Kolumni: Suomalaisen rap-musiikin sanoitukset ovat hajalla

Suomalainen rap-musiikki on hajalla. Tuntuu, että uudet kappaleet ovat sanoituksiltaan toinen toistaan härskimpiä ja mauttomampia. Lyriikoissa käsitellään seksuaalisuutta, naisia, rahaa, autoja, vaatteita – ja jopa rikoksia – usein hyväksyvässä sävyssä.

Toki on ymmärrettävä, että rap-musiikkiin kuuluu perinteisesti tietynlainen uho, itsensä korostaminen ja kerskailu. Mutta missä vaiheessa rap-musiikista tuli genre, jossa puhutaan avoimesti ja ronskisti seksistä tai rikosten tekemisestä? Lisäksi musiikkivideoilla vilisevät leikkiaseet, stripparit ja setelit tuntuvat vahvistavan kulttuuria, joka ei enää tue rap-musiikin alkuperäistä sanomaa tai sen juuria.

Suomalaisessa rapissa sen luoma kulttuuri ja merkitys tuntuvat katoavan.

Erityisesti tällaiset aiheet eivät mielestäni kuuluisi olla keskiössä. On syytä pohtia, miten tämä vaikuttaa nuoriin kuulijoihin, jotka ovat genren merkittävä yleisö. Esimerkiksi TikTokissa törmää jatkuvasti videoihin, joissa nuoret – ja jopa lapset – tanssivat ja esiintyvät näihin kappaleisiin.

Otan esimerkiksi suomalaisen rap-artistin Korelonin, jonka kappaleet sisältävät häpeilemättömän suoria viittauksia seksuaalisuuteen, kuten vaginasta puhumista, seksin harrastamista ja ylpeilyä naissuhteilla. Tämä voi olla tietoinen osa hänen brändiään ja strategiaansa, mutta mielestäni tällainen on ala-arvoista. En voi olla miettimättä, miksi kukaan haluaisi rakentaa itselleen tällaista henkilöbrändiä.

Mielestäni on huolestuttavaa, että tällaisia sanoituksia aletaan hyväksyä yhä enemmän. Artisteja, joiden kappaleiden viestit ovat epäasiallisia ja härskejä, kutsutaan podcastien vieraiksi ja nostetaan esille sosiaalisessa mediassa, kuten TikTokissa. Samalla olisi kuitenkin syytä kysyä, miksi me musiikin kuluttajina hyväksymme tämän kaiken?

Artisteista, joiden sanoituksia pidän ongelmallisina, tulee suosittuja, koska me kuuntelemme heidän musiikkiaan ja tuemme heitä. Kulutamme näitä kappaleita siinä määrin, että tällaiset artistit ponnistavat urallaan eteenpäin juuri näiden sanoitusten ansiosta.

Eikö meidän pitäisi musiikin kuluttajina pysähtyä miettimään, millaista sanomaa haluamme levittää maailmalle? Mikä on oikeasti tärkeää, ja millaisia arvoja haluamme tukea? Kulutustottumuksemme määrittävät pitkälti sen, millaista musiikkia tuotetaan ja nostetaan esille. Nyt olisi hyvä hetki pysähtyä pohtimaan, mitä hyväksymme ja miksi. Nuorilla on oikeitakin huolia, joista voisi räpätä.