Kuva: Martina Motzbäuchel

Reportaasit

Eloperäinen aines vähenee Suomen maaperästä

Elisa Varalahti

Eloperäiset maanparannusaineet, viljelyskierron parantaminen ja eläinten lanta ovat keinoja eloperäisen aineksen lisäämiseksi maaperään.

Kuva: Yrjö Tuunanen

Hiilen sitomisella maaperään on monenlaisia hyötyjä. Eloperäinen aines tekee hyvää peltomaan fysikaalisille rakenteille, ravinteille ja vedenpidätyskyvylle. Nämä kaikki yhdessä vaikuttavat siihen, miten hyvät kasvuolot viljelykasveilla on.

”Hiilen sitominen tarkoittaa sitä, että maan orgaaninen aines lisääntyy. Se taas tarkoittaa sitä, että maassa on kasvivoimaa ja ravinteita. Jos vaikka tulee tosi kuivaa tai tosi märkää, niin kasvit pystyvät ottamaan tietoa vastaan. Eli siis jos maan rakenne ja kasvukunto ovat hyviä, ja olisi pitkäänkin kuivaa, eivät kasvit nuupahda heti, koska maa pidättää hyvin vettä”, avaa Luonnonvarakeskuksen tutkija Riikka Armanto.

Ilmastonmuutos tuo maataloudelle mukanaan uhkia

Kuva: Martina Motzbäuchel

”Yksi on sään ääri-ilmiöt, joihin on vaikea varautua etukäteen. Toinen uhka mitä ilmastonmuutos on tuomassa mukanaan, on erilaiset kasvituhoajat. Niihin on keinoja varautua, mutta siihen pitää kiinnittää todella huomiota. Sitten kolmas on se, mitä tapahtuu peltojen maan kasvukunnolle. Kun ilmastonmuutoksen yksi ennakoiduista muutoksista on se, että meille tulee enemmän vesisateita syksyllä ja talvella. On maaperälle rankkaa joutua sellaiseen vesihuuhteluun”, Luonnonvarakeskuksen tutkija Riitta Savikko selventää.

Tiedossa ja tutkimuksessa ollaan hyvin ajan tasalla Suomessa. Käytännön toteutus ei ole Armannon mielestä kuitenkaan vielä siellä mihin haluttaisiin päästä. Esimerkiksi hiilen sidonnassa on vielä paljon tehtävää. Armanto selventää sen kuitenkin olevan vielä niin uusi juttu, ettei viljelijöillä ole ollut vielä mahdollisuutta lähteä siihen isosti mukaan.

Peltojen muokkausta tulisi vähentää

”Jos aloitetaan kivennäismaista, eli hiekkamaista ja savimaista. Yksi tärkeimmistä keinoista olisi viljelykierto. Erilaisilla kasveilla on erilaisia juuristoja ja maan mikrobiologia tykkää siitä, että pellossa olisi erilaisia kasveja. Yksi asia millä saadaan lisättyä eloperäistä aineista maahan, on alus- ja kerääjäkasvit. Eli jos viljan alla kasvaa jotakin toista kasvia, joka senkin jälkeen, kun vilja on kerätty, niin voi siellä kasvaa ja tavallaan suojella maata talven ylitse ja olla seuraavana keväänä siellä maatumassa.  Muita keinoja on eläinten lanta, ja sitten on erilaisia peltoon lisättäviä eloperäisiä maanparannusaineita. Ne voivat olla metsäteollisuuden sivuvirtoja, biohiiltä tai muita kompostituotteita, joiden kautta saataisiin sitten lisättyä eloperäistä ainesta”, Savikko kertoo hiilen sitomisen keinoista

Kuva: Yrjö Tuunanen

Turvepelloilla on haastetta saada hiili pysymään maassa. Savikko kertoo peltojen muokkauksen vähentämisen toimivan keinona tähän. Turvemailla olisi myös hyvä pitää nurmia tai muita pidempiaikaisia kasveja, jotka sitovat hiiltä.

” Tärkeää on myös, että pellossa on vesitalous kunnossa. Jos maan kasvukunto on huono ja pellon vesitalous on huono, niin ongelmat myös kasautuvat. Ja sitten siellä ei välttämättä kasva mikään ja jos ei kasva mikään, niin ei myös sitoudu hiiltä”, Armanto lisää.

 

Eläintilojen väheneminen vaikuttaa hiilen siitomiseen

Kuva: Lietso Oy

Suurimmat ongelmat hiilen sitomisessa on peltojen nuori ikä ja eläintilojen määrän väheneminen. Eläintilojen kautta on aikaisemmin tullut enemmän eloperäistä ainesta, koska niitä on ollut tasaisemmin eri puolelle Suomea. Siten lantaa on ollut saatavilla laajemmin.

Maataloudella olisi kehitettävää myös viljelykierron parantamisessa. Peltoihin tulisi saada erilaisia kasveja ja sitä kautta erilaisten kasvien juuria.

”Esimerkiksi viljan kylvämisen jälkeen pellon jäädessä ilman kasvipeitettä, jää paljon aikaa hukkaan. Tänä aikana kasvit pystyisivät yhteyttämään ja sitomaan hiiltä ilmakehästä itseensä, ja juurien kautta maaperään”, Savikko täsmentää.

Monimuotoisuudesta apua tulevaisuudessa

Kasvijalostusta tehdään jatkuvasti ja viljelykäyttöön tuotetaan uusia lajikkeita. Ilmastonmuutos tuo haasteita kasvien kestävyydelle. Tulevaisuudessa tarvittaisiinkin kasveja, joilla olisi sietokykyä erilaisiin olosuhteisiin.

”Erilaisiin tilanteisiin tarvitaan erilaisia kasveja, koska yksi kasvi ei kestä kaikkea. Yks juttu on myös, että jos kasvinsyöjät lisääntyy ja niihin ei haluta käyttää hirveästi torjunta-aineita, niin sellaista kestävyyttä tarvittaisiin lisäksi. Siihen ei pelkästään jalostamisella ja yksilajisuudella päästä. Näkisin oleellisempana sen, että on yhdistelmä eri kasveja”, Armanto kertoo.

Kuva: Elina Nurmi

Koko ajan tutkitaan myös, millaiset uudet lajit sopisivat Suomeen ja minkä lajien kanssa niitä voisi viljellä. Nykyisilläkin kasveilla ilmastonmuutokseen voi varautua, jos pitää pellon kasvuoloista hyvää huolta.

”Ilmastonmuutos tuo myös mahdollisuuksia, koska kasvukausi on pidentymässä ja lämpösumma kasvamassa. Kasvien kasvuun on siis käytettävissä pidempi aika ja se tuo myös mahdollisuuksia uusien viljelykasvien viljelyyn. Myös nykyisiä kasveja pystyy viljelemään entistä pohjoisemmassa. Esimerkiksi härkäpavun, herneen ja lupiniin mahdollisuudet selvitä olosuhteista tulevaisuudessa kasvaa”, Savikko lisää.

 

 

 

Artikkeli on osa juttusarjaa, jossa käsitellään ilmastonmuutosta ja maataloutta. Seuraavassa osassa käsitellään Carbion action -hanketta. 

Ensimmäinen osa: Maanviljelijät voivat jopa hyötyä ilmastonmuutoksesta

Toinen osa: Luomuviljely yksinään ei riitä ilmastoystävällisyyteen