Mystiset menestysmusikaalit

[alert color=”light”]Suomalaisen musiikkiteatterin elämä ja teot, osa 4/4. Suomalaisetko musikaalikansaa, Suomiko Pohjolan Broadway? Juttusarjassa kurkistetaan suomalaisen musiikkiteatterin historiaan ja nykypäivään.

Monet Broadwayn menestysmusikaaleista ovat suomalaistenkin suosikkeja. Toisinaan menestysteos kuitenkin yllättää. Suksee ei aina tapahdu maan suurimmilla lavoilla – ja joskus suomalaisia musikaaleja tullaan katsomaan ulkomailta asti.[/alert]

[metaslider id=13405]

”Ensin sitä pelästyttiin. Eihän transvestiitteja lakeudella voi olla, meidäthän lähetetään tervattuina ja höyhenissä lähimmälle junalle”, Rocky Horror Show’n ensimmäisenä Suomeen ohjannut Olli-Matti Oinonen kertoo.

”Pian kuitenkin tajuttiin, että tässä taitaa olla aikamoinen kultakimpale.”

Kulttimusikaalien kuningas Rocky Horror Show villitsi suomalaista yleisöä ensimmäistä kertaa Seinäjoen kaupunginteatterissa. Musikaali sai Suomen ensi-iltansa huhtikuussa 1995.

Rocky Horror Show’ta ei suinkaan pidetty varmana menestysteoksena. Riskinotto kannatti.

”Yleisö rakasti esitystä. En kuullut yhtään poikkipuolista sanaa. Pohjanmaa osoitti, että siellä on suvaitsevainen ilmapiiri”, Oinonen sanoo.

Rocky Horror Show on nostattanut kulmakarvoja vuoden 1973 maailman ensi-illastaan lähtien. Scifi-musikaali kertoo Transseksuaali-planeetalta saapuneista alieneista, jotka aiheuttavat estottomilla tavoillaan ryppyjä heidän linnaansa eksyvän nuorenparin rakkauteen.

Teosta ei kuitenkaan tunneta tarinastaan vaan yleisön osallistumisesta. Näyttelijöille saa huudella kommentteja. Tietyissä kohtauksissa asiaan kuuluu myös muun muassa puhaltaa pilliin, pukeutua hassuun hattuun ja heittää erästä hahmoa vessapaperirullalla.

Seinäjoella yleisöä innosti osallistumaan tehtävää varten treenannut huutosakki.

”Huutosakki on moottori, joka pitää homman käynnissä. Teoksen dramaturgia on paikoittain aika heppoista. Huutosakin kommenteilla se saadaan pysymään vahvasti elossa ja interaktiivisena”, Oinonen kertoo.

”Mikä parasta, huutosakki eli esitysten myötä. Mukaan tuli uusia huutoja, jotka saatettiin kirjata ylös ja ottaa mukaan tuleviin näytöksiin.”

Loppuunmyyntiä ja levytystä

Rocky Horror Show veti yleisöä. Helsingin Sanomissa julkaistun Jukka Kajavan kehuvan arvostelun jälkeen näytöksiä myytiin hujauksessa loppuun.

Tuotannosta tehtiin jopa cd-levy.

Rocky Horror Show’n musiikkia on äänitetty kymmeniä kertoja ympäri maailmaa, mutta ulkomaiseen käsikirjoitukseen perustuvan musikaalin levyttäminen on erittäin harvinainen tapaus suomalaisella musikaalikentällä. Nykyään Seinäjoen levy on keräilyharvinaisuus.

”Kymmenisen vuotta sitten eräs newyorkilainen julkaisu kehui, että se on one of the best Rocky Horror recordings ever”, Oinonen kertoo.

Rocky Horror Show’ta esitettiin Seinäjoella kahden ja puolen vuoden ajan. Esitys olisi pyörinyt pitempäänkin, jos sen esittämistä olisi voinut jatkaa viikonloppuiltaisin, mutta kaupunginteatterin muu ohjelmisto piti myös saada sovitettua aikatauluihin. Rocky joutui väistymään.

Sittemmin Rocky Horror on nähty Turussa. Åbo Svenska Teater esitti kulttihitin vuonna 2002, Turun kaupunginteatterin vuoro koitti vuonna 2013. Katsomossa kävi jälleen faneja, mutta esityskaudet jäivät Seinäjokea lyhyemmiksi.

”Siinä oli joku hullunrohkeus, ja todella hyvä yhteishenki työryhmän kanssa”, Oinonen avaa Seinäjoen kantaesityksen menestystä.

[metaslider id=13407]

Pelottomat vampyyrinmetsästäjät

Seinäjoen kaupunginteatterin viimeisin tuontimusikaali on Keski-Euroopassa rakastettu Tanz der Vampire. Dance of the Vampires -nimellä esitetty, Vampyyrien tanssiksi fanien suussa kääntynyt vampyyrimusikaali sai Pohjoismaiden ensi-iltansa Seinäjoella syksyllä 2011.

Musikaalin takana oli jälleen Olli-Matti Oinonen.

”Seinäjoelle haettiin rockmusikaalia. Olin jo yrittänyt tarjota vampyyreitä muutamiin teattereihin, mutta sieltä naurettiin, että eihän kukaan tuollaista tule katsomaan. Tuntui, että Seinäjoki on se oikea paikka, olihan kyseessä selkeä jatkumo Rockylle. Siinä mentiin Transseksualiaan, tässä Transilvaniaan.”

Tanz der Vampire perustuu Roman Polanskin Vampyyrintappajat-elokuvaan. Vampyyrifilmejä parodioivassa tarinassa vampyyrikreivi viettelee tytön, jonka professori ja tämän nuori apulainen yrittävät pelastaa.

Tapahtumia vauhdittaa Jim Steinmanin musiikki. Osa sävelistä on tuttuja muun muassa Meat Loafin albumeilta.

Tanz der Vampire on hitti esimerkiksi Saksassa ja Unkarissa. Useimmat keskieurooppalaista tuotannoista on ohjattu saman kaavan mukaan. Seinäjoen versio oli täysin omanlaisensa.

”Vaikka itse kehunkin, minusta meillä oli paras”, Oinonen naurahtaa.

”Siinä oli hienoin työryhmä, mitä minulla on koskaan ollut. Porukassa oli valtava yhteishenki, ja sen avulla me voitimme kaikki vaikeudet.”

Matkalippu Seinäjoelle

Sana suomalaisesta Vampyyrien tanssista levisi nopeasti musikaalin fanien keskuudessa. Seinäjoella nähtiin esityskuukausien aikana vieraita niin kaikkialta Suomesta kuin kauempaakin.

Kim Holte matkusti Seinäjoelle Pohjois-Norjasta, Micha Salet puolestaan Amsterdamista. Holte näki suomalaisten vampyyrien tanssivan kahdesti. Salet katsoi musikaalin ensin kahdesti ja palasi vielä myöhemmin kahteen viimeiseen esitykseen.

”Kun kuulin suomalaisesta tuotannosta ensimmäistä kertaa, epäilin, että siitä tulisi huono. En alkuun suunnitellut matkustavani, mutta kun näin tuotannon mainoksia ja luin kehuvia arvosteluja, ymmärsin ettei Suomi olekaan niin kovin kaukana”, Holte kertoo.

Keski-Euroopassa Tanz der Vampirea esitetään suurissa teattereissa, ja esityskaudet jatkuvat vuosia. Pienimuotoisempi suomalainen versio vetosi kuitenkin myös ulkomaisiin faneihin.

”Muutamasta ohjauksellisesta valinnasta pidin niin kovasti, että haluaisin nähdä ne muissakin tuotannoissa. Seinäjoen versio oli selvästi tehty pienemmällä budjetilla kuin useimmat muut tuotannot. Se ei tehnyt siitä huonompaa, vaan ainoastaan erilaisen”, Salet summaa.

”Ohjaus on useimmissa eurooppalaisissa Tanz der Vampire -tuotannoissa pitkälti samanlainen. Oli siis jännittävää nähdä uusi versio. Kadun yhä, etten varannut lippuja kolmanteenkin esitykseen”, Holte sanoo.

Vampyyrien tanssin viimeisiin esityksiin jonotettiin peruutuspaikkoja. Loppuunmyydyistä katsomoista huolimatta musikaalia esitettiin vain syyskuusta maaliskuuhun. Musikaali yhdistää silti yhä faneja – ja vampyyreitä.

”Tunteistani musikaalia kohtaan kertonee jotain se, että tulen joka vuosi takaisin Suomeen tapaamaan ystäviäni ja muistelemaan Tanssia”, Salet kertoo.

”Me tapaamme joka kesä musikaalin työryhmän kanssa. Se jatkuu todennäköisesti hamaan tulevaisuuteen”, ohjaaja Oinonen puolestaan mainitsee.

[metaslider id=13410]

Maastamuuttajat Esplanadilla

ABBA-miesten Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen musikaali Kristina från Duvemåla on Ruotsin menestynein musikaali.

Vuonna 1995 Malmössä ensi-iltansa saanutta musikaalia esitettiin vuosia, ja sen on nähnyt yli miljoona ruotsalaista.

Suomi on ensimmäinen maa, jossa musikaalista tehtiin uusi tuotanto teatterin lavalle. Maastamuuttajien tarina avasi Svenska Teaternin ohjelmiston teatteritalon remontin jälkeen. Kun musikaali sai vuonna 2012 ensi-iltansa, matkustivat ruotsalaiset katsomaan suosikkiaan Helsinkiin.

”Sadastatuhannesta katsojasta noin neljäsosa oli ruotsalaisia”, Svenska Teaternin johtaja Johan Storgård kertoo.

”Toinen neljäsosa taas koostui suomalaisista, jotka eivät koskaan aikaisemmin olleet käyneet Svenska Teaternissa.”

Vilhelm Mobergin neliosaiseen Maastamuuttajat-kirjasarjaan perustuva kolme- ja puolituntinen musikaalieepos kertoo maalaisnaisesta, joka muuttaa perheineen Ruotsista Yhdysvaltoihin. Tarinan käänteisiin mahtuu sekä iloa että runsaasti surua ja kuolemaa.

Pohjoismaiden ulkopuolella Kristinan tarina ei ole noussut hitiksi. Siitä on esitetty konserttiversioita, mutta teattereihin sitä ei ole tuotu.

”Englannissa ja Amerikassa pelätään sitä, että musikaali on vähän synkkä. Vaikka se kertoo rakkaudesta, se loppuu erittäin traagisesti. Ihmiset itkevät kaksi ja puoli tuntia kolmesta ja puolesta”, Storgård kuvailee.

”Meidän sielunmaisemaamme tämä sopii paremmin kuin vaikkapa keskieurooppalaiseen tai englantilaiseen.”

Duvemålasta Helsinkiin ja takaisin

Kristina från Duvemålalla on rankasta tarinasta huolimatta faneja kaikkialla maailmassa. Erittäin nimekäs tekijäkaksikko on vaikuttanut siihen, että teos tunnetaan ABBA-fanien keskuudessa.

Svenska Teaternin tuotannosta uutisoitiin ympäri Eurooppaa. Teatteri varustautui ulkomaisiin kävijöihin tarjoamalla teokseen tekstityksen myös englanniksi.

”Saksalaisia kävi paljon, ja meillä oli yleisöä jopa Australiasta, Amerikasta, Japanista…” Storgård luettelee.

Tällä hetkellä ABBA-miesten tuotanto houkuttelee jälleen yleisöä Svenska Teaterniin. Mamma Mia! -musikaalin laulut ovat tuttuja ABBAn omilta levyiltä.

Toisin kuin Kristina från Duvemåla, Mamma Mia! on hitti ympäri maailmaa. Myös Svenska Teaternin versio on otettu innokkaasti vastaan. Liput vuoden päästä esitettäviin näytöksiin ovat jo myynnissä.

Kristina puolestaan on palannut kotiin.

”Kristina från Duvemåla sai juuri ensi-iltansa Göteborgissa meidän tuotannostamme tutuilla pääosien esittäjillä ja samoilla lavasteilla. Olemme tehneet yhteistyötä musikaalin viemiseksi takaisin Ruotsiin”, Storgård kertoo.

[metaslider id=13413]

Osa 1: Viulunsoittaja tukkijoella
Osa 2: Kokonaan kotimaista
Osa 3: Amerikansuomalaiset sukupolvikokemukset