Katsojat hyötyvät vapaan kentän ja kaupunginteattereiden yhteistyöstä

Yhteistyöt vapaan kentän toimijoiden kanssa ovat yleistyneet 2000-luvulla erityisesti isoimmilla paikkakunnilla, joissa on myös enemmän vapaan kentän tekijöitä. Turussa teatteritekijät voivat ehdottaa kaupunginteatterille omia produktioita ohjelmistoon, ja työryhmä saa käyttöönsä Sopukka-näyttämön sekä esityksien lipputulot. Kaupunginteatteri tarjoaa ryhmälle teknisen tuen esitystilassa, lipunmyyntijärjestelmän ja apua markkinoinnissa.

Vapaalla kentällä toimiva Nopean toiminnan naiset -teatteriryhmän esitys ”Dreaming of Tarja” saa ensi-iltansa Sopukassa joulukuun alussa. Tulevan esityksen ohjaaja ja käsikirjoittaja Heini Vahtera ja näyttelijä Meri-Tuuli Lönn kertovat, että he halusivat tuoda Tarja Halosesta kertovan esityksen tunnelmalliseen tilaan aiemman positiivisen kokemuksen vuoksi. Esitykselle saa näkyvyyttä kaupunginteatterin kautta ja se tuo uskottavuutta vuonna 2018 perustetulle ryhmälle.

”Tämä on hyvä uusi muoto, että vapaan kentän tekijät pääsevät parempiin puitteisiin suuremman yleisön luo. Se on iso muutos tällä alalla”, toteaa Vahtera.

Turun Kaupunginteatterin toimitusjohtaja Arto Valkamasta on hyvä, että vapaalta kentältä tuodaan sellaista teatteritaiteen osaamista, jota ei löydy valmiiksi talon sisältä. Ehtona on, että valittavan esitysidean tulee olla ammattimaisesti toteutettu, mutta muuten esityksen taiteellinen sisältö on täysin työryhmän päätettävissä.

”Siitä tulee sellainen kuin ryhmä haluaa. Meillä on tietenkin se riski, jos se jotenkin epäonnistuu, ja me olemme siitä vastuussa meidän katsojillemme. Mutta se riski taiteessa on aina, emmekä mekään voi aina onnistua”, kertoo Valkama.

Hyvänä puolena on yleisöjen sekoittuminen

Parhain puoli yhteistyössä on se, että kumpikin osapuoli saa laajemman ja monipuolisemman yleisön. Vahtera ja Lönn näkevät tärkeänä, että annetaan tilaa myös kokeilevalle teatterille sekä marginaaleille ryhmille ja aiheille, eikä esityksiä ole tehty pelkästään taloudellisesti kannattavassa mielessä.

”On hienoa, että kaupunginteatterin vakioyleisöä ikään kuin koulutetaan haastavamman teatteritaiteen pariin. Se tuodaan helpommin lähestyttäväksi, kun se on tutun korkean statuksen teatterin lavalla. Usein tämmöiset esitykset tehdään pienissä paikoissa ja pienille yleisöille”, toteaa Vahtera.

Vapaan kentän ammattilaiset voivat jäädä ilman palkkaa

Lönn ja Vahtera kertovat olevansa tyytyväisiä yhteistyöhön, mutta haasteena produktiossa ja vapaalla kentällä ylipäätään on resurssien riittämättömyys. Sopukan esityksien tekijät eivät saa palkkaa, joten työryhmän elanto on lipputulojen lisäksi apurahojen armoilla. Pelkkien lipputulojen perusteella budjetointi on riskialtista, sillä esimerkiksi koronapandemian takia katsojamäärää on laskettu puoleen.

”Tässä ei ole mitään glamouria, vaikka ollaan kaupunginteatterin tiloissa. Puvustuksessa ei meinannut riittää rahaa näyttelijöiden kenkiin”, kertoo Vahtera. Hänen mukaansa kaupunginteatterin pienikin apu puvustuksessa ja lavastuksessa olisi merkityksellistä vapaan kentän tekijöille.

Valkama vastaa, että ainakaan nykyresurssein ei ole mahdollista tuottaa enempää pukuja ja lavasteita, vaan resurssit menevät kaupunginteatterin omiin tuotantoihin.   

”Ideaaleinta olisi, että vapaan kentän toimijoilla olisi rahaa ja mahdollisuus tehdä työtään ja taidetta. Mutta näillä puitteilla tämä yhteistyö on yksi parhaimpia ratkaisuja”, pohtii Lönn. 

Lähteet: Suomen Teatterit ry. Toimitusjohtaja Kaisa Paavolainen