Jan Tryggille luovuus on osa minuutta – ”Inspiraation fiilis kertoo minulle, että voin hyvin”

Naantalin skeittiparkeissa varttunut nelikymppinen Jan Trygg on saanut skeittikulttuurista kimmokkeen musiikkiin ja luovaan tekemiseen, vaikka varsinainen skeittaus onkin jäänyt.

Inspiraatioon ja luovuuteen hän suhtautuu intohimoisesti, mutta inhimillisesti: ”Epävarmuus ja itsevarmuus eivät ole toistensa ääripäitä”, Trygg sanoo.

Jan Trygg valmistui vuonna 2021 Turun Taideakatemiasta (YAMK) medianomiksi ja on tehnyt aktiivisesti  tuottajan, valokuvaajan ja videokuvaajan töitä Turussa yhteensä jo lähes 15 vuotta.

“En vain oikein osaa olla tekemättä mitään. Tekemättömyydestä tulee minulle sellainen vikasietotila, jossa mieli hakee koko ajan jotain uutta projektia”, Trygg kertoo.

“Siitä tunteesta syntyy hyviä juttuja”

“No nyt kuuluu itseasiassa tosi hyvää”, Trygg sanoo.

Trygg kertoo nyt työskentelevänsä artistituottajana tapahtumatuotantoyhtiö Sunborn Livelle ja Utopia klubille. Tryggin työ tuottajana tuo hänelle tasaista tulovirtaa, joka toisaalta vapauttaa hänen aikaansa luovalle työlle.

Valokuvausta hän tekee keikkaluontoisesti, muttei rahasta.

“Ei se ole kenellekään mielekästä, jos kuvaan projektia joka ei lähtökohtaisesti kiinnosta minua kuvaajana”, Trygg sanoo.

Raha ei ole hänelle motivaattori.

“Minua motivoi joku sellainen fiilis tai inspiraatio joka on tullut jo aikoinaan junnuna skeittiparkissa. En osaa selittää mistä se tulee, enkä tiedä milloin, mutta siitä tunteesta syntyy hyviä juttuja”, Trygg kertoo.

“Kyllähän kuvia saa aina, sen kuin osoitat kameralla kohdetta ja painat laukaisinta. Mutta jos siinä ei ole itselle tarttumapintaa tai merkitystä, niin ei sen takana halua seisoa.”

Uran ja ammatillisen itsevarmuuden kannalta merkittävimmäksi yksittäiseksi projektiksi Trygg kokee vuoden 2022 Tuska Festivaalin. Elettiin pandemia-ajan jälkimaininkeja ja festivaalin vakituinen keikkakuvaaja oli sairastunut koronaan juuri ennen festariviikonloppua.

Trygg kutsuttiin töihin, mutta vasta paikan päällä selvisi, että hän olisi koko Pohjoismaiden suurimman lähes loppuunmyydyn metallifestivaalin ainoa bändikuvaaja.

“Olin vaan että okei, kuvataan. Se oli käsittämätön fiilis – olet kuvaamassa sellaisia bändejä, joita olet kuunnellut pienestä saakka. Yhtäkkiä näet Deftonesin ja Kornin siinä oman kamerasi näytöllä. Ja joku vielä maksaa siitä”, Trygg muistelee ja nauraa.

“Toivon, etten koskaan kyynistyisi”

Vaikka Trygg kokee saaneensa ainutlaatuisen työkokemuksen osittain sattuman kautta, varoo hän ajattelemasta sitä uransa huippukohtana.

“Tajusin, että se merkitys kaikkeen tekemiseen on ihan jossain muualla. Lähes kaikesta voi löytää inspiraatiota, jos vaan keskittyy päämäärän sijaan siihen itse tekemiseen. Ja ehkä siksi toivon etten koskaan kyynistyisi.”

Trygg tuntee olevansa unelma-ammatissaan, mutta matka tähän pisteeseen on vaatinut työtä. Aika ja ammattitaito on tuonut Tryggille itsevarmuutta ja pienessä maassa kontaktit syntyvät tekemisen kautta.

“Nykyään voin tosi luontevasti tarjota osaamistani ja töitäni, ilman että tuntuu siltä kuin pitäisi mennä jotenkin hattu kourassa tyrkylle. Koen kuitenkin, etteivät epävarmuus ja itsevarmuus ole toistensa ääripäitä.”

Trygg muistuttaa, että lopulta kaikkien töiden takana on tavallinen ihminen ja että joskus se sadasta kuvasta viimeinen on onnistunein.

“Vielä toistaiseksi ei ole tullut vastaan niin isoa seinää, että tuntuisi siltä että tämän edessä minä hajoan. Jotenkin portaattomasti sitä on kehittynyt aina kulloisenkin tilanteen tasalle. Ammatilliset haasteet ja omat valmiudet ovat kasvaneet samaa tahtia”, Trygg toteaa.