liike on suomalainen uusfasistinen, nationalistinen ja traditionalistinen yhdistys. Se merkittiin puoluerekisteriin kesäkuussa 2022, mutta korkein hallinto-oikeus purki rekisteröintipäätöksen huhtikuussa 2024. Toukokuussa 2025 Sinimusta liike hyväksyttiin takaisin puoluerekisteriin.

Miehistä nuorempi kertoi, että ei ole vielä edes täysi-ikäinen, mutta aikoo liittyä liikkeeseen heti täytettyään 18 vuotta.

Charlesin rauhallisuus hämmästytti

”Tiedätkö sen Looney Tunes -piirroshahmon nimeltään Tasmanian tuholainen?” Aaron Charles kysyy minulta. Kerron tietäväni hahmon. Hän sanoo, että piti hahmosta nuorena luultavasti siksi, että sen luonne sopi hänen omaansa.

Tasmanian tuholainen on Warner Bros. -yhtiön animaatiohahmo, joka liikkuu hurrikaanin lailla. Hahmoa kuvaillaan ovelaksi ja kärsimättömäksi, mutta ajoittain myös suloiseksi. Lähes mikä tahansa musiikki saa hänet rauhoittumaan.

Koulussa Charles koki kiusaamista ja fyysistä väkivaltaa. Tämän takia hänellä alkoi kasaantua paljon poissaoloja ja lopulta hänet erotettiin koulusta.

”Kiusaamisen takia olin onneton. Joka päivä minua pelotti nähdä kiusaajia koulussa, joten keksin aina tekosyitä olla menemättä. Kärsin vain hiljaa enkä tiennyt mitä minun olisi pitänyt sillä hetkellä tehdä”, Charles kertoo.

Moni videoon kommentoinut ihmetteli, miten hän pysyi tilanteessa niin rauhallisena. Minunkin ensireaktioni oli hämmennys siitä, miksi hän antoi tilaa tuollaisille kommenteille ja ihmisille. Miksi ylipäätään jäädä juttelemaan ihmisen kanssa, joka ajattelee sinusta tuolla tavalla?

”Minua ei haittaa keskustella ihmisten kanssa. Olisi ollut hyvä jatkaa keskustelua heidän kanssaan pidempäänkin, kysellä lisää kysymyksiä.”

Miksi? Miksi ajattelet asiasta noin?

Ne ovat Charlesin mielestä mielenkiintoisimpia ja antoisimpia kysymyksiä keskusteluissa. Moni vain ei ole ollut valmis avaamaan ajatuksiaan sen enempää. Keskustelut ovat usein Suomessa kuihtuneet kasaan, kun Charles on alkanut kyselemään ihmisiltä enemmän.

Mistä rauha kumpuaa?

Lasten kanssa työskentely on Charlesin mukaan rauhoittanut häntä huomattavasti. Omia tunteitaan on hallittava lasten kanssa toimiessa eri tasolla.

”En anna muiden päästä ihoni alle. Haluan pitää tilanteet mahdollisimman rauhallisina.”

Charles kertoo olevansa nykyään täysin erilainen verrattuna siihen, minkälainen hän oli nuorena. Hän sanoo kasvaneensa ihmisenä. Myös elämänkokemus ja ikä ovat rauhoittaneet vilkasta persoonaa.

Varttuminen Itä-Lontoon kaduilla olisi voinut helposti viedä Charlesin elämän väärään suuntaan. Yksi merkittävimmistä elämänvalinnoista nuorena oli aloittaa tanssiharrastus. Alusta alkaen hänen tavoitteenaan oli päästä myöhemmin opettamaan tanssia.

”Olisin varmasti nyt kuollut tai vankilassa, jos en olisi aloittanut tanssiharrastusta. Tapasin harrastuksen kautta ihmisiä, jotka eivät olleet kadulla tekemässä hölmöyksiä. Aloin tanssia määrätietoisesti ja se vei mukanaan.”

Suomen ilmapiiri

Kysyn Charlesilta, onko hän huomannut ilmapiirin muuttuneen viimeisen 3,5 vuoden aikana, jotka hän on asunut Suomessa. Hän ei osaa sanoa. Suomesta hänelle maalattu kuva oli kuitenkin hyvin erilainen verrattuna nykyisiin kokemuksiin.

”Ennen Suomeen muuttoa minulle kerrottiin, että Suomessa on mukava yhteisö, rasismia ei ole ja kaikki ovat ystävällisiä. Minusta tuntuu, että minua johdettiin harhaan.”

Noin kolme vuotta sitten hän tervehti iloisesti hänelle tuntematonta vanhempaa naista Pohjois-Haagan juna-asemalla, mutta vastaukseksi nainen näytti keskisormea. Nyt kolme vuotta myöhemmin tapahtui aikaisemmin kuvattu tapaus Kampissa.

Muita ikäviä kohtaamisia ei näiden lisäksi ole tapahtunut, mutta Charles sanoo, ettei tietenkään tiedä mitä ihmiset saattavat puhua tai ajatella hänestä.

Kohti vaikeita aiheita

”Ensin olin todella yllättynyt ja hämmentynyt siitä, että minulle tultiin sanomaan kauppakeskuksessa niin. En ollut peloissani. Mietin vain, miksi hän ajattelee tuolla tavalla. Samalla olin pettynyt siihen, että Suomessa todella tapahtuu tällaista ja nyt koen sen itse.”

Keskustelu oli tuntunut tapahtumahetkellä siltä, että puhuisi kuuroille korville. Seuraavana päivänä Charles oli kuitenkin ollut tyytyväinen, että oli keskustellut nuorten miesten kanssa. Avointa keskustelua tulisi harjoittaa hänen mukaansa paljon enemmän vaikeiden aiheiden äärellä.

Suomen Punaisen Ristin teettämän kyselytutkimuksen mukaan 61 prosenttia kokee osaavansa puuttua rasismiin, ja 45 prosenttia rasismia havainneista kertoo tehneensä niin. Tässä tapauksessa niin ei kuitenkaan käynyt.

”Olisi ollut mukavaa, jos joku olisi tullut mukaan keskusteluun Kampissa. Ihmiset voisivat puuttua näkemiinsä vääryyksiin enemmän.”