Fanituksen aikajana – Käsite vakiintui jo 1800-luvulla, myöhemmin internet muutti kaiken

Tutka syventyy -sarjassa toimittaja keskittyy yhteen aiheeseen kolmesta eri näkökulmasta.

Fanittamisen historia juontaa juurensa 1800‑luvun lopun Yhdysvaltoihin. Tuolloin “fani”-sana yleistyi kuvaamaan paikallisten baseball-joukkueiden innokkaita kannattajia. Turun yliopiston mediatutkimuksen lehtorin Mari Pajalan mukaan kyse oli ajasta, jolloin kaupunkien kasvu ja massaviihteen kehittyminen loivat pohjan uudenlaiselle yleisötoiminnalle.

Teatteri- ja laulajatähtien ihailua oli toki esiintynyt aiemminkin, mutta “fani”-käsitteen käyttö vakiintui vasta urheilun ammattimaistumisen myötä. Joukkueiden ympärille alkoi muodostua yhteisöjä, joiden innokkuus oli entistä intensiivisempää ja uusi termi syntyi kuvaamaan ilmiötä.

Pitkään uraansa tehneet bändit keräävät yleisöä, joka seuraa mukana vuosikymmeniä. Pajalan mukaan tutkijat ovat puhuneet jopa “elämänikäisestä faniudesta”, sillä fanius voi olla pysyvä osa identiteettiä.

Fanien oma kulttuuri

Varsinainen fandomin eli faniyhteisön käsite alkoi muotoutua 1900‑luvun jälkipuoliskolla, kun tietyt pitkäkestoiset sarjat, kuten Star Trek, keräsivät ympärilleen tiiviitä ja pitkäikäisiä fanijoukkoja. Pajalan mukaan juuri tällöin fanius alkoi näyttäytyä omana kulttuurisen osallistumisen muotonaan. Fanit alkoivat julkaista esimerkiksi fanifiktioita, omakustanteisia lehtiä ja fanitaidetta, sekä järjestää tapahtumia.

Internet muutti kaiken. Siinä missä aiemmat fanikulttuurit olivat usein pienemmissä piireissä, verkko avasi reitit globaaleihin yhteisöihin.

Pajala korostaa, että internet popularisoi fanikulttuuria: ”Ilmaisutavat monipuolistuivat, sisällön jakaminen helpottui ja faniyhteisöistä tuli näkyvä osa valtavirtaa.”

Monille fanius ei ole enää erillinen harrastus, vaan tapa olla osa tiivistä yhteisöä ja rakentaa identiteettiään. Pajalan mukaan monille faneille tärkein ei ole itse ihailun kohde, vaan yhteisö.

“Ystävyyssuhteet syntyvät fanittamisen ympärille, ja se yhteisö voi olla joillekin tärkein osa koko ilmiötä,” Pajala kertoo.

Kaikki eivät kuitenkaan koe tarvitsevansa yhteisöä. Jotkut fanittavat yksin, jolloin se koetaan henkilökohtaisena suhteena fanitettavaan kohteeseen.

Some tuo mahdollisuuksia ja rajoituksia

Nykyfanikulttuuria määrittävät vahvasti sosiaalisen median alustat. Ne tarjoavat näkyvyyttä, mutta tuovat mukanaan myös sääntöjä ja rajoituksia. Pajala nostaa esiin esimerkiksi Tumblrissa muutama vuosi sitten tehdyt sisältörajoitukset, jotka vaikuttivat fanien luovaan ilmaisuun. Tumblr on sosiaalisen median alusta, johon käyttäjät luovat omia blogejaan ja julkaisevat tekstejä, kuvia ja videoita.

“Fanitoiminta on alustoitunut sosiaalisen median varaan. Alustojen säännöt voivat vaikuttaa siihen, mitä sisältöjä voi julkaista”, Pajala sanoo.

Aiemmin monet fanikulttuurin tilat olivat fanien itse rakentamia, kaupallisten alustojen ulkopuolella. Nyt toiminta on sidottu yhä tiukemmin muutamille suurille sosiaalisen median alustoille.

Vaikka teknologia on muuttanut faniutta, monet fanittamisen muodoista ovat tuttuja jo 1980–90‑luvulta. Esimerkkinä fanifiktiot, eli fanien kirjoittamat tarinat fanituksen kohteesta sekä fanitaide, jotka ovat edelleen yleisiä fanittamisen muotoja.

Ero on lähinnä siinä, missä ja miten sisältöjä jaetaan. Sosiaalinen media on tuonut tekemiseen nopeutta, näkyvyyttä ja uudenlaisia yhteisöllisyyden tapoja. Nykyään fanifiktiot ja fanitaide julkaistaan sosiaalisessa mediassa ja täten sen avulla tekijä voi saada itselleen näkyvyyttä.

Faniuden muotoja rajaavat aina aikansa teknologiat ja kulttuuriset rakenteet, mutta ilmiön perusvoima on sama: halu kokea yhteisöllisyyttä, merkityksellisyyttä ja innostusta jotakin suurempaa kohtaan.

“Fanius antaa mahdollisuuden rakentaa identiteettiä ja yhteisöllisyyttä. Tavat muuttuvat, mutta ilmiö pysyy”, Pajala kertoo.

Juttusarjan seuraavissa osissa käsitellään fanittamisen yhteisöllisyyttä sekä hintaa.