Turkulainen Tapio Vainisto on rakentanut viuluja käsin yli 40 vuotta

Vainiston innostus puutöihin ja sen myötä jousisoittimien rakentamiseen alkoi jo alle kymmenenvuotiaana isoisän verstaalta, jossa hän pääsi nikkaroimaan puisia pienoismalleja autoista ja veneistä. 

– Isoisä antoi verstaallaan mahdollisuuden käsitellä puuta. Sain sahata puuta ja hakata taltalla. Käytin mielikuvitusta keksiäkseni, mitä kaikkea voisin tehdä ja perinteisistä kaarnalaivoista kaikki lähti liikkeelle, Vainisto muistelee. 

Jousisoittimet ja etenkin viulut alkoivat kiinnostaa samoihin aikoihin. 

– Isäni soitti silloisessa Turun kaupungin orkesterissa alttoviulua aina eläkkeelle asti. Sain kuulla viulun soittoa kotona syntymästä asti ja aloin itse soittamaan viulua yksitoistavuotiaana, Vainisto kertoo. 

Harrastuksesta syntyy ammatti 

Ylioppilaaksi valmistuttuaan Vainisto opiskeli soitonopettajaksi Turun konservatoriossa. Valmistumisensa jälkeen Vainisto johti Turun työväenopiston jousiorkesteria. 

– Työväenopistolla oli kolme henkilöä, jotka harrastivat viulujen rakentamista. Silloin minulla syttyi lamppu, että minullehan on viulut ja puujutut tuttuja ja aloin kiinnostua hurjasti viulunrakennuksesta, Vainisto kertoo. 

Vainisto valmisti ensimmäisen viulunsa 1970- ja 80-lukujen taitteessa. Ensimmäinen viulu valmistui työväenopistolta tutun eläkkeellä olevan puuseppäopettaja Unto Virtasen ohjaamana ja opettamana. Turussa ei ollut siihen aikaan ketään, joka olisi korjannut soittimia ja sana Vainistosta alkoi levitä. 

– Tiesin, että vanhat viulut voivat olla todella arvokkaita ja niitä täytyisi käsitellä varoen. Pienikin virhe voisi olla kohtalokas ja alentaa soittimen arvoa merkittävästi, joten hakeuduin Helsinkiin viulunrakentaja Risto Vainion oppiin, Vainisto sanoo. 

Risto Vainio oli käynyt viulunrakennuskoulun Saksan Mittenwaldissa ja työskennellyt viulujen entisöintiliikkeessä Pariisissa. Suomessa ei voi opiskella viulunrakennusta koulussa, vaan taidot opitaan rakentajalta ja aiemmalta sukupolvelta perinteisellä oppipoika-tyylillä tai ulkomailla opiskelemalla. Tapio Vainisto on itsekin opiskellut viulunrakennusta Italiassa, Firenzessä Paolo Vettorin liikkeessä. 

Vainiston liikkeestä avautuu maisema kadulle. Kuva: Vilho Kuusisto

Ensimmäisen liikkeen avaaminen Turkuun 

Vuonna 1984 Vainisto avasi oman liikkeensä Turun Marttiin, jossa liike toimii tänäkin päivänä. Suurin osa Vainiston työstä on viulujen huoltoa ja korjausta ja niitä tehtäviä on alusta asti riittänyt. 

– Muistaakseni taisin pienen ilmoituksen Turun Sanomiin laittaa, mutta muuten on niin pienet piirit, että asiakkaat löysivät puskaradio-menetelmällä tänne, Vainisto muistelee. 

Vainiston mukaan Suomessa on noin 20 ammatikseen jousisoittimia rakentavia ja huoltavia. Harrastajia on Vainiston mukaan paljon enemmän, noin 500 henkilöä.  

– Tyypillinen tapaus on, että ihminen jää eläkkeelle ja on ylimääräistä aikaa ja päättää ruveta rakentamaan viuluja. Minun mielestäni silloin on jo aloitettu liian myöhään. Jos haluaa tähdätä huipulle pitää aloittaa ajoissa. Nuorille kaksikymppisille, joita oikeasti rakentaminen kiinnostaa, suosittelen lähtemään ulkomaille opiskelemaan, Vainisto sanoo.

Vainiston taltat ovat hänen ensimmäisen opettajansa Risto Vainion vanhoja. Kuva: Vilho Kuusisto

Viulun rakentaminen on tarkkaa käsityötä. Kuva: Vilho Kuusisto

Musiikin uusien aaltojen vaikutus 

Vainisto ei pelkää töidensä vähentyvän merkittävästi, vaikka elektronisesti tuotettu musiikki on ottanut jalansijaa perinteisemmän klassisen musiikin ohelle. 

– Perinteinen viulunsoitto harrastuksena taitaa olla vähentymään päin, mutta uskoisin että isoja orkestereita on vielä pitkään ja heidän soittimensa tarvitsevat jatkuvaa huoltoa, Vainisto sanoo.  

Viulujen ääni paranee soittaessa ja ajan kanssa, mikä tekee vanhemmista viuluista arvokkaampia. Viulut on rakennettu laadukkaista materiaaleista, joka lisää soittimen arvoa. Vainisto myy käsintehtyjä viulujaan 7000 euron hintaan. 

– Hinnasta 25,5 prosenttia on veroa, jonka lisäksi rakennusmateriaalit maksavat edullisimmillaan 750 euroa. Sen lisäksi on vielä toimitilan kulut ja juoksevia kuluja. Yhden viulun rakentamisessa kestää noin 400 tuntia, että ei siinä kovin hyvälle tuntipalkalle pääse, Vainisto summaa.